Ehtoota ihmiset. Huomasin että tammikuu loppuu ihan kohta ja viime härnäämiskerrasta on jo niin kauan aikaa että tuumasin tulla piristämään blogiluetteloanne turhanpäiväisellä turinalla.
Päivät viime merkinnän jälkeen on menneet lähinnä töiden merkeissä, tosin viikonloppuna poikkesin Kouvolassa jännäämässä kun Mikkelin boogie alkoi olemaan totaalisen no go ja no me gusto. Töissä olen ainakin ollut mukana tuhannessa palaverissa, toiminut peukkumallina mainokseen, pestautunut juontajaduuneihin, juonut mielettömiä määriä mustia kahvia (joka on muuten pirun hyvvää), kirjoittanut muistioita, ollut mukana julisteen suunnittelussa, nauranut, juonut lisää kahvia ja raapustellut rahoitushakemuksia ja ties sun mitä.
Lista ei oikeasti ole mikään coolein ikinä, joten jätän kertomatta nyt suurimman osan koska se menis varmaan liikaa brassailuksi. Duunitehtäviä on kuitenkin piisannut joka sormellle, ja jokainen päivä on ollut jollakin tavalla arvokas.
Lisäksi olen terästäytynyt alkuvuodesta nyt pitkästä aikaa lukemaan kunnolla ja uusia kirjoja. Tällä hetkellä on samaan aikaan kulutuksessa Arto Paasilinnan Ukkosenjumalan poika sekä Joe Hillin tuorein teos Sarvet. Kummatkin alun perusteella (lue= 100 ensimmäisen sivun pohjalta) vaikuttavat aika mahtavaisilta, tarinat mukavan erilaisia tyyliltään ja sisällöltään ettei tylsää tule!
Koin muuten itse ylläriä, kun vasta nyt kun olen Hilliä lukenut parin kirjan verran (myös miekkosen Bobby Conroy herää kuolleista-novellikokoelma ja Sydämen muotoinen rasia-romaani ovat suosittelun arvoisia), tajusin googletella hänen taustansa ja armas wikipedia kertoi, että tämä kauhukirjailija on Stephen Kingin jälkikasvua! Sarjassamme omena ei kauas suusta putoa...
Pompin nyt aihepiireissä eestaas kuin sammakko mättäältä toiselle, mutta tämä seuraava juttu liittyy kanssa kirjoittamiseen. Viikonloppuna Kouvolassa tuli nimittäin aloiteltua uutta blogia kaverin kanssa, ja todisteet siitä ovat täällä. Kyseisen blogin kantavana teemana on Suomi; teksteissä pureudutaan esim. Muumeihin, suomalaiseen musiikkiin, muotiin, tunnettuihin suomalaisiin ja tapoihin.. Kaikkea tätä höystämme hellästi taatulla suomalaisella sarkasmilla ja epäluuloisuudella. Sekä lukijana että kirjoittajana voin suositella lukemista!
Loppuun vielä pakko jakaa ilouutisia kuvien muodossa - Kansaneläkelaitoksen kanssa asioimisen iloista ja viiksien ihanuudesta.
 |
| Täällä tuntuu pätevän VR:n motto - venaile rauhassa... |
Mutta onneksi viikset on ihanat. Varsinki sukissa.
P.S Nyt voin merkitä CV:hen tiedon "Tehnyt mallintöitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti