Kirjoittaja: Aron.
Hauskaa ehtoota ihmiset! Tälle viikolle ensimmäistä kirjoitustani alkaisin tässä hiljakseen kirjoittelemaan, vaikka en oikein keksikään, mistä elämäni hienouksista tässä jaksaisin alkaa tarkemmin kertoa.
Ylimalkaisesti voin hyvin. Sikäli kuin tää asia on kertomisen arvoista mutta.... olen tylsä ja kerron sen silti. Elämä alkaa todellakin luistaa jo paljon paremmin sitten viime merkintäni, ydinturmasta on selvitty joten kuten vaikka tietysti edelleen olen huolissani kun en tiedä oman äidin olinpaikkaa... Toisaalta, emme ole yhteyksissäkään olleet ikuisuuksiin. Minun pitäisi ehkä saada kännykkä hankittua. Joko olen ilkeä ja pyydän sitä öö... olikohan se hieno sana työsuhde-etuutena... tai sitten marssin kauppaan ja ostan mahdollisimman yksinkertaisen mallin. Saatte haukkua palikaksi.
Huomasin pari viikkoa sitten että kevät taitaa tulla näille tienoitakin. Aurinko paistaa suurin piirtein aamusta iltaan, linnut lentelevät taivaalla (sehän olisi hassua jos ne maassa lentäisivätkin) ja pihalla kiljuu suurikokoinen porukka lapsia leikkimässä polvensa ruville. Kevättä todellakin on rinnassa, jos näin voi sanoa. Tekisi mieli olla vain pihalla aamuvarhaisesta auringonlaskuun, mutta koska en vieläkään ole ihan täydellisen painoinen (olen ollut ankaralla lihotuskuurilla viime syksystä, kun olin vähällä suunnilleen kuolla Izumin rappusille ravinnonpuutteeseen ja yleisen hype... hyperventtiilin.... eikun mikä se sana oli. Hyperventiiliin johonkin? Auttakaa tyhmää mäessä ._.), ja saan nopeasti auringonpistoksen ja päätäkin alkaa ikävästi särkeä, on tyydyttävä pienoisempiin retkiin. Onneksi on keksitty varjot. Tai siis että eihän niitä ole keksitty.. parempi kai sanoa että onneksi varjoja on olemassa o.o
Varsinkin viikko sitten oli varmaan yksi kevääni mukavimmista päivistä. Izulla oli vapaa duunista, eikä yliopistollakaan enää taida olla juuri mitään kun kaikki ovat kiireisinä krapulassa, joten lähdettiin reippaasti aamulla metrolla toiselle puolen kaupunkia katselemaan eläintarhan ölliäisiä. (Piti mennä jo suurin piirtein viime lokakuussa, kun täytin kakskyt.... kuulenko mie siellä naurua? Kaikenikäiset voi käydä hei eläintarhassa D: ) Oli tosi kivaisaa, sain jäätelönki ja kuulla että muistutan sitä laiskiaista mikä siellä yhdessä puussa lojui tosi lösössä asennossa. Mäki sua Izumi. Sit kun oltiin siellä käyty kääntyilemässä niin mentiin vielä kävellen vieressä olevaan ravintolaan ja siellä oli hirviän hyvää ruokaa o---o Mää otin jotain.... juustopastaa ja patonkia ja fetasalaattia. Oli nannaa. Pääsisköhän sinne töihin koemaistajaksi.. Sitten piti käydä vielä kaupassa ja illalla oli kivaa ku tehtii köyhiä ritareita ja kateltii pihalle ikkunasta onnellisesti ja oli lämmintä ja mansikkahilloa. Siit puuttu enää kynttilät ja loppuun ku alettiin nukkua ois voitu kirjoittaa että Happy end. Tsihi.
Minnuu väsyttää. Voisin... ottaa unoset ku Izumiki tulee vasta myöhemmin. Ainiijoo oli vissiin mun vuoro vielä kirjoittaa siihen ihme.... juttuun.
Päivä 7 - Rakkaus
Hmm en tiiä osaanko mää puhua tästä aiheesta. Mää olen toki ollut rakastunut (ehkä olen sitä tällä hetkellä, ehkä taas en), tai ainakin... luulen niin. Rakkaus on aivan saakelin iso sanana, mä en tosiaankaan hoe sitä joka päivä ympärilleni kaikille mahdollisille. Sen kasvamiseen menee aikaa, se ei synny päivässä, ei viikossa, ehkä kuukaudessa, mahdollisesti vuosien aikana. Rakkaus on yleensä kai aika tosi kaunista, mut siihen kuuluu niitä muitakin tunteita, niinku mustauskkaisuus, viha, kateus, häpeä, nolous, omistushalu, mitä kaikkia nyt onkaan. Kokonaisuudessaan se on kuitenkin asia jota kannattaa haluta ja hakea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti