Oh bollocks.

Kirjoittaja: Oliver.

Joo, oon mä elossa vielä.

Tiedostan, oon ollut tällä viikolla ylimaallisen laiska. Ja väsynyt kaikkeen. Ja inhottaa enkä saa öisin kunnolla unta, eikä kahvikaan välttämättä auta mua enää aamuisin. Ja kun oon vaan ajatellutkin että mun pitäis piirtää mitään vapaa-ajalla, mulla on tullut niin ärripurrikiukkusekoaminen, että siitä piirtämisestä ois syntynyt silkkaa katastrofia ja mun hiusten repimistä. Mitä en tosiaankaan haluaisi harrastaa kaiken kasvattamisen ja kiroilun jälkeen.

Perimmäinen syy mun kireisiin hermoihini on baarielämisten jälkeiset aamut, joina mä en jaksais (tämä tosin nyt on sallittavaa imo) ees elää, ja koska se eläminen pitää kuiteski hoitaa, niin siihen meneeki sit kaikki energia. Töihin mä en ole jaksanut hirveenä poiketa, pari tuntia päivässä, parisenkymmentä strippiä lehtien sarjakuviin ja päätoimittaja kiittää, jos on kiittääkseen. Pokkarit onneksi hoituu samalla kun stripitkin. Koska töissä siis on näinkin apaattista, uuvuttavaa meikäläiselle, on sanottava etten mä vapaa-ajalla oo sit puuhannutkaan sitä sarjisblogikamaa mitä tänne piti julkasta. Plus skannerista taitaa olla värit lopussa ja mun palkkatili huutelee sellaista plus kahtakymppiä, ja ties milloin seuraavat maksut on tulossa. Laiskoja ihmisiä kaikki britit ketä tunnen, ei oo kiva.

Väsyttää mua toinenki asia. Tapasin yhe ukkelin baarissa tos keskiviikkon, ja pidin sitä hemmetin jeesin oloisena miehenä. Okei myönnän, olin ottanut pari neuvoa antavaa sitä ennen ja olo oli juuri sellainen kuin voi olettaa, jos meikäläinen asioi baarissa. Nostetta elämään, niin sen täytyy olla sanon mä. Mut me vietettiin siinä ihan mukavia hetkiä.. Hetkonen lukeekoha tätä blogia alaikäiset. *sensuroitua toimintaa josta voin kertoa sitten kun ne alaikäiset on vähän vanhempia. Aina voitte kysellä jälkikäteen mitä tapahtui* Torstaiaamuna mulla sitten olo oli kuin torvisoittokunnan tuuballa, jota oli edellisiltana pärryytetty ihan liian lujaa ja kovaäänisesti, ja kaiken päälle arvoisa mies oli ottanut hatkat ilman että kehtasi mua sitten herättää. Pahus vieköön kun oli herrasmies. Toivon että se ilmaantuu samaan baariin vielä myöhemmin että saa kuulla kunniansa. Kiitos luojalle sukkelakielisyydestäni.

Pakko mennä takas nukkumaan . . .

-Oliver.