Kaikkihan tietää että otsikon pitäisi aina kiteyttää se, että mistä on aikomus höpöttää, ja viime aikoina nämä otsikot ovat olleet jokseenkin... hurraavia. Ne itsessään eivät siis itselleen huuda hurraata erinomaisuutensa takia vaan... hurraavat vähän niin kuin minun ja kämppikseni jääkaappi ja pakastin. (Ontuvien metaforien aikakaan ei näemmä ole ohi.)
Viime postauksen jälkeen elämä on ollut melkoista haipakkaa (niin kuin mummoni sanoisi), ja elämä on viilettänyt kovin luoviin suuntiin. Toisin sanoen olen ollut koulun suhteen erittäin laiska aasi - luennoille tarvitsee nykypäivänä vääntäytyä vain kerran viikossa, minkä lisäksi koulukiireisenä miuta pitävät itsenäiset opintojaksot ja opparin verkkainen suunnittelu. Ja koska vapaa-aikaa on rutkasti, on se kulunut lähinnä... hengaillessa. Kerran viikossa onneksi pitävät kiireisenä ihanat teatteriryhmän reenit joissa nauruhermoja kutkutellaan aina useita tunteja, sekä vetämäni kirjoittajaryhmä (joka sekin tosin ensi viikolla tulee loppuunsa, MÖÖ!). Nöiden kahden lisäksi sitten aika kuluu animea ja töllöä kytätessä sekä ihmisseuraa kaipaillessa...
Minkäänlaista talvimasista ei onneksi tekemisen puutteen takia ole kerennyt tulla - päinvastoin, päiväthän ovat lähestulkoon euforisia kun saat koisia siihen asti ettei enää edes unta tule ja senkin jälkeen rauhassa raahautua ihmisten ilmoille itsenäisesti pänttäämään :D Tällaiseen elämään voisi ehkä tottua, että saisi itse määritellä sen mitä tekee ja mihin aikaan ja kenen kanssa. Ehkä sellaiseen irtiottokauteen olisi tarjolla vaikka elämyspaketteja, että hyppää arjesta irti kahdeksi vuodeksi ja kirjoita siinä välissä vaikka runoja merimakkaroista ja herkkusienistä? Jos ikinä alkaisin kirjoitella apurahahakemuksia kirjoittaja-apurahan toivossa niin tuo teksti todennäköisesti löytyisi sieltä ajatusten välistä.
Myös tämä niinkutsuttu talvifiilis ja joulunodottelu on pikkuhiljaa alkanut versoa jostain kylmyyden alta ja aloittanut tehokkaan aivopesun... Tosin se ehkä jostuu siitä että pönötin toissapäivänä kasvomaalaajana useamman tunnin lasten joulutapahtumassa missä tuoksui piparille ja glögille :3 Koska en ikinä ole ollut mikään erityisen jouluinen ihminen (pakanallista touhua, kuulin kyllä jonkun mutisevan sen), olen pohdiskellut että vietän tänä vuonna mahdollisimman eettistä ja kestävän kehityksen periaatessa kunnioittavaa joulua. Toisin sanoen siis pyrin käyttämään joululahjoihin mahdollisimman vähän finanssipääomaa ja satsata siihen että teen läheisimmille kavereille ällistyttäviä, kotitekoisia rojuja jotta voin jouluna mässätä ne rahat mitkä muuten satsaisin ylellisiin joulutavaroihin. Anteeksi kaverit, ja minäkin teitä :3
Huomasin muuten että tämän blogin ulkoasu on kamalan masentava. Ehkä pitäisi vaihtaa tuo musta vaikka lähestyvän joulun kunniaksi punaiseksi. We'll see. Tai fontti uudeksi vähintään.
Tulipa kuvaton postaus. No menkää siinä tapauksessa tänne niin on eri lailla kuvaton postaus :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti