Keväänmerkkejä.

Kirjoittaja: Aron.

Ihanata helmikuun loppua kaikille! Ystävänpäivä tosiaan tuossa tuli ja meni. Olin romanttisesti syömässä kiinalaista parhaiden kaverien ja Izumin kanssa yhdessä ravintolassa, ostin kaikille tasapuolisesti suklaata ja hukutin ne löperöihin höpinöihin. En usko että kukaan haluaa noita urpoiluja kuulla ja omia korvia helottaisi vanhoina päivinä muistella miten olen verrannut Izumia kermakakkuun kitkerillä kirsikoilla ja Koishia koiranpentuun jolla on Sasuun samanlainen riippuvuus kuin suosikkisukkaansa.... Jjjjoo.

Mutta oon alkanut odotella tässä kevättä! En usko että olen ainoa koska talvi on ihan vammainen vuodenaika vaikka silloin saakin olla kauhean paljon sisällä. Tämä talvi on joteki onneksi mennyt ihanan nopeesti, kun on joko päätynyt parhaina päivinään töihin, piirtänyt, kattonut vinoja pinoja elokuvia tai innostunut kaahailemaan kaupungin ostoskeskuksilla shoppailemassa. Kuulostinpa neidiltä.

Yleensä tunnistan ekana keväänmerkkinä sen, että haluun muuttaa elämääni tai itteeni jotenkin radikaalisti. Tää kevätvimmastus on tänä vuonna tullut vähän liian aikaisin (kenties, kuitenkin vasta helmikuun loppu), mutta ihastustuin niin paljon siihen tunteeseen että kevät ihan kohta on ovella, niin että,...

Iitun tuherrus. Mulla ei oikeesti ole noin kierot silmät.

Joo, värjäsin tukan! Teki mieli kokeilla jotakin erikoisempaa kun sama pää ollu viimeiset 20 vuotta kesät talvet, ja tuo tarttu tukkaan aika nätisti kanssa. Väri ihan vaan siksi koska se sopii mun poskiin jotka tossa kuvassa ihme kyllä eivät hehku moepunaa. Muita keväänmerkkä mun omassa kropassa ei tällä hetkee ole havaittavissa, edelleen kekkaloin aika paksuissa vaatteissa etten tule kipeeksi ja nenä valuu liikaa räkää :D

Piti vaan päivittää ihan sen takia että hiukset, ja loppuun vois laittaa hauskan jutun minkä bongasin kaikkien sosiaalisten medioiden suosikista, Facebookista:

This thing called 14th of February...

Writer: Oliver.

How do you do, over there to the other side of this plasma screen. Straight to the topic of the day:

OKAY! PLEASE DON'T RUN AWAY AS SOON AS YOU NOTICED THAT! I'm not here to talk about this stupid, over-fluffy day that is completely covered with maple curyp and marshmallows, so you can just sit still and read the rest of this entry.

Now I guess you all wonder why then did I mention this silly little day that is dedicated to lovers, jars of hearts, chocolate, infatuation and stuff.... All those sorts of things that you see in silly Hollywood-movies where everyone are in love with someone and can't get away of the feeling. Stupid people.

But honestly, of course the main reason I'm writing today is Constantino. Have I ever happened to mention that that bastard has a birthday on Valentine's day? Anyways, Conny is even more of a Valentine's day-hater than I am, so he said to me about three days before the Big Day, that he really doesn't want me to do anything surprising or ridiculously romantic.

My reaction of course:

"Hey, you know me.."

So we didn't talk about it anymore, and I'm pretty sure Conny already forgot the whole things since when the Day arrived, he woke me as usually by tickling my ribs, kissing my earlobe and then sneaked out for work - giving me a complete peace to start my project.

Actually I had only two jobs to do - at first I called at this british chef that was having a show in London at Valentine's day, order him this pie that included some ... interesting ingredients. Then I just had to set the table, and wait for my order and Conny to come home.

And then we can turn some clocks and move on. Conny arrived about 4 o'clock in the afternoon, and by the time my delivery had also arrived. That's why I set up my dear mate right on the table and placed a little plate in front of him. It looked like this:

And I'm pretty sure that most of the readera already know what this pie actually had inside: Yup, some balls, and to be more precise they were bull's testicles :) Luckily Constantino didn't know about it, since I had hidden the cardboard box in which I received the pie.

"What is this? o_o"

"Go and taste. I didn't make it myself, so it should taste rather nice :)."

And Conny tasted....... But I guess it really didn't taste as good as I had hoped it would. Conny gulped for air like several minutes, then he ran straight to the bathroom and let the whole mouthful of the pie run to the toilet.

And of course I told the truth. But just after Conny had been hugging the toilet seat for about a quarter of an hour, and poured some honest whiskey straight to his throat to get the horrifying flavour out of his mouth. Luckily he survived....And in the end we both laughed for the case, and Conny made me promise that I'll never make him swallow any animal's or human's organ down his throat, or he would hang me from my balls.

....By the way, if you're interested on trying this interesting piece of british cuisine, here's the link. And there's also the reason why I actually wanted Constantino to test this.... thing that is full of testosterone :)

Source: DailyMail

Bye bye!

lapsuuden suikeroita

Kirjoittaja: Aron.

Heipaheipahei! Okei ensinnäkin tiedoksenne että Oliver kerjäsi mut kirjoittamaan tämän viikon, se kuulema haluaa avautua reaaliajassa omasta ihanasta ystävänpäivästään joka taitaa uhkaavasti lähestyä... Ilmeisesti Fran kirjoittaa sit ens viikolla ja sen jälkeen vasta Ollie pääsee puikkoihin. (Jos ette tienny, niin sen poikakaverilla on ystävänpäivänä synttäri. Kui lutusta.)


Mut koska mun elämäni on tällä hetkellä kummallisen tylsää (töistä Izumille, sapuskaa, möllöttämistä, televisiota, arjen hienoa ihanuutta ja sitten nukkumaan ja aamusta töitä jii än ee), en oikeen ekana ees tienny mitä teille horista. Mutta sitten satuin muistaan että määhän olin joskus semmoinen... lapsi. Niiku varmaan moni muukin täällä olevista lukijoista on joskus ollu o-o


Joo meenpä asiaan. Eli siis, luvassa on lapsuushorinoita ja jänniä sellaisia :D Aattelin kertoo lähinnä ikävuosistani kymmenestä kolmeentoista koska olin silloin kohtuullisen rasavilli tapaus, ja tein päättömiä asioita vaan sen takia että joku yllytti mua niitä tekemään. Oikeestaan voisin vaan kivasti listata tässä ne hoopoimmat vammailut, mitä mä noina ikävuosinani tein:

1. Klassinen mädän kananmunan piilotus opettajanhuoneeseen

2. Kerran ripustin kaikki hoitotädin alusvaatteet linnunpelätin päälle, ripottelin päälle linnunsiemeniä ja kutsuin kaikki seudun vapaana olevat linnut aterialle... Taisin saada siitä hyvästä kolmen viikon kotiarestit koska linnut nokki kyseisen tädin alusvaatteet päreiksi.

3. Muistan elävästi ensimmäisen kakkuyritelmäni lastenkodissa. Setä televisiossa oli saanut söpön kermakakun aikaan sekoittamalla kulhossa muutaman minuutin paria munaa, jauhoja,  kookoshiutaleita ja muuta sekalaista niin päätin kokeilla samaa... Ainoa vain että työnsin vuoan uuniin ilman että voitelin sitä ensin, leivinjauhetta oli ruokalusikallisen verran liikaa ja viisaana poikana sekoitin kaikki ainekset yhdessä kulhossa. Sain pysyvän kiellon lastenkodin keittiöön.



4. Yksi isompi poika kertoi minulle kerran että Möröt tulevat sieppaamaan kaltaiseni tuhmat pojat, jos vielä jatkan keppostelua. Pelästyin tästä niin kamalasti, että asensin omaan huoneeseeni pomminvarman Mörköhälyttimen, joka karkottaisi Möröt. Koska karkottimen osia olivat muun muassa temppurata, äitelä viiden hajuveden sekoitus sekä karmivan Dotachin-pehmoni säestämät karjaisut pimeässä, ei huoneeseeni astunut enää yksikään Mörkö - muttei kukaan muukaan.


5. Erehdyin kerran maalaamaan akryyliväreillä tajuttoman värikkään graffitin hoitokodin sisäseinään, koska yksi poika lupasi että saan kokeilla ajamista hänen tuunatulla mopollaan jos sen teen. Tuloksena: Aronille lievä aivotärähdys ja hoitotätien pahoittelevia ilmeitä. Sama maalaus on kuitenkin vieläkin kyseisen talon seinässä :D


6. Seurustelin kerran pari kuukautta yhden likan kanssa kun olin 12 vain siksi, että hän tarvitsi jonkun jota esitellä kavereilleen. Sain vaivanpalkoikseni joka lauantai turkasen paljon makeisia ja hienon lippalakin keskustan ostoskeskuksesta. Siinä oli semmonen hieno hyrrä pään päällä.


7. Kokeilin kerran (jälleen tv:n innoittamana) vaihtaa tyyliä ja sliippasin vaalean tukkani siirapilla sivuille, lainasin yhden 16-vuotiaan maiharit ja puin päälleni omat skottiruutuiset kalsarini. Tepastelin coolina 13-vuotiaana sitten pitkin Chiban katuja, räin kaduille ja rähisin kuin pahainen skinhead-punkkari. Ihme etten poliiseja saanut perään.


8. Sabotoin useammin kuin kerran orpokodissa asuvien tyttöjen sukkahousuja rakentamalla niistä maskottikanilleni saippuoituja sukkahousumäkiä kylpyhuoneeseen... Syytän yhtä kirjaa mitä luin paljon niihin aikoihin, ja siinä likalla oli samanlainen kaniini. Joskus päädyin saman kirjan innoittamana myös tekemään orpokodin vanhempien asukkaiden partavaahtopurkkien sisällöillä väsäämään lumiveistoksia - kyllä joo, partavaahdosta!


9. Näin kerran leffan nimeltä Tarzan ja se teki minuun kovasti vaikutuksen. Ei varmaan tarvitse sanoa tämän enempää?


10. Tämänkertainen viimeinen juttu - Halusin orpokotiaikoina hirmuisesti omaa kissaa, mutta siellä ei mokomia karvapalloja sallittu. Kostona jemmailin usein omaan huoneeseeni muiden, nuorempien lapsen pehmoleluja ja pidin näille eläinklinikkaa millä tarkistin niiden ruumiillisen ja henkisen kunnon.

Okei nyt melkein nolottaa joten päätän herkistävät muisteloni tähän. Muistakaa pukea kovasti vaatetta päälle, tai jos voitte niin välttäkää ulkoilmaan astumista!