Ei kiirehdittäis ollenkaan.

Kirjoittaja: Aron.

"Kolme yötä jouluun, minä laskin juu.."

"SIINÄÄ LASKIT VÄÄRIN, JOULU MENI JO."

Pakko alottaa merkintä reilusti sillä kun Izumin piti mennä kettuilemaan pari päivää sitten meikälle: Joulu oli jo tietty mennyt menojaan ja Izu oli antanut mulle luvan laulaa rallattaa kaikkia mahdollisia popkorneimpiakin joululauluja niin kauan kuin pyhiä riittää, mutta sitten saisi tulla täydellinen stoppi. Ressukka oli varmaan kuullut niitä liikaa bingossa tai jossain. No, aatto meni ja siinä ne muutkin pyhät, mutta tiistaina erehdyin sit rallaamaan sitä biisii ja Izumin vastauksen näettekin sit ylhäältä. Mokoma.

Mut joo, joulu meni ihan sievästi vaan siitä että kykittiin sisällä. Ei oikeen ollu energioita liikkua mihinkään kun säätila oli mitä oli, ja sitä paitsi Nipponissa on yleinen tapa että ollaan aika normaalisti joulunpyhät. Et taisin jo aikaisemmin joskus kertookin että meilläpäin ei silloin niin suuria krumeluureja ole.

Isommat pirskeet on sit ylihuomenna, kun mennään tuijottelemaan keskustaan vuoden vaihtumista *3* Izumi osoittaa asiaa kohtaan erittäin vähäistä mielenkiintoa koska se on tommoinen kakkainen käntty eikä jaksa innostua asioista samalla tapaa varmaan mitä joskus 10 vuotta sitten kun se oli niin nuori ja kaunis. Nykyäänhän se on peräti jo jotain 23 niin elämä on jo takana :( Älkää sanoko tota sille.

Mutta mennään asiaan takaisin. Siis tosiaan, vuosi vaihtuu ja silloin pääsee ampumaan raketteja tai ainaki kattomaan kun joku asiansa osaava niitä rätistelee taivaalle *w* En tunnusta olevani niitä jotka rakastaa sitä tärinää ja pauketta, mut jotain maagista siinä on kun pääsee kattomaan kun taivas räjähtää miljooniksi palasiksi ja seuraavana aamuna tähteet löytyy maasta nokena 8D... Ihaku Muumipeikossa ja Pyrstötähessä! Siellä on muuten tosi pelottava se Piisamirotta.

Voisin varmaan nätisti koota vielä ennen vuoden loppua (mikä tosiaan koittaa ylihuomenna) tänne jonkun kivan listan mitä kaikkee oon tehnyt vuoden aikana, mitkä on ollu kivoi juttui ja mitkä on ollu isoimpii muutoksii elämässä o-o Iitu on tartuttanu muhun sen että historian havinaa on ihana kirjata muistiin ja sit sitä voi muistella joskus kun toivottavasti on vanha ja kurppainen. Varmaan kokoon viimeistään sitten lauantaiaamuna kaiken yhteen ennen kuin suuntaan Izun, Sasun, Koishin, Taiyoon, Harukan, Fudan ja Shizun kanssa Tokyo Towerille taivasta toljottamaan. Ah. Elämä on kivaa.

Pakko laittaa vielä loppuun kuva parista söpöimmästä joululahjasta ikinä C::

Sasu, Koishi ja Taiyô keräs kolehdin katulasten kesken ja hommas mulle kuvan Marusta <3

Iitun lahjat miulle ja Izulle. Jotten minä nukkuis niin paljon ja että Izumi tietäisi paikkansa maailmassa.

<3 Ruoka oli parasta, ei mulla muuta.

Izumi löysi postimyynnistä vallan suloisen puuvillatakin miulle ja yyyy se on niin söpö. Melkein sopivan kokoinenkin ja möö se on ihana Izumi rakastan sua ;__;

Christmas Playlist.

Writer: Fran.

Hello everyone! I first thought that this week I have actually nothing to write about, but of course I have - I haven't published a playlist for Christmas, for Heaven's sake! Luckily I remembered it at this last day of my week, so I had the chances of publishing it. Since it's the third last week of the year, it will already be the year 2012 as I get back. So I recommend you enjoy this last entry as much as you can.

Christmas Playlist.

1. Nigahiga ft. Dtrix - Christmas Swag

2. Miyavi - Jingle Bells

3. John Lennon- Happy X-mas

4. Michael Buble ft. Thalia - Feliz Navidad

5. Nightmare Before Christmas - What's This?

6. Nightmare Before Christmas - Making Christmas

7. Weird-Al Yankovic - Christmas at Ground Zero

8. South Park series - Merry Fuckin' Christmas

9. My Chemical Romance - All I Want For Christmas Is You

10. Ecce Homo

11. Gorillaz - Don Quijote's Christmas Bonanza

12. And the compulsory bad one: Pete the PERVERT - Merry Perverted Christmas Remixes

And of course the YouTube and the whole web is full of songs, as always. But I still wanted to link these in here. Spend a hilarious ans splendid Christmas and celebrate roughly as the year turns into another. Oh, and in the and I could speak some russian:

Высокий pождеством!

(It means awesome Christmas,btw.)

Elämää pikkujoulujen jälkeen.

Kirjoittaja: Aron.

Heippa ihmiset. Toivottavasti ootte siellä nätisti hengissä... Itestäni en voi sanoa samaa. Kunpa voisin.

Jouluun on alle parisen viikkoa, ja firma sai päähänsä että pidetään kunnolliset pikkujoulut, kun niitä ei viime vuonna pidetty ollenkaan kiireisten työviikkojen takia. Miekin sain kutsun nätisti, ja viisaana poikana päätin ottaa Izumin mukaan kun sillä on niin surullinen sosiaalinen elämä. Toi oli sitten vitsi.

Harvemmin oon ollut pikkujouluissa mitkä aikuiset ihmiset on suurella vaivalla järjestänyt. Viimeisimmät pikkujoulut vietin lastenkodissa kun olin viistoista, ja muistan sieltä vaan sen että me tehtiin pipareita ja saatiin koristella ne ihan miten haluttiin, tuijotettiin Disneyn joulupiirrettyjä ja piirrettiin paljon =u= Näissä aikuisten pippaloissa olikin sitten ihan eri meininki - kaikilla oli päällään sellaiset tosi hienot ja asialliset vaatteet, ihmisten hiukset oli kammattu ja koristeltu tyylikkäiksi millälie joulukukilla ja seppeleillä, ja joka paikkaan siellä juhlapaikassa oltiin ripustettu punaisia paperilyhtyjä. Izumi totes että ihan ku oltais oltu jossain porvarillisessa ilotalossa. Onneksi kukaan ei tainnu kuulla sitä...

Oltiin pirskeissä ehkä viitisen tuntia, ja mä ainakin aluksi yritin käyttäytyä arvokkaasti ja melkein pelottavan kohteliaasti, niin että pari toimituksen tyypiä peräti kysyi että oonko mä napannut pari rauhoittavaa tai leikannut puolet aivoista pois kun en juossut vaan ympäriinsä nauraen sitä niin hurmaavaa helisevää nauruani.

Tätä virallisuutta kesti siihen asti kunnes mä löysin boolimaljan ja Izumi oli mennyt siksi aikaa vessaan. Heti alkuun totean että en tosissaan oo mikään alkoholin rakastaja, mutta se booli oli niin .... 

Ne oli laittaneet siihen jotain tosi makeaa ja hedelmäistä, sellaista sopivan mietoo alkoholii mikä maistu melkeen kermaisellekin o--o Mää naukkailin sitä tietysti hirveessä fiiliksessä varmaan kolme mukillista peräjälkeen sillä aikaa kun mun niinsanottu suojelijani oli vessassa, ja kiitos mahtavan fysiikkani (= painoindeksillä 17 varustetun kroppani) menin saman tien hienoiseen hiprakkaan ja aloin kikattamaan ihan aivottomillekin läpille, ja vielä vakavammillekin jutuille mistä kaikki muut puhui.... Onneksi en sentään äitynyt strippaamaan julkisella paikalla kun nautittuani tunnin sisään varmaan litran verran boolia päätti Izumi että oli mun aika lähteä tutimaan. Kuitenkin just kun oltiin lähdössä, lykkäs mun uunituore kustannustoimittajani Maya mun takintaskuun pullon kermalikööriä ja... viisaana mie sitten nappailin siitä puolet bussissa.

Tänään se kaikki onki sitten kostautunut. Izumi on pirteänä poikana tehnyt sapuskaa ja kouluhommiaankin peräti jonkun verran, kun mä olen maannut sängyn pohjalla ihan armottoman säälittävässä kunnossa.

Älkää lapset juoko likööriä.

P.S Ketuttaa, kun yritin eilen ennen jouluihinlähtöä laittaa tänne uutta Iitun tekemää leiskaa niin joku hommassa kusi kun tää kysyi jotain XML-härdellii enkä tajunnu siitä mitää D::: Kattokee ny ku se teki hienon:

Ei itkeä saa, ei meluta saa~

Kirjoittaja: Aron.

Pari viikkoa jouluun, aatelkaa! Minuu on alkanut hirveästi jännittämään jotenkin ihanasti tää joulunodotus, kun kadut on entistäkin enemmän täynnä kirkkaita valoja ja suuria koristeltuja katulamppuja ja kauppoja. Ihmisiä on ruuhkaksi asti edelleen liikkeellä, mutta ihan kuin havaitsisin silmillä että suurin osa näyttää tällä kertaa olevan tavallista raukeampi. Ehkä sellainen juttu on siihen syynä että ne on aloittaneet järjestelyt niin aikaisin, ja hoitavat homman kunnialla loppuun niin ettei vimosena iltana iske kauhea paniikki kun ruoat on tekemättä ja lahjoista vain puolet paketoitu.

En oo mikään jouluihminen henkeen ja vereen, mutta tältä joululta uskallan taas odottaa paljon. Viime joulun vietin osittain Izumin, osittain äidin luona ja tuntu että se oli paras joulu pitkiin aikoihin. Viimeiset kymmenen vuotta kun on tottunut syömään orpo-tai lastenkodissa haalentunutta riisipuuroa ilman mantelia ja sitä rataa, niin tuntu ihan taivaalta mupeltaa Houtouta (pyysin Iitua liittämään tohon sen reseptin, kun ette varmaan tajua siitä sanaakaan Japaniksi :D)

Mitään eeppisiä perinneruokii Japanis ei jouluna ole, ja silloin myös ihmiset käy ihan normaalisti töissä ja koulussa. Uusi vuosi on sit kovempi juhla, ja viime vuonna kun joulunajan vaan istuin Izumilla köllöttämässä maha pullollaan sen kanssa sohvalla tyytyväisenä kuin pieni porsas, niin uutena vuotena rynnittiin keskustaan ja Tokyo Towerille katsomaan kun taivaalle laskettiin varmaan satatuhatta miljoonaa ilmapalloa :o (meil ei saa ampuu ilotulitteita, ja ne on muutenkin sitä paitsi ihan tyhmiä kun ovat nii kauhean meluisia) Keskustassa oli kanssa jonkinlainen paraati, ja siellä poikettiin ihmettelemässä. Tänä vuonna on varmaan samat sävelet.

Minusta kuitenki on hieno jutu etä vaikka Japanissa ei joulu ole mitenkään eeppinen tai kauhean upea ja mahtava kerran vuodessa-elämys, niin silloin saa antaa lahjoja! <3 En ole vielä laittanut Joulupukille listaa hups. Iitu muuten kertoi että sen koulututut oli joillain messuilla Suomessa väsänneet maailmanennätyskirjeen joulupukille, jolle tuli mittaa yli 600 metriä! Ilmeisesti joku muukin siihen ukkeliin vielä uskoo (:

Mä toivon jouluksi oikeastaan vaan lunta, hiljaisuutta ja hyvää seuraa. Toisin sanoen oon varmaan liian laiska liikkumaan minnekään ja rakastan Izumin kainalossa olemista ellen ala sitä jossain väliä risomaan :'D.. Luistelemassa kävisin jos osaisin, mut vähintään poikkean ulkona kattomassa lisää jouluvaloja ja tekemässä lumienkeleitä. Loppuun pakko laittaa vielä yksi ärsyttävän usein soitettu renkutus ja toinen vähän rauhallisempi joululaulu. Toivottavasti muutkin oottaa joulua edes pikkaisen, kun ei siihen enää kauaa ole. Pääsee ainakin pois koulusta hetkeksi ellei asu Japanissa 8D

Ne on ne japanilaiset miehet niin kauniita.

Heipaheipa!

and I've been working like a dog.

Writer: Oliver

Howdy everyone!

Thought I should make a small post although nothing much has happened lately in my life. There has been a one over-controlling factor for the last month that I've had trouble living with - work. Suddenly it looks like everyone in the publishing company have realised that it's about to be Christmas-time, and there's not much time to do work anymore. That's why everyone except me are panicing their heads off, keep losing their goodnight-sleeps and lose their nerves more often than usually.

But of course I've had my fair share of it, too. Must say it sucks.

Harry, my beloved and charming boss and I had actually a gorgeous fight about my attitude and moral towards the interest of doing my jobs, or something like that. I don't really feel like talking about it too much, since I guess the state of war between us has relaxed a bit He probably just needed someone he can shout his stress out, and I happened to be on the frontline.

Luckily it has already turned into December, and my official Christmas-holiday will begin in less than three weeks, YAAHOO!!!

That's when it's time to do stuff such as this^

Aaaaand as I'm sure that everyone's heard enough of my lovely relationship with Mr. Frost, I shall tell you more about what we've done in the last few weeks :DDD (Tee hee.) Mostly we've been living through random phonecalls and text-messages, since my work has taken so much minutes of my freetime. But actually yesterday we went together for a pre-Christmas Party in Corsica Studios, drank a lot and had fun with my workmates. The night was a blast, although I think I drank too much because I have no idea why I woke up at my AD Frida's appartment, with makeup all over my fave and just a pair of boxers coveirng me. Frida luckily knows I'm gay, so I'm sure nothing happened betweeen us.

But unluckily, at some points of the night Conny made a random disappearing-trick and never came back, which I'm a little conserned about. I tried to phone him as soon as I got home, but so far he hasn't answered my voicemails and stuff. Probably he has a hangover of a millenium also.

Now I must go to bed. Still feeling kinda dizzy.

All I want for Christmas

Writer: Fran.

Yo all! I noticed that there are not so many weeks before the Christmas arrives, and since every cute and well-mannered child sents Santa a wishlist a couple of weeks before Christmas comes, I decided to tell you my gift-wishes for this year. The list is pretty one-sided and small, but don't they say that austerity enhances people?

1. More music.

Gigs, cd's, concert-DVD:s, new bands in every form. This year not many albums have been shouting for me to buy them, but now that it's Christmas-time, I can ask people to buy me those records that I haven't had the urge to buy :DD For the bands, I'd really like to get the newest Coldplay-album Mylo Xyloto, Mindless Selg-Indulgence's <3 (the album was published in 2010,but I haven't had the chance to yet buy it), any album from The Cure, Prodigy's Invaders Must Die, the soundtrack of Sunshine, Sherlock Holmes and Scott Pilgrim vs. The World aaand.... okay the list could be endless, I guess,but I still want to mention the newest album of Andy Stott - Passed by Me. Not bad stuff at all.

2. More time with my cat

My cat, named Tralala, is a 6-months-old, very lazy and a stubborn piece of shit. Okay not shit, I love her very much and the nights that I spent home would be suicidally dull if she weren't there, trying to steal my Ben and Jerrie's every now and then. Tralala is very independent, guess it's because she's born as a straycat, which I happened to pick up in a very misty and rainy afternoon. We do have pretty nice relationship, but still I feel that because I've been running around all these clubs, bars and stuff a lot these months, she's maybe been lonely. And I miss her, of course.

3. A new bullet-blender.

I'd enjoy a lime-coloured one. Chester once tried to make some sort of vegetable-smoothie with my former one, and she... managed to break the whole machine. Good job my dear. It doesn't matter which logo it has,  I just want it to work.

4. No black snow for Christmas.

Because New York is at its most beautiful in the white snowlayer, with no black ice and stuff that makes you lose your balance and look stupid <_< I guess this is one of my most childish wishes in every Christmas - I feel like cutting my wrists with a spoon if there's no snow.

and last but not least.

5. All the most-known Danny Boyle movies: Trainspotting, Sunshine, Slumbdog Millionaire, 127 Hours and 28 Days Later.

Thank you <3 Next week I'll be having the best pre-Christmas party at Chester's place, so with this song I'll set you free now.~~

Music in me.

Writer: Fran.

Fuck yeah, managed to write at least one entry before the end of my week! So hello again dudes and dudettes, long time no see and long time no ABC. Hhaha I'm so funny. Hope you haven't missed me too much ;)))


My live rolls over as normally, by hanging out in clubs and different sorts of gigs. Last week I went on a true underground-gig with some pals of mine, such as Chester, Ruben and Alicia. The music was mostly jazz-based, melancholic alternative music and in my ears it wasn't the best band in the world. I don't even remember the name of the band anymore, it somehow was attached to second world war and Hitler... Don't know.


Mostly I waste my silly silly life at music-business. I've been trying to get big DJ-sets to play with some sort of passion, but the shows seem to be under a rock. I should probably cut away my other hand to look more personal or something, 'cause nowadays you gotta have something special if you're trying to break the ice in the job-area. These disaoppointments haven't let me down, I actually enjoy it when I can just walk around and search for possibilities. My folks left me kind of an nice heritage when they passed away, so I don't even have to actually work. Take a piece of that, hahaha.


I actually didn't come here to blabber nonsense about some silly thing called jobs and living like I want to, but actually wanted to give you a little more wider picture about my musical background, concentrating on the bands and artists with this kind of a gallup:


¤ 3 songs, you've been listening a lot recently?
 Pendulum - Tarantula
My Chemical Romance - Sing
The Script - Nothing

¤ 3 songs that make you sad
Placebo - Pierrot the Clown
Britney Spears - Circus (aaaaand actually her whole production. Seriously, that woman is just full of playback and mandisasters.)
Lonely Island ft. Akon - I Just Had Sex (No. This is not how you do potential classics.)

¤ 3 songs, that make you happy?
Black-Eyed Peas - Pump It
Mika - Lollipop
Kerli - Creepshow

¤ 3 songs, that involve memories?
Scorpions - Still Loving You
Run DMC - It's Tricky
Hurts - Illuminated

¤ 3 songs you know the words to?
Kerli - Strange Boy
Beatles - Yesterday
Mindless Self-Indulgence - Mastermind

¤ Your favourite song?
It varies probably everyday, but right now it's RHCP's Hump de Bump.

¤ A song that reminds you of someone?
Guns'n'Roses - Sweet Child O'Mine

¤ A song that reminds you of some spesific place?
Korn - Another Brick in the Wall

¤ A sonf that reminds you of some spesific event?
Metallica - Enter Sandman

¤ A song that you can dance to?
Skrillex - any song will do.

¤ A song that almost makes you fall asleep?
Muse - The whole album Origin of Symmetry.


¤ A song from your favourite artist?
Argh, this one keeps on changing about a three times a month. But maybe right now the band is VERVE, and the song Bittersweet Symphony.

¤ A song that nobody would expect you to like?
The theme-song of Bonanza.

synttärihuumaa, osa 2.

Kirjoittaja: Aron.

Heeei kaikille! Unohtui viime kerralla postata se synttärijuhlat, part 2 mutta nyt koko häppeningistä on melkein se kuukausi niin en taida kertoo teille liian isoa selostusta koko jutusta :D

Hommahan jäi siihen et lähdettiin Izumin kanssa johonkin junaan minkä määränpäästä mulla ei ollut pienintäkään hajua, eikä se peijakas edes suostunut koko matkan aikana kertomaan, että minne hämärän hourulaan se mua oikein on raahaamassa. Hymyili vaan salaperäisenä kuin vanha kettu ja kyseli multa epämääräisiä juttuja siitä, milloin se muka oli järjestänyt mulle jotain yllätyksentapaisia, jotka olis ollu mulle mieluisia ja no, totuushan on ettei Izu ole yllätyksienkeksijänä mikään maailman paras. Se on hieno mies ja ihana kanssa, mutta kun tietää että mä rakastan yllätyksien kokemista ja sitäkin että saan ite järkätä niitä, niin tää oli tervetullutta vaihtelua. Ehkä mun luontainen seikkailijaluonteeni on vähän tarttumassa siihenkin ;)

Kauaakaan aikaa me ei siinä metrossa vietetty, kun se metrotädin ääni kuulutti että seuraava pysähdyspaikka on....

SHINJUKU!

 Mä en ole koskaan käynyt kyseisessä kaupunginosassa Tokiota, suurimmaksi osaksi just siksi että äiti on sanonut sen olevan jotenkin kauhistuttavan vääränlainen paikka, joka pursuaa vaan työnarkomaaneja ja ryyppääviä opiskelijoita. Izumi sanokin mulle että meidän visiitti ei kauaa kestäisi, me käytäisiin vaan keskustassa jossakin puistossa katsomassa yhtä juttua. Se kehtas edelleenkin olla raivostuttavan salaperäinen, ja vaan höpötti menemään jotain siitä miten oli usein kaveriporukan kanssa päätynyt Shinjukuun pari vuotta taaksepäin ryyppäämään rankasti joko keskellä viikkoa tai ihan viikonloppuisin, ja onnistunut sitten nukahtamaan jonkun puolituntemattoman jannun kämpille, yleensä vessaan tai parvekkeelle kun alkoholi oli saanut miehen kehosta yliotteen. Mokomakin juoppo.

Mä oikeastaan ehdin jo ajatella, et Izumin aikomus oli järjestää mun synttärien kunniaksi jotkut rankat ryyppäjäiset joiden jälkeen se romanttisesti vaikka kuskais mut metrolla takaisin sen kämpille ja kattois että mä sammun oikeaoppisesti, mutta onneks kyse oli jostain ihan muusta tällä kertaa. Nimittäin yhdessä puutarhassa sellaisella kaameen isolla puistoalueella, Shinjuku gyoenilla, oli käynnissä jonkinasteinen kuvataidenäyttely! Siellä oli sellane pieni, mutta tosi kaunis puutarha, jonne oltiin ripustettu kauhean paljon eri paikkoihin mielenkiintosii töitä, joita varmaan paikalliset taiteilijat tehneet. Olin ihan haltioissani ja Izumiakos mun onnellisuutta viestittävä naamani nauratti. Miekkonen taputti mua herkästi olkapäälle ja käski nauttimaan, se itse kun jättäisi näyttelyn väliin.

Niissä teoksissa oli aikalailla kantavana voimana joku luonnon, luonnollisuuden ja rakkauden sanoma. Tosi monissa kuvissa oli jotain puita, kukkia ja söpöjä eläinhahmoja, tavallaan ne kuvat oli samaa maailmaa mitä mäkin piirrän omalle yhtiölleni. Joukossa oli kuitenkin sellaisia tosi nättejä kuvia herttaisista pariskunnista, lapsiperheistä ja vanhoista ihmisistä, sellasia elämää henkiviä kuvia. Taustalla soi kaiken päälle sellainen tosi lämmin, varmaan jostain taide-elokuvasta napattu musiikki. Mä kuljin sen näyttelyn läpi kasvoillani varmaan sata kertaa tyhmempi hymy mitä yleensä, kun se kaikki näytti niin kauniilta. Mulla oli toisinaan ihan sellainen hassu olo, että olisin vaan halunnut jäädä sinne puiden suistoon lehtiön kanssa, kuuntelemaan sitä melodiaa ja luonnostelemaan mitä mieleen juolahti.

Jonkin ajan kuluttua Izumi kuitenkin taas ilmaantui ja ilmoitti että meidän piti lähteä takaisin sen kämpille, ettei koko visiitti menisi yömyöhään. Koko metromatka mun oli pakko puhua pulputtaa siitä näyttelystä, fiiliksistä ja siitä miten onnellinen olin että olin sinne päässyt. Izumi jaksoi kuunnella mun höpinää koko matkan, mutta sen luokse päästessä se ilmotti että mun olisi nyt parempi pitää leipälapeni kiinni tai saisin koko loppuillan istua yksin nurkassa piirtämässä. Tietty se oli vitsi.

Loppuillasta nyt voi sanoo sen verran että:

Sain maailman parasta ruokaa... melkein <3

Elämänajatusmallini tällä hetkellä:

let the music kick you underground.

Writer: Fran.

Hello people! It's been some time since I last wrote again, sorry for that. It's actually not 'cause I haven't had the time, in fact I've had too much time lately. I haven't received enough DJ-gigs for some reason, and was forced to ask some funding from my parents..... Despicable, I know. But since I have only been going for some concerts, underground-gigs and met new people who have been too fun to hang with, I kinda have lost the inspiration to write anything down. But I still felt that I owe you one entry, and since it's the last day of my blogging-week (I'm still going to keep on writing here, so it's not literally my last day :D), I thought I could write a bit longer story.

Actually this time I focus on the lack of inspiration, which I'm sure everyone in the world - again - has had some experience. Mostly I hear that people who are writers or deeply keen on drawing or something like that, complain how so often their inspiration is rolling somewhere in a scary place called Mordor or just in somehwere the vast nothingness of space, or deep in the thickest jungle you've ever seen. But they're not the only ones who sometimes seems to be in lack of motivation, skills or pressures (big enough).

Let me give you an example from a real life. A friend of mine (name censored) works as an engineer. Usually he's a typical, everyday normal guy who really likes his job and is fun to be with, if you can say, he's a person you could call as 'a thought of an ideal human' or something like that. But one day he just came to me, all messed up and looked kinda worn out. He straightly banged (we were at some club-gig that day) to me that he's tired of his profession, and wants to try something else. As I asked him why, he told that because all of his clients seem to treat him as an lower person in some way, because he happens to be in dirty clothes and his garage is not the best-looking, brand-new-and shiniest in the whole Missisippi. He told that the lack of respect towards him made his interest, and somehow even his inspiration to do things lose its shine. I think he then really quit that job, and now is about to go study photographing in some NY-adult education college. Good for him.

I think people use like 345436 different ways to prevent the lack of inspiration, or to get it back. Some walk outside, some make plans and meet friends, some people read many books and write notes, poems, lyrics and stuff, or then just tear their hair off and are almost masochistically in love with that feeling, when you don't know where could you get the inspiration. As it comes for me and how I get my inspiration back, I believe it comes as no surprise that I make playlists and store them at my mp3-players, cd's and hard discs. So now, I think that here in the end I could publish you some of the songs that have very often been at my playlists, and really helped me to get back the red line to whatever I do.

Inspiration-playlist, collection.

1. Coldplay, some songs worth listening: In my Place, God Put a Smile Upon Your Face, Viva la Vida, The Scientist, Lovers of Japan.

2. Owl City : Fireflies, Vanilla Twilight.

3. Oasis : Wonderwall

4. Placebo : Protect me from what I Want, I Do, Sleeping With Ghosts, My Sweet Prince

5. Nightmare Before Christmas: the whole soundtrack

6. Green Day : Give me Novacaine

7. The whole production of Danny Elfman. That man is a Genious with a capital G.

8. Sumio Shiratori

9. Pendulum:  Hold Your Colour-album.

10. Radiohead : The whole discography.

11. Lord of the Rings : all three soundtracks.

12. The Cinematic Orchestra : To Build a House

13. The Beatles : whole discography.

14. Maroon 5 : Moves like Jagger.

15. Mika : the whole discography

16. Linkin Park : A Thousand Suns- album.

17. Billy Talent : Fallen Leaves

18. Superbus : The whole discography

19. The Ting Tings - We Didn't start the fire -album

20. MGMT - Congratulations -album.

and last but most definitely not the least:

21. Weird Al Yankovic. That man rocks.

Note: The list is just a collection, so if you listen to these songs from YouTube or something like that, please take a look at the sidebar-recommendations too. Hope you enjoy these as much as I did and do. Until the next time, see ya!

Synttärit, megapostaus part 1.

Kirjoittaja: Aron.

Yay, tuli täytettyä pitkästä aikaa vuosia! Viime kerrasta ehtikin vierähtää jo likimain kai päivälleen se vuosi. Kiitoksia kovasti muuten Facebookissa onnistuneesti onnitelleille Kaisalle ja Anskulle, tuli perille mutta kävin uudestaan kyseisessä mestassa vasta viikonloppuna (oli niin kaamea krapu- no ei oikeasti.), niin en tohjennut alkaa vastailemaan :o

Hmm no synttärinähän on taipumus tässä iässä viettää kovanpuoleisia ryyppäjäisiä ja halata seuraavana päivänä puolet ajastaan vessanpyttyä, mutta oman laihanpuoleisen kehoni alkoholinkestokyky on aika sontaista luokkaa, joten sanoin Izullekin suoraan että tänä vuonna minä en mielellään menisi baariin. Eikä onneksi muillakaan kavereilla ollut siihen suuntaan kovaa halua, mitä nyt duunissa muutamat ihmiset yritti alkuviikosta jo houkutella lasillisille MASSiin.

Mutta koska tosiaan olen nynny niin päätin lähinnä viettää rauhalliset ikääntymispippalot, syödä yksinkertaisesti vaikka liikaa kakkua ja kutsua kavereita Izumille pitämään kivaa.

Tähän tyyliin ^

Voitte oikeastaan melkein arvatakin, ettei mun mielipiteitä taaskaan kuunneltu ja Sasu, Koishi ja Taiyô onnistui kääntämään Izumin pään niin että rauhallisen mässyilymeininkien sijaan mut raahattiin venkoilemaan 

ympäri kylmää ja talveen päin liukenevaa Tokion keskustaa.

Koska kavereilla oli taas budjettina suurin piirtein se kolmetuhatta jeniä, niin että ne oli onnistuneet järjestämään mulle herttaisen piknikin ja näytelmäinsa.... ista.... Izumi käytti jotain hienoa sanaa, siin oli instaa ja laatiota, en iha kunnolla muista miten se meni. Mut ne oli panostaneet sillain että jostain vohkineet okonomiyakia, sellasta kastiketta siihen päälle ja tätä rataa. Koska pihalla oli aivan järettömän kylmä, maksoi jokainen ittensä sisään metroon (maksoi ja maksoi, Sasu, Koishi ja Taiyoo onnistu vaan livahtaan puomeista ilmaiseks läpi) ja siellä me sit istuttiin penkeillä niin kuin ennen vanhaa ja ahdettiin napaa täyteen.

kodikkuuden huipentuma <3

Piknikin jälkeen tuli vaihdettua paikkaa keskustaan ja auringonpaisteisen kirpeään alkutalven viileyteen, missä ne sitten esitti sen maailman hienoimman näytelmänsä. Olivat tehneet jonku... pirun kauniin elämänkerran musta sillai että Sasusta tehtiin mun äiti, Koishin päähän pantiin pari banaaninkuorta mitkä oli kovasti esittävinään vaaleaa tukkaa ja oli ne saaneet Fudan suostuteltua Izumin rooliin..... arvatkaa naurattiko? Parhaita kohtauksia oli jotku missä kerrottiin miten mä lastenkodissa tuhrin naamani tyttöjen meikeillä, maalasin huulipunilla hymynaamoja seiniin ja mittasin strategisia mittojani kymmenvuotiaana viivaimella koulun vessassa (se tosin oli keksitty juttu. Oikeasti. En ole mittaillut.) 

Katuelämästä kerrottiin lähinnä kaikista kerroista kun mä olin laihuuteni takia pudotellut housuja pitkin poikin kyliä, nukkunut monia öitä pahvilaatikossa karvaiseen villahuopaan verhoutuneena ja tietysti siitä mitä kaikkea typerää olin syönyt ettei nälkä tulisi. Esimerkkinä tietysti kauniita rottia, kissanhiekkaa ja koirankakkaa unohtamatta sisiliskon häntiä. Izumilla ei jostain kumman syystä ollut tarinassa suurtakaan roolia, mutta Koishi kertojan roolissa ilmoitti vain että meidän suhde on niin täynnä lääppimistä ettei siitä kukaan kuitenkaan jaksaisi kuulla. Siksipä lähinnä Izumia kuvattiin jörrikkänä joka raapi paljasta mahaansa ja luki silmät selällään novelleja samalla kun Taiyoo-Aron piirteli sen käsivarsiin sydämiä ja tähtikuvioita.

Näytelmän kesto taisi olla melkein kolmisen varttia, ja jengi tuli siihen nauramaan. Noloksi lopuksi kaverit sitten kehotti kaikkia laulamaan päivänsankarille. Perkele.

Onneksi päivä alkoi siinä vaiheessa jo sen verran kylmentyä, että mun kadulla viihtyvät kaverit päätti lähteä turvakotia päin. Fuda ja Shizukin ottivat ritolat, mutta surkuteltavaa kyllä, oli Izumilla sen verran meno päällä että se halusi jatkaa mun kanssa leikkimistä.

Kerrankin mä toivoin että se olisi halunnut vaan mennä suoraan kotiin nukkumaan, mutta sen sijaan se raahasi mut kanssaan takaisin metroasemalle, ja pakotti mut hyppäämään seuraavaan metroon mikä oli lähdössä. Mutta se on jo toinen tarina, josta lisää joskus toiste! (Oon aina halunnu sanoa noin ;D)

Mamma Mia! How can I resist you?

Writer: Oliver.

Ah, just another rainy Sunday. But guess who was not alone as he woke up in the morning ;D Too bad, now I can't sing that over-used song by Hurts and sing about the love that has just began and that blablabla please come back don't you leave me. Actually I feel quite the contrary right now. Yeah,again it's all because of Con-

... Fuck. Am I really in this short with subjects to blog about. Aaaaaaaaaaaassssdddd okay now I must stop blabbering about him of about only for one entry! Jesus Christ, I think I'll start to sound like an infatuaded little girl, and somehow I feel like it's pushing down my credibility or something.

Actually, I guess I know could do a silly list about how people usually act if they have a crush on someone.

SMALL LIST ABOUT SIGNS OF INFATUATION

• You spend too much time on the telephone, talking pretty much nonsense to your 'object'
• Sleepless nights
• You write silly lovesongs-and poems, and their contents are full of rubbish. Usually.
• You wear rosy glasses in your eyes.
• Your friends think you've gone mad since you smile like like the Mad Hatter.
• You don't have a great urge to be snappy towards other people, even though they might mess up pretty badly.
• Your notebooks, calendars, and important papers are full of hearts and other silly marks.
• You're happy just by hearing the voice of your beloved crush.
• You forget to worry about sill things.
• .... and often also from more important, too...
• You start to be a real threat to your surroundings
• And the surroundings might be a threat for you (-> read: be very aware of streetlamps, police-cars, traffic jams and traffic-lights.)
• People throw silly jokes about how you seem to be all shiny and new from pure romance.
• Your mother or sister start to tease you about when shall the wedidngbells ring.
• You notice you use more money on your looks, and visiting all the cafeteria's, art exhibitions, cinemas and so on, dig a deep hole in your wallet.

Okay I'm sure the list would continue on and on and on and on and on, but I suppose these are the first 'symptoms'  as you fall for someone.

Beware. Take care.

Show me a sign, I wanna believe.

Writer: Oliver.

Hello there, hello! Looks like it's again been like four weeks since I last wrote here, and much has happened in the meantime. I guess that from my latest entry ya'll noticed, yes, me and Conny are finally together. I'm no totally sure it he's the type of a guy I usually like to date, and after all that messing around i think this stabling in the situation is kind of pissing me off. Well okay I'm not sure if 'pissed' is the right phrase to be used, but still. I don't know, I'm just the type of a person who gets bored pretty easily.

It's not that I say I'd want to break up with him, either. I really want to see that guy smile to my random jokes, spend time with me and all that stuff that people do when they are dating each other. I guess he after all is my ideal mate right now, although he has his dull sides.

We meet regurarly, I'd say two times a week? Sometimes 'cause of the workhurries ant other catastrophies we only meet once a week and just lay down and speak nonsense, but I still like it even that way. I must be turning into a oldie or something since I don't want to spend all of my freetime in pubs and bars. What's happened to the young and saucy Oliver? Fuck this, soon I'll start to visit bingo-halls and buy so many cats that I can't site them in my appartments because of lack of space. Well I can always drag them to Conny's. I'm sure Coral and Sonny would love some new friends.

.... Okay maybe I discuss about with him, first. His cats do, by the way have a birthday soon, and I was honored to be asked as a guest. Yaaaaay. Can't wait. What should I wear and how about the presents? Got any ideas for me?


Last week I had a really awkward meeting with Constantino's sister Charlotta... Conny had told me earlier that her sister treats him like his own son, just because Constantino has happened to have a sad self-esteem for like 10 years now, and I must say, really looked like she was middle-aged. Okei well she might have been already 42, so that explains a lot. Anyways, I guess the meeting went well. Just because I happened to have a bit more silent day than usually. I suppose the sister doesn't treat me as an idiot or a maniac, which is just simple plus for me.

Ugh I don't more will to write from this day. The birthday of Constantino's cats will probably be this weekend, so if you have any ideas, what can you give as a gift for a cat, I'd appreciate you if you told me. Thank you.

Lay down your sweet and weary head.

Writer: Fran.

I start my first entry of the week with im memoriam. I must, for a great disappointment to myself, tell you a sad story about a guy named Clyde.

Clyde was a young, energetic, and a goofy dude. I guess he had everything he could've ever hoped for - fame, great band, good friends, and loads of leisure and pleasure. If there was a one word to describe him, it'd be 'Unstoppable'. He never was able to stand still more than five minutes, partly 'cause of his uncontrolled mind, but mostly because of his stupid lifestyle that he supposed every good rock'n'roller had to have - sex, drugs and all that stuff.

So that's why Clyde's life had to end so miserably. He took a bad doze of drugs, had to be put into hospital for a month or so, and then he was put to rehab. Somehow he still managed to find some drug-dealer from the rehab, and since the medication and the drugs don't walk hand in hand, Clyde passed away by a overdoze of drugs and medics. Or so Achilleus told me, through e-mail. (Mostly that's the reason he didn't write last week. He and Achu have been best buddies since middle-school, and though Achilleus supposedly knew his friend was in trouble, this still is a shock. I'm not sure if he continues to weite the blog anymore, either.).

I wasn't really close to Clyde, but I still liked him as a friend. He always made me laugh, his stories we're full of spontain twists, and he always has time to have fun with friends. I'm pretty sure it will take time for me to really believe that he really is gone. I hope he's okay. And his friends and family are.

I kinda start to sound a little too deep, so in the end I'll just add a playlist that is kind of a funeral song, farewell performance for that talented singer and a party animal.

• Into the West - Annie Lennox
• Hallelujah - Jeff Buckley
• In my Place - Coldplay
• Red-Light District - Porcelain and the Tramps
• Lady in Black - Ensiferum
• Placebo - Song to say Goodbye
• R.E.M. - Everybody Hurts
• Today - The Smashing Pumpkins
• Black Hole Sun - Soundgarden
• Basket Case - Green Day

                                      R.I.P. Clyde Donathan Stanton, 2.6.1989.- 31.9.2011.

Here comes the sun~

Writer: Oliver.

o_o Has Aron really been able to change the exterior of the blog? Wtf. That boy really likes to hide his inner talents, or so does my eyes see. Well that wasn't the main thing I came here to blabber about.

Right now I'm feeling a weird, positively-loaded emotion. It's a little bit funny this feeling inside, to quote mr. Elton John, a fantastic musician. And because I am not one of those who can easily hide, I tell you everything loud and clear (I don't even care if nobody's listening..)

 Okay I'm pretty sure you remember Constantino, the guy I've been messing with from since last March or something. I guess my feelings for him have been running up and down, and every time I've happened to even think about him, my feelings have ran over a real rollercoaster, and that's when I've felt like doing like that <--


                                             


Let me give you a little illustrated slideshow of how I feel right now.

8D.................... Krhmn. Okay I don't know if any other words are needed than CONSTANTINO FROST <33333

Les Masterchef.

Kirjoittaja: Aron.

Ehtoota ihmisten päivään o.o Saatatte ehkä funtsailla siellä että eihän se Oliver viimeksi kyllä tuolta näyttänyt, ja miksi se ei puhu sujuvaa englantia ja sun muita ihmettelyjä, mutta joo tosiaan, olen Oliverin korvike tämän viikon. Pojalla on (Iitun sanojen mukaan) kai kiireitä jonnekin (ihmettelin suuresti, kun se hihitti niin .... voisiko sanoa irstaaseen tai vähintään kyseenalaiseen tyyliin kun asiasta mainitsi o_o Tunnen... hämmennystä.) minnelie, varmaan saan itsekin asiasta tietää tarkemmin vasta kun ollaan ensi kerran hänen kanssa yhteyksissä. Villi veikkaus että se liittyy siihen sen ja tän jonku.. oliko se Constantinopoli tai joku se sen miehentapaisen nimi.

Mutta tosiaan, ei siitä sen enempää. Mie oon viime aikoina vaan viettänyt syksyä, istunut sisällä ja saanut päähäni kokata kaikki mahdolliset leivokset läpi mitä Izumin keittokirjoista löytyy :D Tulokset on oikeestaan olleet ihan hyviä!

 Suurin osa niistä kuvista mitä mie näistä teoksista pääsin ottamaan oli vähän, noh, surkeita (haluun kännykkäkameran niin ei ainakaan ole vaikea käyttää :c) mutta tässä parhaimmistoa. Tai syötävimmän näköiset.

 Mitälienee kookosherkkuja oikealla, sulivat jumankekka suussa kun niitä vaan kerran puraisi....... hämmennyin iha iteki. Meinasin melkein olla lähdössä myymään niitä kadulle tai tarjoamaan ainaki köyhemmille :D Vasemmalla sitten varsinainen kermamättö, mansikoita peittona ja välissä löytyy ainakin banaania, aprikooseja, suklaalevitettä ja reilu satsi vispikermaa. Niin törkeän hyvää.

No hitto en mie osaa laittaa näitä kuvia tänne nätisti.

Löysin netistä yksi päivä törkeän määrän hauskoja hymiöitä niin oli ihan pakko tehä suklaapisarakeksejä, missä sitten oli tällaiset hauskat yksityiskohdat! Eli no siis, siinä on suklaapisarasilmät ja itkevä suu. Googlettakaa 'Forever alone' niin tiedätte.

Taidettiin ristiä tää Kultaisen Keski-iän kakuksi, Izumi ja mie. Okei köykänen vitsi, mutta mie värkkäsin eka kunnon marenkikermavaahtokakun ja sitte Izumi pisteli siihen taiteellisesti noi mansikat niin että nyt siinä loistaa meidän molempien 'keski-ikä', eli toisin sanoen meidän ikien keskiarvo (:

Jjooo lainasin Iitulta (laittoi postissa kun mie maksoin) sen hienoa kakkuvuokaa ja syntyi tällainen ihanuus. Ihan perus-sokerikakkuhan tuo on, mutta näytti niin kauniille että oli pakko julkaista. Ensi kerralla kokeilen kermaisempaa versiota. Joo mä rakastan kermaa.

Hitsi. Ehkä mä alanki vielä isona sokerileipuriks. Saisin vaan elää niiden ihanien tuoksujen keskelle päivästä toiseen <3