lauantai 23. maaliskuuta 2013

I'm not gonna spend my life bein' a colour

Kirjoittaja: Iitu.

Okei, ensin hieman osviittaa siitä mitä tänään on luvassa:




Auringonvaloista viikonloppua kaikille lukijoille! Tänään saattekin varautua eräänlaiseen vuodatuspostaukseen, ja kaiken päälle vielä kaksikielisesti koska tällä viikolla on vietetty YK:n rasisminvastaista viikkoa.

Sunshiny weekend for everyone! Today you can prepare yourselves for some sort of a jeremiad- entry, and moreover, in two languages since this week entire world has celebrated the UN:s week against racism.

Itse vietin tänä vuonna ensimmäistä kertaa rasisminvastaista viikkoa kunnolla, edellisinä vuosina olen tällä viikolla todennut suurin piirtein vain "Joo rasismi on väärin ja sitä pitäisi ehkäistä jotenki." MUTTA koska nykyään olen ah-niin-mieletön kulttuuri-ihminen ja monikulttuurisuus on mielestäni erittäin tärkeää, olin viikon aikana mukana juontajana ja apukäsinä rasisminvastaisessa tapahtumassa, kävin Pelastusarmeijalla istumassa iltaa (+hakemassa ilmaista ruokaa kaappeihin ;D) ja kävin tutustumassa paikallisen Monikulttuurikeskus Mimosan järjestämään Rauhan Toriin.

When it comes to me and my earlier ways of spending the anti-racistic week, I must say that in the former years of this week I've maybe just said "Yeah, racism is wrong and it should be prevented some way." BUT since nowadays I'm oh-so-superb culture-person and I consider multiculturalism very important, during the week I took part on an anti-rasistic event as a host and helping hands, went to the local Salvation Army-office to spend time (and get free food ;D), and visited the local Multicultural Center Mimosa, that had organized a Marketplace of Peace.

Tällainen aktivoituminen monikulttuurisuuden parissa innosti minua myös kirjoittelemaan muutaman sanan ylös ylipäänsä ennakkoluuloista ja rasismista. En uskalla tässä rustata mitään kymmenen sivun romaania aiheesta, mutta väistämättäkin olen miettinyt, miksi rasismi on nykymaailmassa sellainen sairaus joka vain leviää ympäriinsä? Miltei kaikkihan me omaamme jonkinlaisia ennakkoluuloja - niin kuin että kaikki ruotsalaiset ovat hinaajia, Aasiassa kaikki ihmiset ovat täydellisen näköisiä nukkeja, Suomessa ei tehdä mitään muuta kuin ryypätään, kiroillaan ja saunotaan, Amerikassa ihmiset lihovat viisi kiloa päivässä siinä missä Afrikassa lapsia kuolee päivittäin orjatyössä kuumuuteen ja nälänhätään.

This kind of activating amidst multiculturalism inspired me to write a few words, in general, about prejudices and racism. I'm not gonna write a ten-pages-long novel about the subject, but inevitably I can't stop thinking, why is racism (in a modern world) still such a sickness that just spreads around? I know that nearly all of us have some kind of prejudices - for example that almost all the Swedish people are at least 50 % homosexual, in Asia all the people are perfectly looking dolls, in Finland they do nothing but drink, curse and go to sauna, and that in America people gain weight about five kilos a day while in Africa lots of children die because of the heat and starvation.

En väitä että kaikki tällaiset ennakkoluulot olisivat pahasta, mutta miksi EDELLEENKIN, kun ollaan 2000-luvulla, rasismia löytyy suurin määrin ja esimerkiksi Suomessa maahanmuuttajia kohdellaan kehnommin vain siksi, että heillä nyt sattuu ehkä olemaan hieman hoono soomi ja tummempi ihonväri ja omat tapansa tehdä asioita? Tällainen "kulttuuriblokkaus" tuntuu minusta loukkaavalta, kun mietin sitä pintaa syvemmältä - olisiko mukavaa jos joku, jonka kanssa tahdon ystävystyä ja tulla toimeen, toteaa että kulttuurini on pelkkää roskaa eikä hän tahdo tutustua siihen sen kummemmin kuin minuunkaan?

I won't claim that all these prejudices would be bad, but why is there STILL, in the 21st century , lots of racism, and why do (for example) Finnish people treat immigrants poorly just because they happen to speak a little bit hesitant Finnish, have a darker skin and their own ways of doing things? I find this this sort of "culture block" pretty offensive, as I think of it below the surface - would it be nice, if a foreigner that I want to befriend with and get along, said that my culture is total crap and he/she doesn't want to get to know me at all because of that?

Pähkinänkuoressa myönnän, että itsekin omaan ennakkoluuloja ja tiettyjä asenteita ulkomaalaisia kohtaan, mutta samalla myönnän, että minulla on samoja asenteita omia kansalaisiani kohtaan. Kyllä, välillä koen että Suomi on paska maa (pahoittelut rumasta sanasta), pienissä kylissä juorut leviävät kuin paiserutto ja maidon hinta on ihan liian korkea. Ei tosin sillä että maitoa joisin mutta ainahan sitä saa valittaa ja todeta että olen ennakkoluuloinen maidon hinnan laskun suhteen. Totuushan on, ettei rasismia tai mitään muutakaan ongelmaa saa poistettua yhdessä yössä, mutta niin kuin aina, pienillä askelilla pääsee eteenpäin. Loppuun vielä muutama yleispätevä vinkki omien rasististen ennakkoluulojen tuhoamiseen (koska minä niin rakastan listoja, UUH!)

In a nutshell - I admit, that despite my deep urge to be very multicultural and open, I have prejudices and spesific attitudes toward foreigners, but at the same time I admit, that I have attitudes toward my own fellow-citizens. Yes, I still think that Finland is a shitty land sometimes (forgive that inappropriate word), in small municipalities rumours spread like bubonic plague and milk costs way too much money. Not that I'd drink milk myself but I have the right to complain about and point out that I'm preconceived about the decline in price of milk. The truth is, that you can't delete racism or any other problem in one night, but as always, in small steps you can make big leaps. In the end I give you a few universal tips on how to destroy your own racistic prejudices (since I love lists so much, UUH!)

1. Hanki ulkomaalainen kaveri joko paikkakunnaltasi tai Skypen, kirjekaveruuden tai muun Internet-väylän kautta tai ryhdy koulussa kansainväliseksi tuutoriksi. Pääset esittelemään omaa kulttuuriasi ja opit samalla ehkä jotain uutta ja erikoista toisen kulttuurin edustajalta :)
1. Get a foreign friend, pen-pal, internet-friend or someone from your own district. Yout get to introduce him/her your own culture, and at the same time learn something new from an advocate of another culture :)

2. Hanki roskis, tai käytä nykyistä roskakoriasi. Kirjoita paperille jokin ennakkoluulosi, ruttaa se kasaan tai revi riekaleiksi, ja heitä tämä "nujerrettu ennakkoluulo" sitten roskiin. Loppu riippuu sinusta!
2. Get a garbagebin, or use your current bin. Write one of your prejudices on a piece of paper, smash it up or torn to pieces and throw this "crushed prejudice" on the bin. The rest is up to you!

3. Kirjoita ylös ennakkoluulojesi hyvät ja huonot puolet. Kumpi lista onkaan pidempi?
3. Write down the pros and cons of your prejudices. Which list will become longer?

4. Vieraile monikulttuurikeskuksessa tai paikallisessa maahanmuuttotoimistossa ja käy tutustumassa näiden tarjoamiin toimintoihin.
4. Visit multicultural centers or local immigrant office and get yourself familiar with their activities.

5. Pysy avoimena.
5. Stay open-minded.

Loppuun vielä muistutus tästä lauantai-illasta, joka kruunaa koko viikon - nimittäin jokavuotinen Earth Hour järjestetään tänä iltana, ja silloinhan jokainen tätäkin blogia lukeva muistaa sammuttaa valot ajalle 20.30-21.30. Ja ne jotka ajattelee että "hitto mitä turhaa touhua", niin haastakaa itsenne kokeilemaan. Ei sillä että minä mitenkään painostaisin. Tapahtuma löytyy Facebookista täältä!

And in the end I remind you of this Saturday-night, that crowns the entire week - you see, the annual Earth Hour is held tonight, and right then everyone who is reading this blog, switches the lights during 20.30-21.30 in the evening. And those who may think "the heck, that's just bullcrap", dare yourselves! Not that I try to put pressure on you or anything. You can find the event from Facebook, just click here!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Herätä minut horroksesta!!

Kirjoittaja: Iitu.

Hyvää huomenta ja kaunista maaliskuun puoliväliä kaikille! Blogaus on vaihteeksi jäänyt pitkälle tauolle, syytettääköön siitä vaikka hektistä elämää, inspiksen puutetta, talvitylsistymistä ja aikatauluja. Kaikkea sellaista mikä tekee elämästä muka-niin-kiireistä ja estää luovien tekojen täyttymisen.

En ala tässä selostamaan kaikkea mitä viime postauksen jälkeen on tapahtunut, mutta alla pari kuvaa jutuista minkä parissa aika on vain jonnekin kadonnut..


Open Stage-tapahtumaa kävin kivasti juontamassa ja herppaamassa siellä niin että derppasin muiden Olkkari-tiimiläisten kanssa. Tämän kuvan nappasi Jutta. Tämän enempää ette miusta tässä postauksessa saa kuvia, oli vaan tarve päivittää teille että naamani on edelleen yhtä vämön näköinen kuin ennen :D Tosin pian siihenkin asiaan saattaa tulla muutosta~ Tämä tapahtuma oli osa miun työharkkaa Olkkarilla, ja aasinsillalla tästä pääsenkin toteamaan että kyseinen harkka päättyi viime viikon perjantaina eeppisesti Mikkelissä järkätyn bändikisan merkeissä. Ehkä parasta ikinä.

Ja sitten on ollut sitä Super Junioria. Ei kauheasti, mutta jonkun verran. Innolla odottelen tässä samalla tuliaisia kaveriltani joka kävi Japanissa ja hankki sieltä miulle iiiihanan laminoidun Yesung-posterin <3 It's a pity she lives so faar awaaaaaaay in Ouluuu.

Niin, työharkka loppui siis viime perjantaina, ja sitten on tullut tehtyä seuraavaa...

 Kuvasin vähän kissoja...

 .... ja kissoja...
 ...ja ihan vielä vähän kissoja..
No tämä ylläoleva ei ole kissa, vaan kakku! Iskäpappani täytti pyöreitä vuosia viime viikon perjantaina, ja lauantaina pidettiin sitten hurrrjat ja suuret ja humalaiset juhlat hänen kunniakseen. Bileissä oli mukavaa ja kaikki oli hauskaa, mitä nyt nukuin seuraavan yön kylpyhuoneemme lattialla sohvatyynyjen päällä.. eikä siitä sitten sen enempää ettei maine tässä mene.

Tapahtui siellä juhlissa jos mitä, mutta ei miulla siitä mitään hyvälaatuisia kuvia ole. Saatte sen sijaan vielä yhden kissan.

Muutoin elämä on kulunut sitten mukavan eskapismin parissa enimmäkseen... Alla siitä pari kuvajaista.
Vanha kuva mutta niin pirun kaunis. Tästä kuuluu ansiot Kaisalle.


Kuvahan on animesta Sakamichi no Apollon, joka on iiihana jazz-pohjainen anime miesten välisestä, rujolla tavalla kovin kauniista miehisestä ystävyydestä. Vimppa jakso on vielä kattomatta, mutta suosittelen ihmisille lämpimästi!

 Koska kauniita poikia ei voi koskaan olla liikaa. Kuvassa Super Junior M:n sexikkäin 180-senttinen kultakurkku, Zhou Mi. Kuva tosin on niiltä ajoilta kun M:llä ei vielä ollut mainetta pilattavanaan...
 Älkää kysykö. Se vain löytyi kansioiden kätköistä.

Maailman parhaan ja ihanimman ja ystävällisimmät kliseet sisältävän Gleen kolmannen tuotantokauden viimeinen jakso näytettiin viime viikon sunnuntaina telkkarissa... Hetken tuntui että elämältä putoaa pohja, koska viime syyskuusta asti sarja on tuottanut minulle joka viikko naurua, iloa, surua, masennusta, pettymystä, sängyn pohjalle rämpimistä ja kaikkea tältä väliltä.. Mitä minä nytten teen kun elämältäni katosi valo? Onneksi sarjasta on kuitenkin luvassa vielä 4. kausi, ja biisit rullaa sitä odotellessa Spotifyssa äänekkäästi ja paljon <3 Toki sarjaa saisi katsottua ullin kullin Internetin kautta, mutta kun... sehän olisi ihan liian helppoa...

Gleestä voisin oikeastaan puhua täällä joskus huviksenikin, koska kyseisellä musikaalisarjalla on ollut suuri vaikutus siihen mitä mie nykyään olen ja mitä en ole. Että kuulosti vakavalta, nee?

Tämän pienen välitsekkauksen jälkeen arvelen, että pöytä on taas ainakin itselleni puhtaampi ja voin kevein housuntaskuin jatkaa kohti uusia haasteita. Hiihtolomaa tässä viettelen vielä muutaman päivän (polvi mukavasti paskana että tuskin liikun paljoa minnekään), mutta ensi viikolla tulee palailtua koulun penkille kolmen kuukauden tauon jälkeen... huh huh. Luvassa on ainakin ruotsia (yaahoo), tieteellistä kirjoittamista sekä tapahtumatekniikkaa, mutta koulun lisäksi kevät tuo tullessaan onneksi paljon muutakin ;) Seuraavien parin kuukauden ajan minut löytää vapaa-ajalla muun muassa järjestämässä nuortentapahtumia, Mimiconissa pitämässä ohjelmaa, teatteriryhmän riveissä, eläinsuojeluyhdistyksellä kissoja ruokkimassa sekä kesän korvalla tavallaan myös kirjan kansien välissä.... Mutta en raota salaisuuksien esirippua tällä kertaa enempää, palailen asioiden äärelle taas kun elämäni on täynnä jänniä juttuja. Sitä odotellessa, popittakaa vaikka allaolevaa biisiä :D


Valoistuvia päiviä kaikille ja muistakaa että kohta on pääsiäinen.