Kirjoittaja: Hugo.
Tervehdys.
Tietopäätteeni Internet-yhteys ei ollut eilen kanssani sovinnossa, lienenkö kuormittanut sitä liikaa sitten viime aikoina koulutöideni ja vastaavien parissa. Sain jonkinlaista lisäaikaa tekstini muokkaamiseen, mutta olen lähiaikoina ollut niin väsynyt kaikkien kiireideni ja tapaamisten ja keskustelujen ym. vierailujen takia, että nukahdin raukeasti jo ennen iltayhdeksää, enkä siis viimeistellyt tekstiäni. Tässä se joka tapauksessa nyt tulee teille julkaistavaksi, omatuntoni jää vaivaamaan minua jos en tällä viikolla saa julkaistuakaan mitään.
Ajattelin vähän tällä merkinnällä kompensoida kirjoitustani, jossa mietin aikaa ja sen määritelmää. En ollut siihen tekstiin täysin tyytyväinen, joten toivon että tällä kertaa osaisin olla asiani kanssa johdonmukaisempi. Yhdistin aikaisempaan aiheeseeni nimittäin toisen määreen, paikan. Tarkemmin sanottuna liitin ne yhteen myös sanalla väärä. Tähtäimessäni oli siis, yleiskielelle käännettynä, puhua siitä miten voi olla väärässä paikassa, ja täysin väärään aikaan. Aluksi pohdin, voiko aiheesta saada kovinkaan paljoa irti, ja olen asiasta edelleenkin kohtuullisen epävarma, mutta ajattelin ottaa riskin.
Kertoisin tämänkertaisen tekstini elävän esimerkin kautta. Kuvittele, että saavut hivenen etuajassa tapaamaan ystävääsi tiettyyn klubiin. Et yleensäkään ole kovin ihastunut yöelämään, baareihin ja sen kaltaisiin, tai siihen että ympärilläsi on liian paljon vieraita ihmisiä. Kuitenkin ystävä on sinulle tärkeä, ja hän elää tällaisia paikkoja varten, joten olet kerrankin lupautunut näkemään hänet muualla kuin sinulle tutussa ympäristössä. Olet jo miltei klubilla, ja olet aikeissa kääntyä pois kun ymmärrät että inhoamasi artisti on pian esiintymässä siellä. Huokaiset kuitenkin syvään, saisit vielä haukut tai ainakin surullisen katseen perääsi myöhemmin, jos et olisikaan paikalla. Huokaisten luovitkin siksi tiesi jonossa lopulta sisälle, ja haet katseellasi mahdollisimman näkymätöntä ja turvallista paikkaa. Hetken väkijoukossa luovittuasi saavut itsellesi sopivaan paikkaan, ja jäät odottamaan että ystäväsi löytää sinut.
Istut paikallasi tyynenä ja kohtuullisen rauhallisena, koettaen olla liikoja hermoilematta sitä missä ystäväsi viipyy. Luulet kaikkien tuntemattomien katseiden kohdistuvan sinuun, eikä minnekään muualle. Aivan kuin olisi ainoa asia, mikä siinä tilassa ja tilanteessa ei tunnu sopivan kuvaan. Ja oikeassahan nuo katseet ovatkin. Et sinäkään koe tänne kuuluvasi. Siksi tuijotatkin mahdollisimman vakaasti ja äänettömänä edessäsi olevaa tyhjää pöytää, et viitsinyt mennä tilaamaan tiskiltä juotavaa ennen kuin ystäväsi tulee. Hermostuneisuus sisälläsi kasvaa, kun kellon viisarit matelevat eteenpäin miltei kiduttavan hitaasti. Lopulta tarjoilija päätyy luoksesi, ja aluksi luulet hänen uteliaan katseensakin kysyvän että mitä sinun kaltaisesi ihminen tekee tällaisessa paikassa, teidän vuoronne viettää aikaa täällä oli silloin viime viikonloppuna bingon merkeissä.
Mietit että karatako siinä välissä, ottaa käyttöön tuttu strategia jo varhaisilta kivikauden ajoilta ja laittaa jalkaa toisen alle juoksun muodossa. Onnistut kuitenkin yli-inhimmillisillä voimilla puhumaan itsellesi kokiksen, jotenkinhan aikaa oli saatava kulumaan. Tarjoilijan mentyä olet taas yksin noiden satojen katseiden alla.
Olet istunut yksin jo vartin. Vai pitäisikö sanoa, vasta vartin? Aikaa tuntuu kuluneen jo liiaksikin, tai sitten kaikki katseet, tuo korviasi pahoinpitelevä musiikki, tai hermostuksesi siitä miten ystäväsi ei ole täällä vielä, tuntuvat lisäävän kelloon liikaa minuutteja, lisää minuutteja joita ei todellisuudessa kulukaan. Muistat vasta nyt tulleesi paikalle tosiaan etuajassa. Olit luullut aikatauluttaneesi tilanteen hyvin, mutta väärään osuit. Aikatauluttaminen on yleensäkin kovaksissa sidoksissa siihen, onko oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aina se ei aikataulusta riipu, mutta on tämä silti huomioon otettava.
Vilkaiset kelloon. Olet vilkaissut sitä viimeksi minuutti sitten, ja ihmetteletkin miten nopeasti aika on tällä kertaa eteenpäin vierähtänyt. Menee muutama minuutti lisää ja saat kokislasisi eteesi. Hoidat maksun kiittäen, ollen oikeasti tyytyväinen siihen että sinulla on jotakin muuta tekemistä kuin odottaa ja tuntea katseet selässäsi, oli niitä tai ei. Juoma tavallaan kääntää tilanteesi olemaan hetkeksi oikeanlainen: sinulla on jotain tekemistä, et ole yksin hukassa, ja sinulla on tavoite joka liittyy tähän tilanteeseen vaikkei se tällä hetkellä tunnukaan sinulle oikealta. Päätät lopulta, viiden minuutin kuluttua, ettei aio odotella ystävääsi enempää kuin kymmenen minuuttia. Hän tietää sinun olevan täsmällinen ja herkkä uusille asioille, varsinkin jos niihin liittyy ihmispaljoutta tai kovaäänistä hälinää. Tästä olet kiitollinen.
Olosi huojentuu hetken päästä tavattomasti, kun tutkit väkijoukon kirjoa miltei jo ahdistunein silmin harkiten vakaasti poislähtöä, ja samassa ystäväsi seisookin vieressäsi kiivaasti puhelimeen jotain selittäen jotakin sydämeltään. Hämmennyt, muttet ehdi liiaksi muuttua eläväksi kysymysmerkiksi kun hän jo laskee puhelimen kourastaan suoden sinulle kiitollisen hymyn, pahoitellen että on myöhässä. Pelkästään se, että ystäväsi on viimeinkin siinä kanssasi, etkä ole yksin näiden kaikkien ihmisten katseiden maalitauluna, tuntuu rentouttavan tunnelmaa muutaman asteen, ja aivan kuin kaikki ihmiset eivät katsoisikaan sinuun epäillen. Olet muuttunut massaksi, kun et enää olekaan yksin. Olitpa siitä kiitollinen tai et.
Yhden asian tämä tilanne olisi ainakin minulle opettanut. Nimittäin uskoa itseensä, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Ainakin silloin kun itse sitä käytän. Joka tapauksessa, tuollainen kokemus palkitsee, ja työhän tekijäänsä kiittää. Tilanteen kehittyminen opetti kantapään kautta, että vaikka ihminen saakin tehdä virheitä, ja niitä tekeekin, halusi tai ei, niin on lopulta järkevämpää jättää ne virheet, mitä tietää voivansa tehdä, kokonaan pois virhe'budjeteistaan', jos näin voi sanoa. Totuus on kuitenkin se, ettei tilanteita voi ikuisesti paeta. Välillä ne on otettava hallintaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti