... On muuten tosi vaikeeta keksiä minkäänlaista puhuttelevaa otsikkoa. Menkäämme tuolla.
(sori en osaa lisätä kuvaani ilman muiden apua o-o Plus en tiedä missä ne on tääl koneella...)
Olen vähän vajokki kun en jaska kirjoitella tänne joka päivä mutta kun ideaa siitä mitä voisi kirjoitella ei tunnu syntyvät.. ajattelin sitten vain tulla tänne raapustelemaan niinkin mielenkiintoisista asioista kuin unelmistani. Tai no, unelmat on vähän laiha sana. Tai kliseinen. Sanotaanko että haaveistani.
Haaveitahan nyt löytyy monenlaisia, on sellaisia haaveita joiden tietää olevan mahdollisia ja niitä jotka ei varmaankaan ikinä tule toteutumaan, mutta joita silti haluaa varjella. Itse käytän sanoja pilvilinnahaave ja katulampputason haave, joista jälkimmäinen liittyy siis lähinnä näihin haaveisiin mitkä ovat maankamaralla toteutettavissa. Katulamppuhaaveen kehitin sanana joskus viitisen vuotta sitten, kun tajusin katulamppujen nätteyden. (Älkää leimatko mua täysin tärähtäneeksi, jooko. Tai no, omapa asianne.) Ne loistaa siel pimeässä joka ilta, johdattaa ihmisii kotiin ja jotakin muuta kohti, ja.. Jotenki. Niitä on eri näkösiäki. Musta ois nättiä joskus päästä johonki valotapahtumaan et se ois täynnä erilaisia valoja eri väreissä ja muodoissa, ja sitten vois vaan kylpeä siellä väriloistossa ihan onnessaan ja tuntea että maailmassa on kaikki täynnä värejä. Tätä kautta mä yhdistän haaveet kans väreihin. Kaikkiha nyt tietää ruusunpunaiset unelmat ja sateenkaarilasit..
Mä haaveilen tällä katulampputasolla aika moniakin asioita. Mun mielestä haaveet voi olla ihan yksinkertaisiakin asioita, sellasia arjen pieniä hetkiä kun tulee olo että elämä hymyilee. Tällasia voi olla vaikka sateenropina kun ite istut sateenvarjon alla tai sisätiloissa, se että herää aamulla eikä joudu olemaan yksin, uskaltaa toteuttaa jotakin sellaista mitä on kauan haaveissaan aikonut ja onnistuu siinä, hankkii kissan, oppii tanssimaan tai onnistuu ensimmäistä kertaa tekemään täydellisyyteen päin olevan synttärikakun läheiselle ihmiselleen.
Pilvilinnahaaveistani mä en oikeen osaa tässä avautua, plus mulla on kiirus päästä piirtämään. Enää pari tuntia hiljaisuutta jäljellä, ja vaikka tää näppäimistön naputtelu tappaa sitä hiljaisuutta aika hyvin, haluun mä pari tuntia aikaa miettiä mistä kaikesta mä tänään kertoisin asunnon omistajalle. En oo loputon sanaseppo ja jännittää mitä tapahtuu jos tuleekin äkkiä hiljaista.
Voisin lopettaa viisaasti mutta sitä en oikeastaan osaa. Pärjäilkää.
-Aron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti