Kirjoittaja: Oliver.
Mun tämänhetkistä mielentilaani voisin helposti kuvata vaikkapa seuraavanlaisella naamataululla:
Arvatkaapa kuka taas eilen päätyi tosiaankin sinne baaritiskille tilaamaan peräjälkeen kolme kossubatteryä, ja kulutti niiden ylimalkaiseen siemailuun reilusti yli kolme tuntia? Mun tähystyspaikkani oli täydellinen. Siihen ei kukaan muu olisi päässyt istumaan vaikka olisi uhkaillut iskeä multa pernan kurkkuun tai kulkuset kitusiin. Siinä mä istuin huokuen halua pyytää Constantinolta jonkin verran aikaa itselleni, Oliverille, ihan vaan että voisin sanoa pari hassua sanaa tyyliin "Moi, mä oon mukava poika, sä näytät hauskalta jätkältä, voidaanko ottaa alusta?" Mutta, hän taitaa rakastaa dramatiikkaa ja sitä että kun kerran on käyty ****** (anteeksi, mä en keksi tohon mitään luovempaa kuvausta), niin siinä onkin jo tarpeeksi hupia yhdestä sarjakuvapiirtäjästä. AAAARRGGGHHHHHH.
Mun pitänee ensi kerralla ottaa suojaisempi tähystyspaikka. Mä en hitto soikoon aio antaa periksi, oli sillä Constantinolla sen verran miellyttävä olemus ja ulkonäkö. Oiskohan mun viisaampaa lopettaa juominenkin. Selvin päin ehkä seuraavana aamuna voisi herätä siihen herätyskelloon ja toivoa että toinen on vielä siinä vieressä loikomassa, eikä itsellä olisi edes krapulaa tai ajatustakaan siitä.
Mä jatkan toki taistelua. Jälleen ensi lauantaina, mutta syräisemmässä pöydässä toki. Nyt tilaa uudelle esittelynpätkälle musta. Adios for the next time, fellows~!
Päivä 2 - Eka rakkaus
Nuorempana, kun mä vielä tykkäsin noista tytöistäkin, olin mä kliseisesti rakastunut parhaan kaverini tyttöystäväntapaiseen. Okei, ne ei kyllä koskaan edenneet kädestäpitelyä ja pussaamista pidemmälle, ja niiden juttu tais kestääkin vaan kuukauden ja rapiat. Voi noita nuoria. Tytön nimi oli Cassandra Steels, sillä oli pikimusta tukka joka ylettyi juuri ja juuri korvien alle ja helisevä nauru, jota se tosin harvemmin mua kohtaan päästi suustaan. Mä en siihen aikaan ollut hyvä tekemään aloitteita (ja nykyäänkin se, kuten esimerkistä Constantino näette, on vähän kuppaista), koska olin ujo ja tykkäsin enemmän olla poikien seurassa - tytöthän on ala-aste aikaan niitä ihan hirveitä tyyppejä joista tarttuu basilleja ja kuukautiset - mutta oli Cassyssä sit kai jotakin mikä mussa sai jalkaa vipattamaan ja kielenkannattimet heltymään niin että mä melkein aloin puhumaan sen seurassa ties mistä paskasta ihan vaan että saisin huomiota. Pfffft.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti