Kirjoittaja: Achu.
Adiosta ja hellouta kaikille taas vaihteeks. Jäänyt vähemmälle koneella vietetty aika näin tourin jälkeen, koska modeemi himassa toimii yhtä nopeeta kuin nälänhätää parannetaan Afrikassa joten.... sorge vaan.
Toisekseen mun aikani kuluu joko nukkuessa tai inspiraatiota metsästäessä.. Uutta levyä odottaa uskollinen fanijoukko todennäköisimmin vieläkin, ei tosin ihan huomiseksi, mutta ensi vuoden puolella niillä alkaa varmaan olla jo liikaa henkistä räjähdysaltista dynamiittia hameidensa ynnä muiden alla. Joka tapauksessa, kiirettä pukkaa. Jotain ongelmaa meillä tosin saattaa olla platan rahoituksen suhteen, sillä levy-yhtiö on laman alla eikä uskalla luottaa siihen että pari hittibiisiä tuottanut bändi olisi ikuisuuden kestävää kamaa. Hiton typerää, jos itse artistilta kysytään. Nykyään pitää oikeesti taistella kynsin ja hampain että pääsee ees tallin alaiseks, ja sit sun pitää tienata suunnilleen yhtä paljon kuin joku Madonna että sua kunnioitettais sen verta että saat rahoitusta lätylles.
Ihan sama, osataan me taistella. Aina voi mennä takaisin underground-bisnekseen ja tehdä ne platat jonkun autotallissa ja hylätyssä teollisuushallissa... Hätä aina keinot keksii, ja tosi taiteilijathan on niitä jotka menee sieltä missä piikkilanka-aita on korkein ja piikkisin. Tai niin Clyde on ainakin mulle heroiinipäissään sanonut.
Mun päivä taitaa tästä nyt jatkua askillisella tupakkaa, pannullisella kahvia ja Bob Dylanin kootuilla kuolemattomilla hiteillä >
Eikun ups melkein unohin!
Päivä 10 - Sisareni
Multa löytyy yksi sisko ja yksi veli, nimet on Henry ja Frida. Henry on meidän porukasta nuorin lapsi, täytti tänä keväänä tasan kaheksantoista ja on tällä erää yliopistossa lukemassa valtiotieteitä.... Se taitaakin olla meistä viisain. Frida on mun kaltaiseni, aika lailla siltä mä olen asenteeni elämäänkin vohkinut. Se ei murehdi huomista, toisaalta sen ei tarvitsekaan kun se on onnellisesti naimisissa unelmiensa miehen Frankin kanssa. (Frank on muuten mun mielestä varmaan joku kornein nimi ikinä...) Frida ei aio ikinä hankkia lapsia, mihin Frank ei ihan kamalan tyytyväinen ole, mut mistä vetoa niin ne vähintään adoptoi jonkun ylisievän penikan parin vuoden sisään. Frank osaa taivutella. Mutkin se on melkein saanut pitämään itsestään.
Koska en osaa piirtää niin kuvaan ulkonäköjä vaan lyhyesti: Henry on pystytukkainen, sillä on ruskeat nappisilmät ja terävät kasvonpiirteet. Keholtaan se on munkaltainen rimpula, tuulessa huojuva heinäseiväs. Frida on jollain tapaa kurvikkaampi, perinyt piirteensä varmaan meidän äidiltä, sen tukka on leiskuvan punainen ja tummanruskeat silmät rajattu tarkasti miltei joka päivä mustalla rajausvärillä. Muutenkin se tykkää pukeutua naisellisesti, ja korostaa niitä muotoja mitä sillä on.
Ylipäänsä mun välit mun sisariin on.. kohtuullisen hyvät. Mä pyrin näkemään niitä aika monena juhlapyhänä, vähintään joululomat ja pääsiäisen ja kiitospäivän me vietetään niiden ja muun perheen kanssa yhdessä. Kenelläkään ei ole mitään kamalia vihan tunteita toisiaan kohtaan, ja jos oliskin niin hyvin me ne kätketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti