Heipaheipahei! Okei ensinnäkin tiedoksenne että Oliver kerjäsi mut kirjoittamaan tämän viikon, se kuulema haluaa avautua reaaliajassa omasta ihanasta ystävänpäivästään joka taitaa uhkaavasti lähestyä... Ilmeisesti Fran kirjoittaa sit ens viikolla ja sen jälkeen vasta Ollie pääsee puikkoihin. (Jos ette tienny, niin sen poikakaverilla on ystävänpäivänä synttäri. Kui lutusta.)
Mut koska mun elämäni on tällä hetkellä kummallisen tylsää (töistä Izumille, sapuskaa, möllöttämistä, televisiota, arjen hienoa ihanuutta ja sitten nukkumaan ja aamusta töitä jii än ee), en oikeen ekana ees tienny mitä teille horista. Mutta sitten satuin muistaan että määhän olin joskus semmoinen... lapsi. Niiku varmaan moni muukin täällä olevista lukijoista on joskus ollu o-o
Joo meenpä asiaan. Eli siis, luvassa on lapsuushorinoita ja jänniä sellaisia :D Aattelin kertoo lähinnä ikävuosistani kymmenestä kolmeentoista koska olin silloin kohtuullisen rasavilli tapaus, ja tein päättömiä asioita vaan sen takia että joku yllytti mua niitä tekemään. Oikeestaan voisin vaan kivasti listata tässä ne hoopoimmat vammailut, mitä mä noina ikävuosinani tein:
1. Klassinen mädän kananmunan piilotus opettajanhuoneeseen
2. Kerran ripustin kaikki hoitotädin alusvaatteet linnunpelätin päälle, ripottelin päälle linnunsiemeniä ja kutsuin kaikki seudun vapaana olevat linnut aterialle... Taisin saada siitä hyvästä kolmen viikon kotiarestit koska linnut nokki kyseisen tädin alusvaatteet päreiksi.
3. Muistan elävästi ensimmäisen kakkuyritelmäni lastenkodissa. Setä televisiossa oli saanut söpön kermakakun aikaan sekoittamalla kulhossa muutaman minuutin paria munaa, jauhoja, kookoshiutaleita ja muuta sekalaista niin päätin kokeilla samaa... Ainoa vain että työnsin vuoan uuniin ilman että voitelin sitä ensin, leivinjauhetta oli ruokalusikallisen verran liikaa ja viisaana poikana sekoitin kaikki ainekset yhdessä kulhossa. Sain pysyvän kiellon lastenkodin keittiöön.
4. Yksi isompi poika kertoi minulle kerran että Möröt tulevat sieppaamaan kaltaiseni tuhmat pojat, jos vielä jatkan keppostelua. Pelästyin tästä niin kamalasti, että asensin omaan huoneeseeni pomminvarman Mörköhälyttimen, joka karkottaisi Möröt. Koska karkottimen osia olivat muun muassa temppurata, äitelä viiden hajuveden sekoitus sekä karmivan Dotachin-pehmoni säestämät karjaisut pimeässä, ei huoneeseeni astunut enää yksikään Mörkö - muttei kukaan muukaan.
5. Erehdyin kerran maalaamaan akryyliväreillä tajuttoman värikkään graffitin hoitokodin sisäseinään, koska yksi poika lupasi että saan kokeilla ajamista hänen tuunatulla mopollaan jos sen teen. Tuloksena: Aronille lievä aivotärähdys ja hoitotätien pahoittelevia ilmeitä. Sama maalaus on kuitenkin vieläkin kyseisen talon seinässä :D
6. Seurustelin kerran pari kuukautta yhden likan kanssa kun olin 12 vain siksi, että hän tarvitsi jonkun jota esitellä kavereilleen. Sain vaivanpalkoikseni joka lauantai turkasen paljon makeisia ja hienon lippalakin keskustan ostoskeskuksesta. Siinä oli semmonen hieno hyrrä pään päällä.
7. Kokeilin kerran (jälleen tv:n innoittamana) vaihtaa tyyliä ja sliippasin vaalean tukkani siirapilla sivuille, lainasin yhden 16-vuotiaan maiharit ja puin päälleni omat skottiruutuiset kalsarini. Tepastelin coolina 13-vuotiaana sitten pitkin Chiban katuja, räin kaduille ja rähisin kuin pahainen skinhead-punkkari. Ihme etten poliiseja saanut perään.
8. Sabotoin useammin kuin kerran orpokodissa asuvien tyttöjen sukkahousuja rakentamalla niistä maskottikanilleni saippuoituja sukkahousumäkiä kylpyhuoneeseen... Syytän yhtä kirjaa mitä luin paljon niihin aikoihin, ja siinä likalla oli samanlainen kaniini. Joskus päädyin saman kirjan innoittamana myös tekemään orpokodin vanhempien asukkaiden partavaahtopurkkien sisällöillä väsäämään lumiveistoksia - kyllä joo, partavaahdosta!
9. Näin kerran leffan nimeltä Tarzan ja se teki minuun kovasti vaikutuksen. Ei varmaan tarvitse sanoa tämän enempää?
10. Tämänkertainen viimeinen juttu - Halusin orpokotiaikoina hirmuisesti omaa kissaa, mutta siellä ei mokomia karvapalloja sallittu. Kostona jemmailin usein omaan huoneeseeni muiden, nuorempien lapsen pehmoleluja ja pidin näille eläinklinikkaa millä tarkistin niiden ruumiillisen ja henkisen kunnon.
Okei nyt melkein nolottaa joten päätän herkistävät muisteloni tähän. Muistakaa pukea kovasti vaatetta päälle, tai jos voitte niin välttäkää ulkoilmaan astumista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti