YLLÄRIPYLLÄRI, palasin jo toista kertaa tässä kuussa blogaamaan! ... Tosin aiheeni on tällä kertaa aika persauksesta revitty -tai pikemminkin laiskanlinnan pohjalta revitty - mutta tärkeintähän lienee, että jatkaa kirjoittamista että taito pysyy hyppysissä. Tai ainakin se into kirjoittaa, en minä taidokkuudesta uskalla ihan vielä puhua. Tulin muuten miettineeksi toissaviikolla, että tiedän nyt millaisella kappaleella aloitan joskus hamassa tulevaisuudessa elämänkertani. Tässä se teaseri tulee:
"Uskoakseni aloitin kirjoittamisen siksi, että se sattui olemaan erittäin halpa harrastus. Otetaan pari esimerkkiä - jos harrastat piirtämistä, täytyy sinun vuosittain hankkia uusia luonnoslehtiöitä, kalliita ProMarkereita, piirtopöytiä, tietokoneohjelmia, valopöytiä, maalausvälineitä, malleja, piirtämiseen soveltuvaa paperia ja kaikkea muuta sälää. Jos olet ompelija, kuluvat fyrkkasi esim. ompelukoneeseen, saumuriin, kankaisiin, lankoihin, kaavoihin, silkkinauhoihin ja sellaisiin ihaniin pikku nappeihin, jollaisia löytyy vain yhdestä käsityökaupasta koko maailmassa. Voisin ehkä erikseen puhua myös sellaisista harrastuksista kuin moottoripyörien tuunaaminen, benjihyppy tai japanilainen kukka-asettelu ikebana, mutta ehkä tein jo ajatukseni selväksi.
Kirjoittajana tarvitset vain kynän, vinon pinon paperia, vähän mielikuvitusta ja mahdollisesti myös kirjastokortin. Toki asiaa auttaa huimasti myös jonkinlaisen läppärin hankkiminen joka saattaa maksaa 500-800 euroa, mutta tutkimuksethan osoittavat että läppärin keskimääräinen käyttöikä on noin 4 vuotta. Eli: keskimäärin tietokone tarjoaa (4 * 365 = )1460 päivää joina on mahdollista harrastaa kirjoittamista, joten ehkä se kone tulee loppupeleissä aika halvaksi. Sitä paitsi sillä voi pelata myös Simssiä ja Vapaakenttää."
Jos joku nyt siellä kohentaa silmälasejaan ja toteaa että siinä on itse asiassa kaksi kappaletta, niin anteeksi. Mutta onneksi minusta ei tuukaan isona matemaatikkoa vaikka osaankin laskea kuinka monta päivää neljässä vuodessa on. Tiedän, totuus kirpaisee.
... Mutta mennään tosiaankin asiaan. Sen jälkeen kun kesäduunipestini loppui noin viikko sitten, olen tajunnut että minulla on kiistatta aivan järjettömästi vapaa-aikaa.... Joka on sitten kulunut aika vahvasti televisiota tuijottaen ja Candy Crush Sagaa pelaten (viikossa edetty jo 35 tasoa, I seriously have any kind of social life!).Tuota töllöä tuijottaessa on sitten tullut törmättyä useaan parempaan ja vähän paskempaan ohjelmaan, joten ajattelin maanantaisen iltani ratoksi hieman kommentoida muutamaa sarjaa, jotka ovat saaneet kriittisen silmäni nykimään joko riemusta tai surusta... Aloitan tänään vain parilla sarjalla, kahdella huonolla ja sitten yhdellä niitä rutosti paremmalla. Pitemmittä puheitta, nyt on luvassa... *rumpujen pärinää*
Sohvanvaltaajan solvaukset ja suitsutukset, osa 1!
Ohjelma numero 1: Rakkaudella katettu
Tunnustettakoon heti alkuun - minä en koskaan ole suuresti syleillyt ajatuksena suomalaisia tv-sarjoja. Paitsi ehkä joitakin huumorisarjoja kuten Kummelia, Vintiöitä sekä paria laadukasta game showta kuten Huumaa ja Se on siinä!ä. Mutta siihen ne oikeastaan loppuvatkin. Rakkaudella katettu on malliesimerkki sarjasta, joka saattaa toimia esim. Ruotsissa tai Espanjassa, mutta ei sellaisessa sisäänpäinkääntyneiden luvatussa maassa mitä kotimaamme, armas Suomi.
Sarjassa yksinäinen ja ah-niin-onneton poikamies hakee itselleen naista, ja kuten sarjan nimi kertoo niin tietä sydämeen etsitään vatsan kautta. Ei toki siten että miehen sisäelimiä alettaisiin kiskomaan mahan kautta ulos, vaan sananlaskun mukaisesti kolme herttaista sinkkutyttöä yrittää houkutella rakkaudella suunnittelemansa menyyn avulla viattoman pikku prinssin luokseen syömään. Sarjassa sitten katsotaan sivusta kun mies käy noilla kolmilla treffeillä, ja lopuksi lähtee mielestään ihQuimman hempukan kanssa treffeille johkin tosi fiiniin ja kalliseen ravintolaan. Laskun maksaa oletetusti sitten tuotantoyhtiö joka kiskoo katsojalukujen ansiosta sievoiset voitot pankkitileilleen. Noillla samoilla rahoilla ostetaan muuten sitten kahdelle dumpatulle tytölle sympatiaa patongin ja jonkun epämääräisen sylttysopan muodossa, jonka ääreltä nämä lähettelevät haikeita terveisiään miehelle, jolle heidän ruokansa tai seuransa ei sitten kelvannut.
Tuomio? Kuten sanottu, tämä sarja ei ole minusta ole ihan kotonaan Suomen telkkarimediassa. Olen tätä ohjelmaa seuratessani moneen otteeseen saanut haudata päätäni strutsin lailla sohvatyynyjen väliin ja potenut myötähäpeää, kun treffien seuraaminen usein on tuntunut todella surkuhupaisalta. Toki ymmärtää että ihmiset varmaan kammoavat kameraa kun se tulee niin liki että miltei kaikki ihohuokosetkin näkyvät ja sitten vielä udellaan että "No millainen se herra/neiti äksä sinun mielestäsi on ;))", mutta... Kamoon, ihmiset. Ei sitä ohjelmaa voida tehdä ilman niitä kameroita. Tai ehkä sen voisi ohjata sellaiseen BB-tyyliin, että kätketään ne kamerat vaikka vessanpönttöön tai leipälaatikkoon, niin ettei varmasti kamerakammo iske. Romantiikka nyt on aina ihan jees, mutta tuonkin ohjelman olisi voinut korvata vaikka vanhalla kunnon Napakympillä tai Tutulla Jutulla...
Ohjelma numero 2: Neljät häät
Tämän ohjelman taikaa minun on vähän vaikea kritisoida, kun en vielä ole alttarille astellut hulmuavassa leningissä ja kaunis horsmakimppu kainalossa (ja arvatenkin aika pällin näköinen mies kainalossa, enkä nyt puhu ainoastaan isästäni vaan siitä hemmosta joka minut on jostain kumman syystä huolinut vaimokseen. Hyi kun tuli ihan paha olo ajatuksesta, minä muka vaimona?!). Sarjassa nimen mukaisesti esitellään neljän eri morsiamen häät, periaatteella että kaikki naiset käyvät toistensa häissä ja antavat pisteitä mm. juhlaruoasta, kirkosta, hääpuvusta ja yleisestä tunnelmasta. Eniten pisteitä saanut voittaa itselleen häämatkan, ja kaikki muut jäävät nuolemaan näppejään (tai miestään mahdollisesti, nyt kun naimisissa ovat).
Tuomio? Ideahan kuulostaa siis tosi söpöltä ja kivalta... mutta sitä se ei taaskaan SUOMEN versiossa ole. Erehdyin eilen vilkaisemaan ohjelmaa yhden jakson verran (kun en jaksanut kirjoittaa koulutehtäviä, laiska ja eritoten tyhmä minä :P), ja sain taas olla hautaamassa päätäni niiden sohvatyynyjen väliin kun SURETTI niin pirusti kaikkien niiden naisten puolesta... Oletin että kaikki olisivat liikenteessä reilulla meiningillä ja hommassa olisi yhtä rehti meininki kuin esim. olympialaisissa, mutta totuus oli jotain ihan muuta. Siitä todisteena pähkinänkuoressa muutama lause siitä, mitä kaikkea nämä morsiamet sanoivat toistensa häistä..
"No siis mun mielestä sen morsion mekko oli aika tyhmä kun se oli siis punainen kun minun oma mielipiteeni on että mekon pitäisi olla valkoinen ja hitsi kun keitossa oli banaania ja kakussa sipulia eikun olikohan se toisinpäin, no ei sen väliä kun omakohtaisesti en itse laittaisi sinne banaania ja sipulia. Tunnelma oli aika outo kun en niinku tuntenu ketään et sit me vaan istuttiin siel niinku ja oltiin vähän että 'hitsi, onpa aika tylsää kun nuo muut vaan tanssii'..' Lisäks mun mielest oli aika tyhmää et juhlapaikka oli sellainen ja voi että, mutta on se silti ihmisenä tosi ihana se morsian!!"
... GGAAAAH. En tiedä vihatako suomalaista tv-systeemiä vai niitä naisia jotka oli yhtä ystävällisiä kuin Kummelin Kyylä-sketsissä esiintyvä valittaja, mutta joka tapauksessa - en minä tahtoisi veroja tällaisesta roskasta maksaa. Olen tietysti nyt kauhea kriittinen kakkapylly, muttakun... Yhyy. Miksei näiden ohjelmien tilalla voisi näyttää vaikka piirrettyjä, game showta tai jotain muuta, mikä saa ihmiset nauramaan? Ai niin joo, koska hääohjelmat on niin ihkuja. Näytettiinhän Livilläkin tänä kesänä peräti 4:ää eri hääohjelmaa: Neljät häät, Kuninkaalliset häät, Unelmien Häämekot - sekä kaikista ihanimpana - Häähullut eli Bridezillas <3 Ja jottei masennus iskisi syksyllä, alkaa samainen kanava silloin näyttämään hääohjelmaa nimeltä Yhdet häät ja kaksi julkkista. Voihan syysmasennus ja putoilevat lehdet. Kyseisen kanavan kannattaisi ehkä vaihtaa sloganikseen Liv - häitä elämään.
Mutta otetaan nyt loppukevennyseksi se yksi HYVÄ ohjelma, mikä on vienyt allekirjoittaneen aivan totaalisesti mennessään...
Ohjelma numero 3 - Ensisilmäyksellä (aka How I Met Your Mother)
Ensisilmäyksellä on New Yorkiin sijoitettu draamakomediasarja, jonka juoni pyörii viiden likimain kolmekymppisen kaveruksen ympärillä. Yksi näistä hemmoista on Ted, osa-aikatöitä napsiva arkkitehti joka toimii myös sarjan kertojana (siitä on kotoisin sarjan originaali nimi; kaikki tuotantokaudet pohjaavat siihen, että Ted kertoo teini-ikäisille lapsilleen miten hän kohtasi näiden äidin). Tedin lisäksi joukosta löytyy ikuisen poikamieheyden nimeen vannova flirttiperse Barney, porukan kanadalaisvahvistus ja tomboy Robin, sekä onnellisesti naimisiin ehtineet Marshall ja Lily, joista mies on ulospäin nallekarhumainen vässykkä, mutta tarvittaessa melkoinen natsi (viimeksi tänään mies piiskasi kaveriensa makuuhuoneen ovea Indiana Jones-tyylisellä aidolla piiskalla), ja joista vaimoke on hieman höpöpäinen ihmissuhdefriikki, jonka pyhä tavoite on pitää heidät viisi yhdessä eläikeikään saakka, jolloin he voivat kaikki yhdessä (elämänkumppani rinnallaan) pelata Bridgeä auringonpaisteessa.
Sarjasta on joko tekeillä/jo tehty viimeinen, yhdeksäs tuotantokausi. Suomessa FOX aloitti juuri tänään viidennen kauden pyörittämisen eli kyytiin pääsee varmasti vielä mukaan! Sarja on muuten voittanut myös Emmyn. Eli ei se ihan paska kai ole. Tähän mennessä olen puolentoista kauden aikana nähnyt mm. hulluja vuohia, hulluja kissanaisia, homoseksuaalisia viboja (totta kai), laserpelihallin vessapaperointia, stetsonihatun muotoisia ravintolasuunnitelmia, Barneyn 200. seksikumppanin, lasten koripalloa ja aivan. saamaristi. alkoholia. Viisikko nimittäin kokoontuu viikottain rupattelemaan paikalliseen pubiin miltei aina samaan loosiin, ja ihan jokaisella kerralla kaikilla on juotavaa edessään. Mutta ei siitä varmaan tapaa ole tullut. Ainakaan pahaa.
Tuomio: Rakastan. Ihannoin. Nauran pääni irti. Sanat eivät luultavasti riitä kertomaan kaikkea tämän sarjan ihanuudesta, mutta jos muistatte yhtään miten ihailin (ja ihailen edelleen) sarjaa nimeltä Glee (jonka uusi kausi muuten alkaa AVAlla ensi kuussa, KYAAAA!! <3), niin no... tunteeni How I Met Your Motheria (anteeksi kun käytän enkunkielistä versiota, mutta se taipuu puheeseen paremmin) kohtaan ovat samantyyppiset. Aloitin sarjan katsomisen oikeastaan vain kaverin kanssa huvikseen noin kuukausi sitten, mutta no... siitähän syntyi sitten addiktio, jonka ansiosta minut löytää nykyään jokaisena arki-iltana maanantaista torstaihin kello 19.05 FOX:n ääreltä, mistä näytetään siis putkessa kaksi jaksoa kyseistä sarjaa.
Ensisilmäyksellä (tai How I Met Your Mother) on raikas, ja naurattaa siitäkin huolimatta että sarja on päällenaurettu. Se peittoaa ainakin toisinaan myös rakastamani suomalaisen komiikan, ja huolimatta siitä onko päivä ollut huono vai hyvä, se vain... naurattaa. En minä tiedä reseptiä siihen että MIKSI se naurattaa, mutta onko kukaan sitä ikinä selvittänytkään? Pääasia lienee että se naurattaa. Ja se että sitä saa tällä hetkellä CDonista halvalla. Vink vink.
Taas näemmä tuli vuodatusta harrastettua rankemman kaavan mukaan, mutta nyt oloni on jälleen vähän puhtaampi :D Luultavasti sisäinen sohvaperunani palaa blogaamaan joskus toistekin, mutta juuri nyt on uskoakseni hyvä aika palata sen vanhan tutun Candy Crush Sagan pariin... Tai sitten voisin aloittaa sen omaelämäkertani. No ehkä se jää minun sisäiseksi pohdinnakseni.
Muistakaa pukeutua säänmukaisesti (ja käyttää housuja), ei se syksy ihan vielä ole täällä onneksi! Kiitos ajastanne ja mukavaa elämänjatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti