Kirjoittaja: Aron.
Ajattelin ilmoittaa että tänään aamu oli tosi kaunis.
Heräilin juuri äsken likimain kahdeksan pintaann, mutta tunsin oloni niin raukean umpiväsyneeksi että en raaskinut kohottaa itseäni ylös sängystä... Vieressä makasi toinen samanlainen yksilö niin että en tohtinut herättääkään. Vietin siis kaunista laatuaikaa itseni kanssa, laskin montako kertaa pystyn laskemaan mielessäni kymmeneen ennen kuin numerot alkaa menettää merkitystään enkä tajunnut mitä ne tarkoittaa, ja viimeisenä keinonani hautauduin syvemmälle peittooni ja leikin kuvitteluleikkejä.
Jaksoin lopulta kurottautua varpailleni ja tassutella olohuoneeseen kissamaisen kevein askelin, tervehtimään hiljaa juurisaapuvaa aurinkoa. Se kohosi sieltä isona ja värikkäänä, kullan-ja punaisen eri sävyissä, ja mä jäin katselemaan sitä hiljaa hytisten vähän pyjamani sisällä. Tuntu ku ois menny satatuhatta kylmä värettä niskaa pitkin, joten päädyin pitämään silmiä kiinni ja annoin hetken pitää mua siinä paikallaan, itsessään kiinni. Tuntu että oikeesti alko heräämään. Siitä puuttu enää se että oisin hypännyt ikkunasta leikkimään että oon oikeesti joku lintu....
Nyysin Izumin tietsikan kun se näytti vielä nukkuvan ja raapustin nyt tän tänne muistiin kun en muista minne piilotin kynäni eilen kun piirsin.. Mut pääasia et tää on nyt täällä. Toivottavasti ei tuu vähään aikaan katoomaan mun muistista. Nyt musta kuitenkin tuntuu että toi alkaa päästellä epämääräisiä pukemisen ääniä tuolla pesässään, nii että alan ettiä appelsiinimehua. Hirvee nälkä ja halu syyä!
-Aron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti