Kirjoittaja: Oliver.
Ja Ha! Siinä teille kuvakin sitten. Apdolien paikka. ;)
Mulla meni loppupäivä aika perusmätöllä, tai no... pitäsköhän mun nyt niin tylsii täs alkaa jauhaa. Nääh. Kerron ennemmin itestäni. Mut huomioikaa et en oo itserakas, tykkään vaan jos ihmiset haluu kuunnella mun juttuja. Ja mitä nyt oon vähän kattonu tätä blogii, niin tätä lukevat on kiinnostuneita mun tekemistä asioista ja siitä mikä mua kiinnostaa, nii kai mä sit saan avautuu teille vaikka siitä millasii vaippoja mä pidin ipanana.
No jos ei siitä kuitenkaan.
Oon eläny koko ikäni melkeen Britanniassa, tuntuu et täällä mulla on mahkuja selvitä elossa vaikka no, täällä elämä on mitä on. Lainatakseni yhtä yhtyettä (jota en kyllä jaksa sietää) called Placebo voisin tiivistää koko Lontoolan meiningin: Always stays the same/nothing ever changes. English summer rain/seems to last for ages. Enkuissa tosiaankin sataa suurimman osan vuodesta, mut kliseisesti mutta todesti voin sanoa että oon sopeutunu. Oon pari kesää viettäny täs toisinaan tuolla Jenkkilän puolella parin kamun luona loisimassa, siellä aurinkoisimmassa paikassa koko alueella elikkäs Kaliforniassa. Ja kun meitsi tottunut on tähän ikuiseen combinationiin sadetta, märkiä tennareita ja liian aikaisia aamuherätyksiä, ei tämä sunny side of the street-hommeli ei ihan pelittänyt meikäläiselle. Liikaa aurinkoa, liikaa rusketusta, liikaa iloisia ihmisiä. Iloiset ihmiset on jees pieninä annoksina ja tunnustan ittenikin sellaiseksi, mut... ugh. Mulle tuli aina reissun päällä jotenki yliannos sellasta melkeen tekopirteetä äksöniä.
Mut mä ajattelin että teitä ei ehkä niiiin paljoa kiinnosta kun joku Oliver purkaa suuria tuntojaan ja ansgtejaan tähän herkistävään blogiin, niin tuumailin tos palaverin aikaan (kyllä, kuuntelin samalla molemmilla korvilla) et millasta teemaa alkaisin rakentamaan tämän kyseisen sivuston omille teksteilleni ja muutenkin julkaisuilleni. Ja tuumasin et päätyisin sarjisblogiin. Tai no, melkein ainakin johonkin sen tyyppiseen. Mitään älyn tai piirustustyylin riemuvoittoa nää jutut ei tuu tavoittamaan, koska oon laiska kirjoittamaan tai piirtämään mitään muuta kuin omaa juttuani, tai juttujani, joiden tiedän olevan ei-sieltä-niin-viisaimmaista-päästä, joten toivon että sanotte suoraan jos se taso menee huonoksi. Mulla ei ole niin paljoa aivoja.
Näin aluks saatte kyl tyytyä pelkkään kirjalliseen tyyliin eli tekstiin, koska kaveri hajotti mun skannerin tos vähän aikaa sitten ja seuraava palkka tulee vasta, kun mun vuoro on jo mennyt ohi. Mut ens kerralla, kun mulla taas 4 viikon päästä taitaa olla uus viikko, niin lupaan koettaa tuua teille JOTAIN kuvallista. Pyrin siihen ja nyt vaikenen.
G-Byes, Oliver.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti