Traconista tuntuu olevan huisin pitkä aika (niin no, kuukausihan toisaalta on jo melkein 30 päivää), erityisesti siksi koska itseäni ovat pitäneet kiireisenä ainakin muutto, opiskelu, opparityön valmistelu, kulttuuriharrastusten kanssa touhuaminen ja satunnainen kutominen ja rasvansyönti. Viimeistä minun ei ehkä olisi kannattanut sanoa mutta olihan siihen nyt pakko joku punch line-heittää. He he.
Asiaan! Aluksi voisin tarrata tuosta toimintapuolelta muutamaan "kulttuuriharrastukseen", mitä tässä olen havahduttanut syksyn aikana. Ensinnäkin aloin mikkeliläisen nuorisomestan tiloissa pyörittää kirjoittajaryhmää, jossa yritän pätevänä mentorina opastaa muita kirjoittajia kaunokirjallisen- ja vähän muunkinlaisen tekstin tuottamisen saloihin, sekä rock-lyriikkaan (mistä oma käsitykseni rajoittuu permisheviin, pariin Reckless Loven biisiin ja satunnaisiin suomalaisiin artisteihin mutta ei se mitään!).
Ryhmän pitäminen on ollut aika hauskaa, itselle kun kirjoittaminen on miltei elinehto ja sitä on aktiivisesti harrastanut sen... noin kuusi vuotta. Vaikka harrastus on ollut rakas ja joka vuosi olen rustannut luultavasti enemmän tarinoita kuin keskivertokansalainen, koin jonkinmittaisen shokin kun tajusin että tietokoneen kovalevyltä löytyy jo viisi pitkää originaalihahmotarinaa (jokaisen pituus vähintään 9 lukua, vastikään loppuunsa tullut tarina venyi peräti 35 lukuun ja epilogiiin, what!?), runoja, lauluja, satuja ja kaikkea muuta satunnaista shaibaa - mutta näistä minä olen tainnut puhua jo joskus, joten ei niistä sen enempää. Paitsi että kirjoitan taas uutta original character-tarinaa. Tai ainakin sen alustus on kovasti työn alla. Olisikohan vielä liian myöhäistä haaveilla siitä kirjailijan urasta... NEVER SAY NEVER! Paitsi että sanoin sen juuri kahdesti. No hupsista.
Sekä itsenäisen kirjoittamisen että ryhmän ohjaamisen lisäksi olen innostunut pitkästä aikaa lukemaan myös muiden tuotoksia - lähinnä jo kirjoja julkaisseita kirjoittajia kuten Haruki Murakamia (Sputnik-rakastettuni) ja Nick Hornbya (Alaston Juliet). Syksy vain tuntuu sellaiselta vuodenajalta, kun on ihaninta sukeltaa kirjaan ja lukea sitä sälekaihtimien välistä valuvan auringon valossa vaniljarinkeleiden ja mustan teen kanssa! Kaikille kirjoittajille jotka tykkäävät listata lukemiaan kirjoja suosittelen sivustoa nimeltä www.goodreads.com, jonne kaikki lukemansa niteet voi merkitä. Niin nerokasta ettei se edes enää ole sitä.
Mutta jotten nyt syksyn aikana muuttuisi vain yksinäiseksi onnettomaksi nörtiksi joka kommunikoi ainoastaan tuoreen kämppiksensä, tämän satunnaisesti vierailevan poikaystävän, perheensä ja koulutoveriensa kanssa, olen lähtenyt syksyn kunniaksi mukaan teatteri-, koululehti- ja tanssiaisprojekteihin! Näistä en ehkä hihku vielä kovinkaan paljoa koska toistaiseksi vain tanssiaisproggis on saanut reilusti tuulta siipiensä alle, mutta luultavasti hehkutan näitä proggiksia sitten kun ne ovat jo ehtineet kasvaneet hieman eeppisemmiksi koska ihmisten jännityksessä pitäminen on niin kivvaa.
Pähkinänkuoressa syksy tähän asti on ollut ihanaa aikaa kirjoittamisineen ja kaikkineen, vaikka koulussa oleminen tuntuukin toisinaan sangen turhalta koska en jaksaisi laskeskella kustannuslaskelmia, projektibudjetteja tai pohdiskella johtajuusstrategioita tai lukea kirjoja älykkäästä johtajuudesta. Onneksi loma koputtelee kohta ovea, enää yksi hupsu viikko ja sitten tämä tyhmä kissankakkajakso on ohitse ja pikkujoulukausi sekä Halloween lähestyy!
Ja koska tämä postaus tällä erää oli kuvien puolesta erittäin köyhä (lue = alaston), tuumasin että spämmään muutaman viime aikoina itseäni ihastuttaneen biisin kuultavaksenne. Syksyn löytöjä ovat olleet erityisesti Kaiser Chiefs sekä uudelleen ihanaksi havaittu Get Set Go! Varokaa syysmörköjä ja tehkää niin kuin pojat tuossa viimeisessä videossa!
*menee nurkkaan häpeissään nauramaan vaniljarinkeli suussaan* FEI FEI!
