Päivityskatkoa kiitos tietokoneiden ja kiireen.

Kirjoittaja: Hugo

Tervehdykseni.

Heti alkuun syvimmät pahoitteluni sen vuoksi, etten tällä viikolla ole millään keinoin ehtinyt kirjoittamaan yhden yhtäkään merkintää. Viikko yliopistolla on ollut ylenpalttisen hektinen - kesäloma on pian ovella, ja viimeinen tenttikausi on alkamassa pikemmin kuin itsekään luulin. Lisäksi kirjalliset esseet ja suulliset keskustelut ja niiden suunnittelu on vienyt kallisarvoista, mutta rajallista aikaani, mutta pyrin huomenissa laittamaan näytille tekstin, jota olen muutaman päivän valmistellut. Voisin toki viisastua tästä lähin ja merkitä potentiaalisia merkinnän ideoita muistiin niillä viikoilla, kun joku muu on vastuussa sivuston ylläpitämisestä.

Huomasin Oliverin alkaneen pitää yllä eräänlaista infopaperin tai esittelykirjasen tapaista, ja innostuin ideasta osallistua kyseiseen gallupin tapaiseen. Tässäpä siis seuraava osa, joka tosin ei omaksi mielipahakseni ole kovinkaan suuri.

Päivä 5 - Päivän asu

Jos osaisin piirtää, tai mukanani olisi kamera, voisin asun tästä näpsäkästi näyttääkin, mutta valitettavasti kummallakaan tavalla minulla ei ole mahdollista kuvaa julkaista tänään. Ajattelin pyytää erästä kurssituttuani piirtämään kuvan, ja hän ainakin näennäisesti suostui.

Ylläni on normaalin perjantaipäiväni asu. Tulen juuri töistä jakamasta lehtiä kampukselle, joten ylläni on asiallisen näköinen, siniharmaa lyhythihainen kauluspaita, neuleliivi ja solmio, prässätyt tummanharmaat housut ja matalakantaiset kävelykengät. Silmälasit ovat tällä hetkellä nenälläni myös, koska en näe lähelle ilman niitä. Muuten näen ilman laseja kohtuullisen hyvin.

Juu aar pjuutiful tunnustus/haaste

Kirjoittajat: Iitu, Oliver, Achu.

Iitu: Pojat, mie alotan tän kertomisen. 8)

Achu: Senki pälli ¤%%¤**+@££@ tää on mun kirjoittamisviikko!

Iitu: Oo hiljaa, sä oot mun luomus ja mä saan rynnii sun eelle jos haluan.

Achu: ........ Haise pahalle suomalainen. Mä haluan kirjoittaa ekana.

Oliver: Voitteko te millään rakkaat homoni riidellä yhtään hiljempaa =__= Mun aivoihin sattuu.

Iitu: ... Mä sitä paitsi alotin jo kertomisen :o Mie kirjootin nimittäin kirjotin ton ylimmän lauseen!

Achu: EN OO HOMO suksi pippurimetsään senki persereino!

Iitu: ACHU ET NYT SENKI URPO HEITÄ SILLÄ TUOLILLA!!!!

Achu: MINUN KUNNIA KYSEESSÄ JO ON P**¤%¤¤%# H*%"!"#"!!!!

Iitu: TÄÄLLÄ EI KIROILLA asfgtrtynuunnniiihhjjjjaaaaaaaaaaaa....!!

Oliver: Älkää oikeesti huutako <___<'''

Iitu: Otakko Oliver-ressukka aspiriinia .__..... Ai okei... joo mää ainakin vaikenen.. sori..

Achu: Voi v*tun neiti..... Hittoako mulkoilet mua tollain suomipummi?

Iitu: Voitaisko me nyt vaan hoitaa tää pois alta... jos mie kauniisti pyydän armahaiset suurenmoiset hahmoseni. Olispa joku muu suostunu tähän..

Achu: Joo kyl me tiietään et sä haluisit Aronin paikalle. Se näkyy sun paidastaki.

Iitu: 8D Mä tein tän ihan ite!

Achu: Hienoa oi luoja. Alota jo.

Iitu: AI saanko mä - joojoo laske se tuoli. Mä hoidan.

You are beautiful - haaste ja tunnustus kaikille blogistanian kauniille ja valovoimaisille kirjoittajille (lol miks mä sain tän ö_ö ). Tehtävä on simppelisti julkaista näkyvillä omalla blogisivustollaan 3-5 kuvaa, joita ei minnekään vielä koskaan ikinä ole kehdannut, halunnut, uskaltanut, voinut tai yksinkertaisesti osannut julkaista missään paikassa täällä Internetin ihmemaassa. Tämänpä jälkee sopii tunnustus jakaa eteenpäin kolmelle muulle kirjoittajalle.

Pari sanaa vielä erikseen. Koska blogissa on enemmän kuin yksi kirjoittaja, piti vastuuta vähän jakaa suuntaan jos toiseenkin minkä seurauksena saatte nautiskella kolmesta eri kuvasta. Järjestyksessä ensimmäisenä Achilleus.

Achu: V*ttu nainen älä käytä sitä nimeä.

Iitu: D8 MUKA NAINEN!

Achu: Lol se loukkaantu.Mun tämä kuva tässä (yläpuolella tosiaan) on yks kuvista meidän parin vuoden takaiselta Euroopan kiertueelta. Oltiin jollain abiristeilykeikalla, ja mielenkiintoisen ja vivahteikkaan (tuloksena oksennuksesta likaiset housut, kokista ja kusta yökerhon matoilla ja kaiken päälle vielä sähkökatkos) päädyin illemmasta Leen kanssa katselemaan aurinkoa ja onnekseni kamera oli messissä mukana. Oli komeata. Joskus uusiks!

Ja seuraavana Oliver 8)
Oliver: ..... Okei kuva on hemmetin härö. Mä olen tuossa tilanteessa huppelissa, myönnän sen. Niin kuin olin muuten eilenkin. Hupsista. Kaduttaa I__I Olin kerran siis festareilla, ja joku mun tuttu meni nappaamaan kuvan kun olin harrastamassa sumopainia. Oli muuten hyvännäköinen jätkä mun kanssa kisaamassa! Yritin saada jotain lämmityksen kaltaista aikaan, u know, ei festareilta kesällä yksin kannata lähteä, muttei silloin tärpännyt. Jospa joskus uudestaan. Noiden festarien mahtavin esiintyjä on jäänyt ikuisesti kaikumaan mun päähäni. Kauan eläköön Psychostick.

Ja viimeisenä sitten.. Iitu.

Oon niin kaunis ja hemmetin pishoonen. Tässä tilanteessa voisi sanoa että kuva kertoo enemmän kuin ne sanat, mutta jaanpa silti pari valittua tähän loppuu. Olin viime kesänä ekaa kertaa crossaamassa Traconissa muijapor- anteeksi, ihkudaa huippujen haniballeroiden kanssa crossailemassa Yami no Matsuei-sarjan hyyppiä, ja tuloksena syntyivät hahmot Asato Tsuzuki (Kaisamies), Kazutaka Muraki (Suvisetä) sekä itseni keskeytetty yhd- anteeksi. HIEMAN PARANTELUA KAIPAAVA Kurosaki Hisokani. Törmäsin tähän kuvaan tällä viikolla (ja nyt se on tietokoneen taustakuva. Eheh.) Pockyt on rakkaus. Anteeksi ihmiset kun en kysynyt lupaa käyttää näitä kuvia 8DDd

(Hitto en ees tiiä lukeeko nää tyypit ketkä tähän liitän tätä blogia. No jaa!)

Mykkäskä

Ansku

Sandy

Being busy.

Kirjoittaja: Fran.

Tervehdys lukijani. Olet näemmä eksynyt lukemaan sivustoa, jota ylläpitävät neljä hyvin erilaista henkilöä. En oikeastaan tunne heistä kunnolla tällä hetkellä kuin kaksi, Achilleuksen ja Aronin. Achilleuksen asialla itse asiassa olenkin tällä hetkellä. Nimeni on Fran Makunde (enkä löydä itsestäni edustavaa kuvaa teidän nähtäväksenne..), New Yorkissa asuva aloitteleva dj. Mietin että joudunko esittelemään itseäni sen tarkemmin.... Ja tulen johtopäätökseen saman tien että en taida sitä tehdä.

Asianihan oli kuitenkin tulla kertomaan Achilleuksen kuulumisia. Hän on tällä hetkellä niin äärikiireinen (saanko sanoa suoraan? Hän on krappelissa eli hupelin jälkeisessä krapulassa. Älkää sanoko pressille.), ettei ehdi kirjoittelemaan, ja minullekin sai tiedon tänne New Yorkiin vasta nyt viikon loppupuolella josko voisin kirjoittaa hänen hienoja vaiheitaan muistiin. Olen siis tiedonvälittäjä enkä mitään muuta.

Achilleus viihtyy tällä hetkellä jossakin päin Pariisia. Heillä oli viikon verran keikkoja sekä Englannissa, Jenkeissä että Saksassa, ja nyt Ranska on seuraavana vuorossa ilmeisesti. (Olin katsomassa Nykin keikkaa, ja osaahan se jäbä edelleenkin näemmä soitella.) Mitenkään kummallisesti ei ole kiertue-elämä sujunut, elämä on ollut täynnä .. noh, elämää ja viinaa. Ja bändäreitä. Luultavasti kaiken tämän takia kiirettä siis pitää, ja välissä pitäisi olla myös antamassa haastatteluja. Olen itse ollut duunailemassa joskus muotoilualalla juttuja, vuoden verran suunnilleen ja kun satuin voittamaan yhden palkinnon työstäni joka käsitteli kiirettä ja paniikkia, ja tästä seurasi sellainen mediakiire että hädin tuskin ehdin housuni vaihtaa välissä.

Mutta Achu varmaan palannee vielä. En voinut muuten olla huomaamatta haastetta, joka kirjoittajille täällä on tullut o.o Mieli tekisi itsekin osallistua, mutta varmaan he sopivat keskenään kuka saa kuvia julkaista.. Aina voin ehdotella eri tyyppejä, mutta varmaan jokaisella on omat toiveensa siitä kenen kuvia blogissa voitaisiin julkaista. Valokuvaajat lienee ykkösinä about.

-Fran.

Hiljaista mutta mikäpä siinä.

Kirjoittaja: Aron.

Hiljaista hiljaiseloa viettelen yksikseni tämän illan. Izumilla oli iltavuoro duunissa, ilmeisesti siis ainakin jotkut yrittävät palata takaisin normaaliin arkeen katastrofin jälkeen. Itse en vielä ehkä ole siihen täysin valmis, tai no, en nyt tiedä vaikuttaako tämä omaan arkeeni suurestikaan. Istun yleensäkin aika paljon sisällä ja jos ankeata meinaa liiaksi olla, otan jalat avuksi ja taaperran Izu käsikynkässä katselemaan mitä pihalla ja lähiympäristössä tapahtuu. Ihan kuin koira ja sen omistaja. Eheh..

Olen alkanut miettimään että.. mitä omalle äidille kuuluu. Viimeksi näin häntä viime vuoden puolella vilaukselta. En halua tuota aikaa muistellakaan tosin sen enempää, mitä on pakko. Enkä siitä vielä halua sen enempää kertoakaan. Mutta vaikka kuulostankin mammanpojalta, niin kai nyt voin sanoa että mun on käynyt mielessä pienoinen huoli että onko se edes vielä elossakaan. En tiedä ollenkaan, missä päin maailmaa se kulkee sen sikamaisen aviomiehensä kanssa jonka kihlaukseen se suostui vain koska ei varmana nähnyt muutakaan toivoa, tai mitä sille kuuluu, tai onko sillä mua yhtään edes ikävä. En tiedä. Epävarma meininki.

Mun pitäis seuraavilla viikoilla saada tehtyä kokonainen kuvitus yhteen lasten satukirjaan jonka nimi tais liittyä jotenkin eläinsatuihin ja ihmisiin... Ilmeisesti se on joku vähän mukautettu versio alkuperäisestä, tai ainakin kuvituksen puolesta jotain uutta suuntaa... Melkein olen kateellinen kun nykypäivänä lapsille kerrotaan viisaampia satuja missä on iloisemman värisiä kuvia ja opetus näkyy selkeänä lopuksi. Eikun no kerrottiinhan niitä munkin lapsuudessa. Hababbaba aivoissa jumittaa.

o.o Piakkoin saan palkan millä meinasin ostaa kissan. Sellaisen pehmoversion ku Izu inhoaa oikeita eläimiä... vai olikoha se toisinpäin. Mutta en halua ottaa riskejä sen suhteen, kuitenkaan. Muuten rahat menee säästöön..... luulisin. En halua rakennella mielikuvia liian varmoiksi kun tulevaisuudessa ne saattaa hyvinkin muuttua.

Päivä 4 - Tätä olen syönyt tänään

Ensinnäkin oon syöny mielestäni hyvin! *seläntaputuksen paikka* Aamupalalla appelsiinimehua ja omenaa ja jogurttia ja sitte käytiin syömässä patonkia lähellä ravintolassa ja Izu värkkäs jotai... hienoa thaiwokkia illasta. Oon napsinu sitä suoraan tosta pannulta höhö onneksi ei ole näkemässä miten epäsiisti olen owo'' Äsken ajattelin että rikkoisin munia pannuun mutta kaikki tais mennä eilen... voivoi. Kokeilen vielä saanko avattua vaikka säilyketölkin saksilla tai jollakin että voisin vedellä papuja ja paahtoleipää o.o

Pikaista, jälleen kerran.

Kirjoittaja: Aron.

Jeebou. Eli tilanne alkaa Japanissa (tai ainakin omalla kohdallani o.o) hitusen tässä helpottua. Ydinturman uhka on ilmeisesti toisaalta koko ajan läsnä, mutta jos tässä loogisesti yritän ajatella, niin riskejähän on olemassa niin kauan kuin niitä ydinvoimaloitakin.. Olen luonnonlapsi ja kannatan kaikkea muuta kuin ydinvoimapohjaisia aineita, niistä seuraa juuri tällaisia inhoittavia tapahtumia ja tuhannet, ja yhä sadat tuhannet lisää kuolevat ja vahingoittuvat.

Oma elämäni menee eristäytyneissä tiloissa. Emme paljoa ole astuneet ulos koska Izu uhkailee että minulle tulee maailmanloppu jos astunkaan ulos (okei, uskon että se on vitsi... kai.), ja olen kilttinä ja uskollisena poikana keskittynyt luomaan jotain kauniimpaa maailmaa piirtämällä ja tarinoita kertomalla. Tilanne tuolla vähän kauempana on niin kurja, enkä minä edes tiedä siitä kaikkea, niin että itselleni ainakin on mieluisampaa elää vähän harhamaailmassa. Tiedän kyllä että se on lapsellista ja ilkeääkin omalla tapaansa, mutta haluan varjella päätäni pahoilta ajatuksilta.

Yritän kuitenkin olla kuluttamatta sähkö liikaa, vaikka sen lähettäminen onkin nyt jälleen kohtuuhyvässä toiminnassa. Kirjoittelen tällä viikolla varmasti vielä ainakin yhden merkinnän, mutta nyt tähän loppuun minun pitäisi ilmeisesti liittää yksi juttu jonka Oliver on viime viikolla aloittanut.... Noh, menkööt. :)

Päivä 3 - Minun vanhempani

Vanhempieni nimet olivat Satsuko ja Hermes Thunderbolt. Äiti oli syntyjään japanilainen, mutta isäni tuli Amerikasta ja onnistui viemään nuoren äitini sydämen. He ehtivät olla yhdessä suunnilleen vuoden ennen kuin minä ilmeisesti putkahdin maahan, ja olin varmaan heille ihan mieluisakin yllätys kun eivät heti olleet pois antamassa. Äitini työtä en muista, hän on ollut kotona koko minun lapsuuteni. Isä oli kirjailijan ja kustannustoimittajan risteytys, ja kumpikin teki kaikkensa että nauraisin. Lopulta kasvoinkin nauravaksi pikku nassikaksi joka on iloisena pysytellyt tähänkin päivään mennessä.

Isä kuoli auto-onnettomuudessa kun olin vasta ala-asteikäinen. Äiti selvisi samassa kyydissä säikähdyksellä sillä kertaa, mutta isän kuolema ei ollut helppoa hänellekään, ja kun olin suunnilleen seitsemän-ja puolivuotias, päädyinkin huostaan äidin mielenterveyden alkaessa reistata jo niin pahasti ettei hän minuakaan voinut hoitaa masennukseltaan.

Haluaisin palavasti tavata äidin vielä .... en tiedä yhtään missä hän tällä hetkellä pyörii mutta toivottavasti on vielä elossa. Vaikka hän periaattee minut hylkäsikin, en kanna kaunaa. Parempi kai näin meille molemmille.

Miksei tää ota onnistuakseen nyt p*rkele.

Kirjoittaja: Oliver.

Mun tämänhetkistä mielentilaani voisin helposti kuvata vaikkapa seuraavanlaisella naamataululla:

Arvatkaapa kuka taas eilen päätyi tosiaankin sinne baaritiskille tilaamaan peräjälkeen kolme kossubatteryä, ja kulutti niiden ylimalkaiseen siemailuun reilusti yli kolme tuntia? Mun tähystyspaikkani oli täydellinen. Siihen ei kukaan muu olisi päässyt istumaan vaikka olisi uhkaillut iskeä multa pernan kurkkuun tai kulkuset kitusiin. Siinä mä istuin huokuen halua pyytää Constantinolta jonkin verran aikaa itselleni, Oliverille, ihan vaan että voisin sanoa pari hassua sanaa tyyliin "Moi, mä oon mukava poika, sä näytät hauskalta jätkältä, voidaanko ottaa alusta?" Mutta, hän taitaa rakastaa dramatiikkaa ja sitä että kun kerran on käyty ****** (anteeksi, mä en keksi tohon mitään luovempaa kuvausta), niin siinä onkin jo tarpeeksi hupia yhdestä sarjakuvapiirtäjästä. AAAARRGGGHHHHHH.

Mun pitänee ensi kerralla ottaa suojaisempi tähystyspaikka. Mä en hitto soikoon aio antaa periksi, oli sillä Constantinolla sen verran miellyttävä olemus ja ulkonäkö. Oiskohan mun viisaampaa lopettaa juominenkin. Selvin päin ehkä seuraavana aamuna voisi herätä siihen herätyskelloon ja toivoa että toinen on vielä siinä vieressä loikomassa, eikä itsellä olisi edes krapulaa tai ajatustakaan siitä.

Mä jatkan toki taistelua. Jälleen ensi lauantaina, mutta syräisemmässä pöydässä toki. Nyt tilaa uudelle esittelynpätkälle musta. Adios for the next time, fellows~!

Päivä 2 - Eka rakkaus

Nuorempana, kun mä vielä tykkäsin noista tytöistäkin, olin mä kliseisesti rakastunut parhaan kaverini tyttöystäväntapaiseen. Okei, ne ei kyllä koskaan edenneet kädestäpitelyä ja pussaamista pidemmälle, ja niiden juttu tais kestääkin vaan kuukauden ja rapiat. Voi noita nuoria. Tytön nimi oli Cassandra Steels, sillä oli pikimusta tukka joka ylettyi juuri ja juuri korvien alle ja helisevä nauru, jota se tosin harvemmin mua kohtaan päästi suustaan. Mä en siihen aikaan ollut hyvä tekemään aloitteita (ja nykyäänkin se, kuten esimerkistä Constantino näette, on vähän kuppaista), koska olin ujo ja tykkäsin enemmän olla poikien seurassa - tytöthän on ala-aste aikaan niitä ihan hirveitä tyyppejä joista tarttuu basilleja ja kuukautiset - mutta oli Cassyssä sit kai jotakin mikä mussa sai jalkaa vipattamaan ja kielenkannattimet heltymään niin että mä melkein aloin puhumaan sen seurassa ties mistä paskasta ihan vaan että saisin huomiota. Pfffft.

Ohhohoho.

Kirjoittaja: Oliver.

Bongasin kaverituttavafrendini blogista tällaisen überjännän gallup-tapaisen tökkelin ja tuumasin että kun tällä erää en keksinyt muuta aihetta val- anteeksi kirjoittaa, niin kerronpa teille asioita itsestäni. Ja passaan pallon samalla seuraavien viikkojen kirjoittajille. Aron taitaa tulla seuraavana. Toivottavasti veikkoseni saa tosi nihkeitä kysymyksiä 8) Mutta asiaan.

Päivä 1 - Esittele itsesi

Jos ei ole vielä selvennyt, on nimeni tosiaankin Oliver Synopsis. Oikeeta nimeäni en mielelläni kertoisi kikattelevian ja pyörtyilevien fanien takia. Twist se ei ole. Eikä Jamie myöskään ole etunimi. Ikää on 21 vuotta, ja kesäkuussa ikää tulee taas lisää. Kuudestoista päivä, jos mun muisti vielä on oikeassa. Elossa olevat vanhemmat, eivät minusta tykkää kun tykkään väärästä sukupuolesta ja karkasin vielä kotoakin kun piti päästä rakentamaan elämää, eikä pelkkiä torneja niistä rakennuspalikoista mitä kotona oli. Ei sillä että mä niillä oisin vielä teini-ikäisenä leikkinyt. But you get the idea, right?

Asun tällä erää yksin yhdessä ullakkoasunnossa melkein keskustassa in a place called London. Haluaisin kissan, mutta en saa koska olen allerginen ja kissa sotkee paperini ja oman elämäni silkalla olemassaolollaan. Olen kade yhdelle tutulleni Williamille jolla on about vuoden ikäinen kissa nimeltä Rölli. Mrrr. Ja mähän en pehmoleluihin sorru. Tunnen liian monta nynnyä joka nukkuu vielä tässäkin iässä vakituisesti nallukan kanssa jos tulee yksinäinen olo.

Ööö no tosiaan oon ammatiltani sarjakuvapiirtäjä ja multa julkaistaan vakituisesti kahta eri sarjakuvaa - Lihava kissa ja herra Pulsu ja Miksi meninkään naimisiin. Okei kummastakaan elämästä mulla ei ole mitään tietoa, mä en ole ikinä ollut naimisissa, pulsu, tai lihava kissa, mutta oon nähnyt mielestäni erilaisia elämiä sen verran, että oon uskaltanut tarttua näihin aiheisiin. Ja ainakin popula tuntuu tykkäävän kun mä olen vielä saanut työnikin pitää.

Elelen sinkkuna, muttei se mua paljoakaan kalva. Mitä nyt, kun on tullut tähän ikään mennessä seurusteltuakin ihan muutamaan otteeseen, niin muutama suhde ei ole päättynyt kaikkein näteimmällä tavalla että I kiss your cheek say bye and go away. En toivottavast kuulosta täydeltä a-holelta kun sanon tän, mutta oon aina silti yrittäny kattoo eteenpäin vaikka eron hetkellä tekiskin. Nyt on päällä vaan ton Constantinon metsästäminen. Ylihuomenna taas Criquettes kutsuu!

Mä rakastan olla sosiaalinen ja heittää hyvää läpänderiä. Ja vielä enemmän huonoa läbänderiä. Harrastuksiin mulla kuuluu elokuvat, valokuvaaminen, ruoanlaitto ja liiallinen juominen aina kerran pari kuussa.

Kaiken kaikkiaan nautin elämisestä. Olen jee-mies. En kursaile turhia, nappaan kiinni kaikista tilaisuuksista mitä vain eteeni tulee ja toivon etteivät ne sitten johda ansakuoppiin. Harvemmin ovat johtaneetkaan, joten mun tulevaisuus on varmasti todella synkkä kun olen tähän mennessä ollut niinkin onnekas.

Sanonnasta kuin tuhka tuuleen...

Kirjoittaja: Oliver

How do you do everybody.

Oon jotenkin onnistunut saamaan itseni tolpille peräti nyt jo päiväyksen ollessa vasta tiistaissa tällä viikkoa, ja raahasin elttaantuneet luuni siksi tänne että voisin kirjoitella kirjavan eläväni muutamien viime viikkojen tapahtumia muistiin.

At first, nope, still my scanner is not working, and still you're not goin' to get any series in here. Pahoittelut vaan. Ette vain osaakaan edes arvata miten monta kertaa mieleni on tehnyt potkia se rakkine hajalle, leikkiä päälle rock-tähteä ja viskata se härpäke ikkunasta jollekin onnellisemmalle. Mutta ei. Omatuntoni huutaisi varmaan vielä vuoden päästä miten ympäristö kärsisi takiani kun heittäisin roskat tuosta noin vain pihalle ja vielä väärään osoitteeseen. Plus syvällä sisimmässäni lienen kiintynyt mokomaan vanhaan rakkineeseeni. Olen synnynnäinen keräilijä, harvemmin haluaisin heittää mitään pois kun opiskeluaikoina oppi että kaikki mahdollinen pikkukrääsä voi olla itselle hyödyllistä. Arkistojeni pohjalla taitaa vieläkin olla säilykepurkkeja noilta ajoilta... oi nuoruutta <3

Duunissa on kerrankin mukavaa. Saattaa johtua siitä että on kevät ja vettä tulee päivittäin vain korkeimmillaan viisi tuntia, ja muuten paistaa aurinko. Töissä ihmiset ja no tietysti minäkin on lupsakoista ja nautiskellen me yhdessä sitten piirrellään mukavansarkastisia sarjakuvia pitääksemme mielemme virkeinä ja realistisen vakavina. Pitäähän ihmisten elämää edes jollain tapaa inhostuttaa näinkin upean sään suosiessa. Viime aikoina kaverit on alkanut ehdotella viikonlopputerasseja mutta en vielä halua astua ulkoilmaan nauttimaan auringosta. En ainakaan liian usein.

Lauantait muodostavat tässä yhtälössä poikkeuksen.

Viimeksi mainitsin (taisinpa olla darrassa lallallaa) siitä hitusen epäonnistuneesta pubireissustani missä kohtasin sen yhden miekkosen nimeltänsä Constantino. Enkä sitten älynnyt edes kysyä miehen sukunimeä, hienoa Oliver. Saa antaa aplodeja, kiitos. Mutta asiaan. Itseäni jäi ainakin pirkuleesti vaivaamaan se millä tavalla meikäjätkä jätettiin kuin nalli hikiselle kalliolle makailemaan ja ukkeli sanoi puffsh- katoan moi ei soitella. Tai eipä edes sanonut sitäkään. Voi kermaviilikiisseli että pistää vihaksi ja korpeaa syvältä. En haluaisi aihetta liikoja suurennella, koska muistan illasta vain murto-osan kun baarimikolla ei näennäisesti ollut mitään sitä vastaan että tilasin kossubatteryä toisensa perään, taisi olla pääasia että yksi maksava asiakas lisää ja että tämä pysyi sen verta kuosissa ettei kahakkaa alkanut aiheuttaa.

Lauantaina sedän tuossa baarissa nimeltänsä Criquettes tapasin, ja siitä lähtien jokaisena lauantai-iltana olen pyrkinyt olemaan paikalla odottelemassa, olisiko itselläni vielä mahdollisuuksia selitellä ja pyydellä anteeksi hämäräperäistä humalakäytöstäni. Mies ei kuitenkaan ole silmiini missään välissä vahingossakaan eksynyt. En nyt väitä että olisi pubia alkanut kokonaan kiertämään ympäriinsä tiedustellen että "Onks Connyy näkynyt ja sillai?" mutta on minullakin silmät päässä eikä tämä Criquettes edes hirmuisen iso paikka ole. Mutta... en jaksaisi luovuttaakaan.

En kamalan usein jaksa haikailla menneiden perään yleisellä tasolla, jos asiosta jää loppupeleissä hyvä maku suuhun. Constantino on yksi näistä erheistäni, jotka haluaisin vielä korjata - tehdä hänelle selväksi etten aina satu olemaan kännissä utelemassa millainen seksuaalinen suuntautuminen ja kaikkea muuta mielenkiintoista tyypin vaatteiden alta löytyy. Okei tuo kuulosti rivolta niin ... sanotaan että millainen tyyppi se joku oikeesti on. Mä ainakin haluaisin oppia tuntemaan Constantinoa, vaikka se kuulostaakin typerältä. Tai ehkei sittenkään... Mysteerithän saa ihmisessä aina kohoamaan uteliaisuuden tunnun.....

Taistelu jatkuu. Pää pystyssä muttei nenä.