Olen jäänyt koukkuun. Ja pahasti. Joka ilta se iskee kuin nurkan takaa, se halu tehdä asioita joita välttämättä vanhemmat eivät hyväksy ja jotka ehkä saavat kaverienkin silmäy pyörimään epätoivosta, kun taas selostat tehneesi sitä ja tätä, siinä ja siinä asennossa ja siihen ja siihen kellon aikaan. Pahintahan on että sitä on todella vaikea lopettaa, kun pääset oikeaan vireeseen. Ja varsinkin jos se jonka kanssa sitä harrastat on totaalisesti menossa mukana.
Kaikkihan tietävät mistä mää puhun.
Tumblr. Ehkä kauhean hauskin paikka mitä ikinä olen netistä löytänyt, ja mikä on vielä kohtuullisen helppo käyttääkin :D Riittää vaan kun osaat about pari hassua sanaa englantia tai jotain muuta yleismaailmallista kieltä, kirjotat pari sanaa tagi-kenttään ja annat maailmasi näyttää hirveän mukavalta. Oliver tän mulle kerran sattui linkkaamaan, ja sitten yhtenä tavallista sateisempana päivänä aukaisin koneen ja ... no, loppu on historiaa.
En tosin oo ihan viel muuttumassa täydelliseksi tumblr-holikoksi (vai mikälienee olikaan sanaa, kuitenkin se liitty jotenkin riippuvuuteen), vaan poikkeen siellä ehkä kerran-pari päivässä.... jos hyvin käy. Izumi on pariin otteeseen saanu pyristellä mua tosin irti koneesta, kun oon äitynyt liian kovalla vimmalla ja innokkuudella tunkemaan seinälleni kaikkea hauskaa, noloa ja söpöä. Onneksi kukaan lähipiirin kavereista ei ole Tumblrissa, ne varmaan kuolis nauruun kun näkis minun urpot lätinät siellä. Vielä mua ei voi sanoa siellä aivan mahdottomaksi feimiksi, mutta hengaankin siellä vaan omaksi huviksi ja riemuksi.
Hirveen mukava paikka on Tumblr. Pitiköhän mun vielä kertoo teille muutakin..... Öö no Izumilla on synttäri ens viikolla, ja toivon mukaan me ennen sitä saadaan asunto näyttämään siistimmältä. Ostin puolivahingossa viime viikolla kirppikseltä epämääräisen pinon tauluja ja siinä sivussa laarin leffoja, sarjakuvia ja kirjallisuutta, eikä niille oikein oo viel paikkaa koska on vaan yksi kirjahylly... hupsistarallaa. Ei tuo mies ainakaan vielä ole pahemmin mieltänsä pahoittanut, vaikka aina paniikkisessa tilassa yrittää siirrellä muuttolaatikoita parempiin paikkoihin kun mä en "ole näkemässä".... BD Synttäriyllärinä raahaan sen ainakin syömään johonkin ökyravintolaan jotain ökykatkarapuja ökykaviaariliemessä ja sitte tullaan kotiin katsomaan ilotulitusta tietokoneen ruudulta. Homma on ehkä vielä vähän vaiheessa.
Loppuun pakollista tumblr-moetusta! Heippa ihmiset!
Loppuun vielä - jos ootte Tumblrissa niin seuratkaa toki minut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti