Kirjoittaja: Aron
En saanu oikeen unta niin ajattelin tulla kirjoittamaan vielä kerran o.o .... Constantino onneksi sai mut kiinni, tosin se teki sen Oliverin, Emilyn ja Leen kautta koska meillä ei kielitaidot mätsää yhtään, ja pääsin tämän yhteistyön avulla sitten sentään ton kuvani itse laittamaan. Tai no itse ja itse. Kiitos ihmiset avusta jos luette o.o/ Oliverin kautta sain kuulla jotain myös ulkoasuista mutta niistä en jaksa murehtia vielä vähään aikaan. Tutkin asiaa jos jotenkin opin hallitsemaan edes tuon kuvien lisäilyn...
Inhottavaa kyllä olla hereillä tähän aikaan, mutta mulla taitaa taas olla nukkumisen kaa ongelmia. Ei sinänsä oo mitenhään hirveän kylmää tai mitään, ja mä oon hyvä nukkumaan kun tulee sellainen olo, mut sit on näitä ihan ärsyttäviä öitä kun vaan pyörii lakanoissa parikin tuntia ilman että saa unta, ja sit on noustava tekemään jotakin korvaavaa siihen asti kun nukahtaa. Yleensä mä tyydyn laskemaan lampaita tai kehitän tarinan pienistä eläimistä, tivolista joka tuli kaupunkiin tai siitä millasilta tuntu ensimmäiset synttärit mitä muistaa. Sellasista ajatuksista saa yleensä iloisen mielen, mikä mua ainaki rentouttaa ja sit haluaakin nukahtaa kun olo on rento.
Äsken mä koetin miettiä sitä miltä tuntu viime kesänä lähteä metrotunnelin vessasta kun siellä oli nukkunut yön, ja sit kun sen yön jälkeen uskaltautu lähtemään pihalle. Oli satanut sinä yönä hirmu rankasti, mutta sit seuraavana aamuna aurinko paisto kirkkaasti, ja sadelätäköitä oli siellä täällä. Mä kävelin kaupunginraittia pitkin kaverien kanssa onnellisena vihellellen ihan mitä sattuu ja olo oli niin kevyt ottaen huomioon että eli kadulla eikä tiennyt mistä sinä päivänä repisi ruokaa tai millainen sää tulisi ja minne pääsis nukkumaan. Sillä hetkellä oli tosi hyvä olo ja se oli ihan tarpeeksi mulle.
Näin syksyllä toi muisto varsinkin lämmittää. Onneksi tuli sekin tilanne koettua, että on nyt jotain mitä muistella. En sano että hirveänä kaipaan takaisin kadulle epävarmuuteen elämään nyt kun on elämällä kai jonkinlainen lyhytaikainen balanssi, mut oli siinä kaikessa vapaudessa omat hyvätkin puolensa. Haluisin taas ehkä tavata niitä mun kavereitakin. Täytyy sopia jotakin ennen kuin talvi tulee ja ne lähtee kokeilemaan onneaan muualle...
Kokeilen auttaako kaakao. Öitä kaikille~~
-Aron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti