keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Les Masterchef.

Kirjoittaja: Aron.

Ehtoota ihmisten päivään o.o Saatatte ehkä funtsailla siellä että eihän se Oliver viimeksi kyllä tuolta näyttänyt, ja miksi se ei puhu sujuvaa englantia ja sun muita ihmettelyjä, mutta joo tosiaan, olen Oliverin korvike tämän viikon. Pojalla on (Iitun sanojen mukaan) kai kiireitä jonnekin (ihmettelin suuresti, kun se hihitti niin .... voisiko sanoa irstaaseen tai vähintään kyseenalaiseen tyyliin kun asiasta mainitsi o_o Tunnen... hämmennystä.) minnelie, varmaan saan itsekin asiasta tietää tarkemmin vasta kun ollaan ensi kerran hänen kanssa yhteyksissä. Villi veikkaus että se liittyy siihen sen ja tän jonku.. oliko se Constantinopoli tai joku se sen miehentapaisen nimi.

Mutta tosiaan, ei siitä sen enempää. Mie oon viime aikoina vaan viettänyt syksyä, istunut sisällä ja saanut päähäni kokata kaikki mahdolliset leivokset läpi mitä Izumin keittokirjoista löytyy :D Tulokset on oikeestaan olleet ihan hyviä!

 Suurin osa niistä kuvista mitä mie näistä teoksista pääsin ottamaan oli vähän, noh, surkeita (haluun kännykkäkameran niin ei ainakaan ole vaikea käyttää :c) mutta tässä parhaimmistoa. Tai syötävimmän näköiset.


 Mitälienee kookosherkkuja oikealla, sulivat jumankekka suussa kun niitä vaan kerran puraisi....... hämmennyin iha iteki. Meinasin melkein olla lähdössä myymään niitä kadulle tai tarjoamaan ainaki köyhemmille :D Vasemmalla sitten varsinainen kermamättö, mansikoita peittona ja välissä löytyy ainakin banaania, aprikooseja, suklaalevitettä ja reilu satsi vispikermaa. Niin törkeän hyvää.

No hitto en mie osaa laittaa näitä kuvia tänne nätisti.





Löysin netistä yksi päivä törkeän määrän hauskoja hymiöitä niin oli ihan pakko tehä suklaapisarakeksejä, missä sitten oli tällaiset hauskat yksityiskohdat! Eli no siis, siinä on suklaapisarasilmät ja itkevä suu. Googlettakaa 'Forever alone' niin tiedätte.




















Taidettiin ristiä tää Kultaisen Keski-iän kakuksi, Izumi ja mie. Okei köykänen vitsi, mutta mie värkkäsin eka kunnon marenkikermavaahtokakun ja sitte Izumi pisteli siihen taiteellisesti noi mansikat niin että nyt siinä loistaa meidän molempien 'keski-ikä', eli toisin sanoen meidän ikien keskiarvo (:
Jjooo lainasin Iitulta (laittoi postissa kun mie maksoin) sen hienoa kakkuvuokaa ja syntyi tällainen ihanuus. Ihan perus-sokerikakkuhan tuo on, mutta näytti niin kauniille että oli pakko julkaista. Ensi kerralla kokeilen kermaisempaa versiota. Joo mä rakastan kermaa.
Hitsi. Ehkä mä alanki vielä isona sokerileipuriks. Saisin vaan elää niiden ihanien tuoksujen keskelle päivästä toiseen <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti