keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Writer: Oliver

How do you do!

I noticed I haven't been blogging since the Big Bang Theory, and thought I should tell you something funny just in case you might've missed me. I heard there's this thing called spring upcoming, but here in Britain you can't actually see anything like that. Last week, as I visited the Basildon comic event which was kinda lame, it was pouring rain all the time... luckily the event was held in interior. I didn't really make too much friends in there, but some people stopped by my station and asked silly questions about why I didn't draw comics for the newspapers anymore. Some people are so slow to understand.

Umm and... hmm. I think there's actually nothing too spectacular going on in my life. Still living with Conny, and somehow he still likes me and doesn't kick me in the balls everyday. We've even planned this somewhat spontaneous holiday-trip to somewhere far away, because Britain is a crappy place to be in. So the longing to other continents and countries is desperate.

I just remembered there is one thing that was a bit awkward just a while ago. We were just strolling lazily with Conny's cats on our neighbourhood, and suddenly a wild flash mob appeared! Okay, at least I thought it was a flash mob, since most of the people were dressed in Tarzan-like outfits and they were holding spears and shields that were made of trees or something.. We were totally distracted, and became even more confused as these people started surrounding as and at the same time made really weird noises. It was just like from some odd and really old space film, where strangers from another galaxy or something take over people's brains and make them turn into some sorts of dafts.

I already started to panic a bit when some people of them started poking aggressively my ass, back and shoulders with their sticks and almost started screaming for help because 1) I had slept only three hours during the previous night thanks to Constantino 2) Because of reasons. Maybe my head has gotten a little bit softer since I'm the more feminine individual in this relationship.

... DON'T LAUGH AT THERE. I'm pretty sure you'll laugh enough when you hear what happened next. You see, after my inner panic I grabbed onto Conny's shoulder and was about to mumble something stupid about how the monsters are first gonna rape us and then eat us withfish and chips ... but then I noticed he was giggling. And as Conny started this girlish laughing, also the 'aboriginals' started laughing their asses off.

You can only imagine my facial expression, but.... yeah. So, after that Connie nicely informed that he somehow wanted to brighten my mind since I've been feeling a bit bored a few weeks, and this was what he came up with.. The 'aboriginals' were some of his old schoolmates, of which some did study acting and such in an university of applied sciences.

Yeah, I guess that is so sweet and adorable, but my first reaction was:


BUT because I am Oliver, I won't leave it to this. Vice versa, I'm going to embarrass Conny just in the same way as he embarrassed me. MWAHAHAHAHA. I already have the idea, and it's based on a YouTube-video. If you wish to see it, please check it from below! I'll report the results later, I'm pretty sure Conny knows that I'm about to do something to revenge so it might take a couple of weeks...

torstai 19. huhtikuuta 2012

scroll, scroll, scroll...

Kirjoittaja: Aron.

Olen jäänyt koukkuun. Ja pahasti. Joka ilta se iskee kuin nurkan takaa, se halu tehdä asioita joita välttämättä vanhemmat eivät hyväksy ja jotka ehkä saavat kaverienkin silmäy pyörimään epätoivosta, kun taas selostat tehneesi sitä ja tätä, siinä ja siinä asennossa ja siihen ja siihen kellon aikaan. Pahintahan on että sitä on todella vaikea lopettaa, kun pääset oikeaan vireeseen. Ja varsinkin jos se jonka kanssa sitä harrastat on totaalisesti menossa mukana.

Kaikkihan tietävät mistä mää puhun.


Tumblr. Ehkä kauhean hauskin paikka mitä ikinä olen netistä löytänyt, ja mikä on vielä kohtuullisen helppo käyttääkin :D Riittää vaan kun osaat about pari hassua sanaa englantia tai jotain muuta yleismaailmallista kieltä, kirjotat pari sanaa tagi-kenttään ja annat maailmasi näyttää hirveän mukavalta. Oliver tän mulle kerran sattui linkkaamaan, ja sitten yhtenä tavallista sateisempana päivänä aukaisin koneen ja ... no, loppu on historiaa.

En tosin oo ihan viel muuttumassa täydelliseksi tumblr-holikoksi (vai mikälienee olikaan sanaa, kuitenkin se liitty jotenkin riippuvuuteen), vaan poikkeen siellä ehkä kerran-pari päivässä.... jos hyvin käy. Izumi on pariin otteeseen saanu pyristellä mua tosin irti koneesta, kun oon äitynyt liian kovalla vimmalla ja innokkuudella tunkemaan seinälleni kaikkea hauskaa, noloa ja söpöä. Onneksi kukaan lähipiirin kavereista ei ole Tumblrissa, ne varmaan kuolis nauruun kun näkis minun urpot lätinät siellä. Vielä mua ei voi sanoa siellä aivan mahdottomaksi feimiksi, mutta hengaankin siellä vaan omaksi huviksi ja riemuksi.

Hirveen mukava paikka on Tumblr. Pitiköhän mun vielä kertoo teille muutakin..... Öö no Izumilla on synttäri ens viikolla, ja toivon mukaan me ennen sitä saadaan asunto näyttämään siistimmältä. Ostin puolivahingossa viime viikolla kirppikseltä epämääräisen pinon tauluja ja siinä sivussa laarin leffoja, sarjakuvia ja kirjallisuutta, eikä niille oikein oo viel paikkaa koska on vaan yksi kirjahylly... hupsistarallaa. Ei tuo mies ainakaan vielä ole pahemmin mieltänsä pahoittanut, vaikka aina paniikkisessa tilassa yrittää siirrellä muuttolaatikoita parempiin paikkoihin kun mä en "ole näkemässä".... BD Synttäriyllärinä raahaan sen ainakin syömään johonkin ökyravintolaan jotain ökykatkarapuja ökykaviaariliemessä ja sitte tullaan kotiin katsomaan ilotulitusta tietokoneen ruudulta. Homma on ehkä vielä vähän vaiheessa.

Loppuun pakollista tumblr-moetusta! Heippa ihmiset!









Loppuun vielä - jos ootte Tumblrissa niin seuratkaa toki minut!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

and all that jazz!

Writer: Fran.

Ciao, bellas and amigos. Apologies about my empty blogging week and... yeah, sorry. That's about it.

Not much to inform you about, days and weeks pass by as they normally do and it would take many entries and hours to talk about all the things that I've done during the month. So let me tell you with some random pics and gifs about my life (the pics, though aren't from my own life. I respect my privacy and blablabla.)





Yep. My life is soooo interesting. In the end some fantastic songs that have been playing in my head:

Chicago (that movie)  - All that jazz
KUBB - The Mother-album. Get it. It rocks.
Keane - Is it any wonder
Olly Murs - Heart skips a beat
Depeche Mode - Violator-album.
IAMX - Think of England
Coldplay - Lovers in Japan
Yolanda be Cool - Me no speak americano (blame the theme night of European songs)
All those Eurovision-songs on YouTube. You knew them. Argh.

Remember to love me! Bye bye!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Earth Hour 2012

Kirjoittaja: Aron



Aivan kamalaa aprillipäivää kaikille D: Tää on minu aivoissa varmaan kamalin hullutuspäivä - mä en ees osaa sanoa tätä juhlapyhäks, mitä hauskaa on siinä kun saa narrata muita? - kun kaikki narraa kaikkia eikä kehenkään voi oikeesti luottaa.

Toisaaalta... te kaikki ruudun alla varmaan ootte että "Paskat, se on Aron, sehän rakastaa muiden härnäämistä ja narraamista.".. Hupf. Okei toi äskeinen oli siinä tapauksessa kai mun.... kahdeksastoista ja puolennes aprillipila. Puolikas tulee siitä että sanoin aamulla Izumille hyvää huomenta ja se luuli että se oli pila. HÖHÖ.

En viitsi alkaa kirjoittamaan listaa kaikista niistä jekkuiluista mitä olen tämän päivän aikana värkännyt, joten varmaan muistelen niitä sitten haikeasti joskus toiste ja nauratan teitä enemmän. Tänään varmaan yhtä jos toistaakin ihmistä on vedetty nenästä häpeilemättä, niin ette tahdo varmaan kuulla miten mie olen kaikkia vedättänyt. Tai sitten haluutte, mutta olen ilkee ja kerron siitä mitä eilen touhuilin.


Eilen tosiaan oli päällä tämmöinen maailmanlaajuinen tapahtuma, Earth Hour. Muistaakseni sitä järkättiin nyt kuudettakymmenettä kertaa, ja mie tajusin sen olemassaolon vasta eilen. Ja sekin kiitos Facebookin, hieno tämä nykymaailma. Mut tosiaan, kuulin jutusta tossa viime torstaina ja aloin oitis kovin innokkaasti kahtelemaan että mistä siinä oli kyse.

Kaikki voi varmaan omaan tahtiin käydä kuikuilemassa netin syövereistä että mikä on tän Earth Hourin suurin syy, ja mikä siinä on taustalla mutta helpoin tapa kuulema viettää sitä on elää ilman minkäänlaista sähköä yhden tunnin ajan. Miusta tää vaikutti aika lälläreiden touhulta, ja koska olen niin äärettömän kova selviytyjäihminen, olin eilen ilman sähköjä peräti NELJÄ tuntia. Vitsi, ansaitsen tästä hyvästä kyllä aplodit.

Tässä välissä te olette että:

"Jee Aron, olet rautaa..."
Tosiaan, nelisen tuntia tuli lahnattua taskulampun valossa ja kynttilöiden tuikkeessa. Kaiken päälle ulkona oli ihan jumalaton räntäsadekeli, eikä mistään näkynyt ilta-auringon häivääkään. Taskulamput sentään vörkki ihan niinku pitikin mutta jollakulla muulla kuin minulla ois varmaan ollu aika tympeetä istua keittiönpöydän ääressä lipittämässä kädenlämpöistä mehua ja järsiä käntynmakuisia korppuja. Onneks minä oon minä enkä joku muu (kyllä, olen narsissinen ihminen) koska sain siinä pimeän keskillä fantsun idean leikkiä Izumin kanssa luolamiehiä. Tämä käsitti sen että me (anteeksi, minä siis) kuljettiin pitkin uuden asunnon lattioita (niin tosiaan, muutettiin tossa viikko sitten tänne uuteen huusholliin viimein! Mikshän mie en siitä oo älynny postausta laittaa. Hiton Aron.) ja seinille kantautu semmoista murinaa mistä ei kukaan nykyajan ihminen ois varmaan saanut mitään selevää. Ja vielä selvinpäin. Harmi ettei Izumi suostunut mun ideaan että voitais tehdä asunnon seiniin hienoja luolamaalauksia :(

Voisin kai tehdä tässä samassa postauksen tästä uudesta kämpästä, mutta oon laiska ja vilautan teille vaan vähäse pohjapiirrosta. Ihku on talo. Ja tuskaisen sotkuinen.

Kunhan oon parempi sisustaja niin ehkä uskallan heruttaa minkälainen mesta tää sen kaluston ja muun puolesta on :D... Sitä ootellessa ihanaa huhtikuun alkua kaikille! <3