Kirjoittaja: Aron
Hiton outoo oikeestaan. Vai johtuuko tää nyt siitä et oon täl viikkoo oikeasti tottunut herämään tähän aikaan, tajunnut että en saa unta, ja sitten päätynyt kirjoittamaan siitä että en taaskaan unta saa. Kyllä, teitä takuulla kiinnostaa. Varmaan huokaan helpotuksesta seuraavina viikkoina kun en eksy tänne millään muotoa kirjoittamaan, kuin vasta sitten about kolmen viikon päästä Oliverin jälkeen.
Eipä ole päivään kummempia hassuuksia mahtunut. Satoi iltapäivällä, joten pysyttiin sisällä ja parannettiin Izumin kanssa maailmaa urakalla. Typeriä puhuttiin, siis toisin sanoen. Tai lähinnä mä sain puhua ja Izu kaivers kättä naamaan urakalla. Okei, ehkä mun teoria siitä että maailma ois paljon parempi paikka jos kaikille jaettais vaahtokarkeilla täytettyjä lettuja ja kissanpentuja ilman minkäänlaisia sairauksia ja nää sit ehkäisis sitä ettei ihmiset ois enään niin surullisia, mut onhan se ukkeli nyt tähän päivään mennessä oppinut mua ehkä vähän tuntemaan.... Ääää. Haluisin ainakin asian olevan niin ._.
Voisin käydä vielä nappaamassa jonkinlaisen.. aamupalan. Omenoita on ainakin jääkaapissa, ja mää uskon että ne ei kamalan kauaa pidä mua hereillä. Vatsani täyttyy nopeeta ja sit mua jo ramaiseekin, ja on helpompaa painaa pää tyynyyn ja änkeytyy peiton alle. Oi auvoisuutta tunnetta kun saa peiton päälleen.
Mun pitäis ilmeisesti opetella jonki Skypen käyttö..... sain tutultani infoa että se haluaa piirtää musta jonkinlaisen kuvasarjan ja se tarvii mua kasvomallikseen. Jos Izu osais auttaa mua sen järkkäämisessä. En usko et sillä mitään kuvapuhelu-tsydeemiä tällä koneellaan on, tosin, mut kai se sen voi asennella jos sanon että asia on mulle tärkee o.o En mä sitä toki hirveenä tarvitse, mutta haluan kaveria auttaa. Ja haluun kyllä sitten nähdä ne kuvat mitä se on piirtänyt... hyrr, pelottaa. Se kun tuntee mun taustat. Oh dear :D
Mut heitän teille sayonarani tältä erää. Palaan uusien tuulien kanssa sit neljän viikon päästä, pysytelkää ihmisinä siihen saakka!
~~Aron~~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti