maanantai 24. tammikuuta 2011

ESIPUHE.

Elikkäs tarkoitukseni tämän blogin suhteen olisi suoraan pärräytettynä seuraavanlainen:

Pääosassa: Omat hahmoni, joita olen totta kai sydänverellä ja keskellä yötä kamalissa inspiraatiossa uhrautunut tekemään, ja joiden elämän koen senkin verran kiehtovaksi, että päädyin miettimään mikseipä heidänkin elämästään voisi jotakin kertoa muillekin kuin minulle ja muutamille muille ihmisille.

Ideana on että hahmot tässä vuorotellen, vuoroviikoin kirjoittelevat blogauksiaan ihan sen verran kuin haluavat, ihan mistä tahansa aiheesta mistä heillä sattuu ajatuksia tai ideoita tulemaan. Ja tiedän, tämä on tosiaankin huono idea. Mutta en ota vastuuta jos joku heistä pidätetään. Plus minulla on kyllä ennakko-oletukseni.. eräistä.

Uskon että opitte ajan myötä tunnistamaan kuka kulloisellakin viikolla on hoitamassa kirjoittajan pestiä, joten pitemmittä puheitta siirryn näiden ah-niin-herkkien-kirjoittajien lyhkäisiin henkilökuviin!

Achilleus Bleak. Syntynyt rokkaamaan - niin ja ärsyttämään muita olemassaolollaan. Tykkää heittää harvinaisen ärsyttävää läppää ja tietää että saa tehdä melkeinpä mitä huvittaa koska on niin ylivoimaisen hyvä soittamaan. Darn him. Ja kirjoittaapi siis tämän viikon. Varautukaa kamalaan sontaan.









Hugo Verne. Hänen kanssaan en kyllä sitten usko että sellaista ongelmaa tulee että teksti olisi asiatonta. Poika käy koulua ranskalaisessa yliopistossa ja on melkoisen ujonpuoleinen, mutta äärimmäisen lahjakas kirjallisesti ja muutenkin loistaa yliopisto-opinnoissaan. Harvemmin juttelen hänen kanssaan mutta ihme kyllä suostui tähän projektiin o3o




Oliver Synopsis. (ja sukunimi on sitten taiteilijameininkejä.) Oliver tulee Englannista ja tähtää siellä kovasti huipulle sarjakuvapiirtäjänä. Tähän päivään mennessä pojan tuotoksia ei ole missään ilmeisestikään vielä nähty, mutta kotinsa kaukana Amerikassa noin 16-vuotiaana hylännyt hyybbä uskoo vielä saavansa tilaisuutensa.





Hännän huippuna eipä kukaan muu kuin Aron Thunderbolt. Ja joo, se sukunimi on läppä mutta ei ole taiteilijaperäinen. Pojan edesmennyt isä vain oli vähän erikoislaatuinen. Poika on tosiaankin orpoontunut kokonaan tuossa teini-ikäisenä, viettänyt ikuisuuden missälie, paikkoina kadut, paskamainen sukulainen ja turvakodit, kunnes nyt päätynyt asustelemaan Izumi Hasegawan kämpille. Kertokoot itse suuresta ihanuudestaan kyseistä hanipuppelia kohtaan vähän enemmän...

Ah niin ja btw. Ulkoasu tulee varmaan muuttumaan tiuhaankin tahtiin kun näillä neljällä ei välttämättä ole totaalisen yhtenäinen maku . . . Mutta. Kestetään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti