Synttärihuumaa ja hulinaa

Un-be-lie-va-ble, tässä kuussa jo peräti kolmas postaus! Selkeästi ollut elämässä jotain mistä kertoa kun näin usein jaksan siitä höristä asiaa :D

Tuli eilen vietettyä 22-vuotissynttäripäivää, ja päivähän oli kokonaisuudessaan aikamoisen onnistunut. Tooosin se alkoi sillä että piti fillaroida koululle palauttelemaan viimeisiä kurssisuorituksia ja säätämään kesäopintojen kanssa, mutta siitä hipsutin pyörimään kaupungille synttäripäivää viettämään <3 Vietin shoppinkinpäivää tosiaan itsekseni, mikä joillekin ihmisille saattaa kuulostaa aika ankealta. Omalta kohdaltani asia oli kuitenkin ihan toisin, sillä kaupungilla kiertely voi olla (melkein) yhtä hauskaa kuin jonkun muun kanssakin jos on tarpeeksi arosusi luonteeltaan.

Oikeastaan aloitin tämän "synttärishoppan" jo maanantaina fillaroimalla Reaalikirppikselle, ja jatkoin samaa linjaa eilen poikkeamalla Anttilaan, Tokmannille kirjastoon (okei se ei ole kauppa) ja keskustan Wilmaan ja Wihtoriin mikä sekin sattuu olemaan kirppis. Tuli kerättyä pienoisella rahamäärällä melkoinen keko kivoja asioita:

En myönnä että olisin tavara-addikti mutta materia on joskus vaan niin rakkautta <3

Yhdestä kuvasta ei ehkä ihan kaikille hahmotu mitä mukaani on tarttunu näillä reissuilla, niin jaottelin niitä pariin pikkaisempaan kuvaan kanssa...

Wilmasta ja Wihtorista mukaan tarttui ehkä eeppisin vedenkeitin mitä olen Suomenmaalla nähnyt... Tämmöinen piti hankkia myös ihan vaan siksi, että kämppikseni on muuttamassa pois (ja sitä paitsi hänkin joko nappaa vedenkeittimen aina mukaansa kun lähtee kotonaan käymään tai piilottaa huoneeseensa - luulee varmaan että kusen sinne jos hän sen jättää yhteiseen keittiötilaamme), ja tykkään teestä paljon ja tykkään paljon ystävistäni jotka joskus tulevat käymään, ja jotka hekin tykkäävät teestä. Olipa ihanan epämääräisesti selitetty. Sitä paitsi keitin natsaa nätisti leipägrillini kanssa, UUH.

Olen aina rakastanut kaiken maailman laukkuja, mutta viime vuosina niiden ostelu on jäänyt vähemmällle koska nykyään käytän about joka paikassa koulusta saamaani Mamkin army-veskaa (joka alkaakin olla ihan sen näköinen...) Tämä kauneus löytyi kirppikseltä vain 50 sentillä, niin en voinut vastustaa kiusausta napata mukaan <3 Harvemmin edes ostan mitään näin feminiinisiä laukkuja niin kyseinen kosla on varsinainen erikoisuus kokoelmiini. Ja taustalla häärii piirtämäni kissapupu, ihailkaa.

Sitten tuli hankittua vähän kirjantyyppisiä asioita. Oikeastaan ainoa varsinainen kirja tässä kuvassa on tuo Kirjastokissa, joka kertoo nimensä mukaisesti kissasta nimeltä Dewey Readmore Books, joka löytyy yhtenä erittäin jäätävänä aamuna kirjaston palautusluukusta pienenä pentuna ja joka sitten saa kaikki kirjaston työntekijät ja kävijät rakastumaan itseensä. Ja ihmekös tuo, kun on noin pirun söötti. Olen parissa päivässä lukenut kirjasta melkein puolet, ja tykännyt vallan suunnattomasti. Dewey on niin kissamainen kissa että olen vuorotellen itkenyt ja nauranut sen toilailuille.... Suosittelen kesälukemiseksi kaikille! Ja kirjanhan ovat kirjoittaneet Vicki Myron ja Brett Witter.

Lisäksi tuosta kasasta löytyy irokeesimiehinen taulu (joka suorastaan vain huusi "OSTA MINUT TAI TULEN SKALPEERAAMAAN SINUT ENSI YÖNÄ", Fruits Basketin kymppipokkari, sen vasemmalta puolelta uusi valokuva-albumi ja kaiken keskeltä ihana Pandamuistio, johon alan pitämään päiväkirjaa kunhan saan vanhan kirjan kulutettua loppuun <3 Irokeesimiestä vasten makailee Saksikäsi Edwardin soundtrack, joka tuli postissa eilen yhdeltä ihanalta ihmiseltä :3 Kiitos siitäkin <3

Jätin viimeiseksi esiteltäväksi ehkä parhaan ns. "lahjani" (kiitos vaarille joka sponssasi), nimittäin kirppikseltä tarttui mukaan mitä ilmeisimmin ihka oikeat Converset ihan pilkkahintaan! Sävy ei ehkä ole se kaunein ja ihanin, mutta Conversehan on aina Converse, ja nämä ainakin tuntuu jalassa aivan kuin itselle tehdyiltä. Okei tosin toisessa jalassa on paraikaa rakko koska olen pitänyt balleriinoja ilman sukkia, mutta varmasti nämä tulevat kesällä todella päivittäiseen käyttöön. Ih. Ihanuudet.

En tiedä, huomasiko kukaan ylhäältä että tuossa tavararöykkiössä oli myös hiustenvärjäyspaketti :D Nyt te varmaan palaatte takaisin ja olette ihan AIJAA, tai sitten voitte vain kohentaa monokkelianne ja todeta like a sir, että totta kai huomasitte. Väri tuli iskettyä päähän tänä aamuna, ja alla hieman osviittaa siitä, mitä tälle tukalle taas on tapahtunut..

Vaatii taas varmaan hitosti totuttelua tämä että oon punapää ja dfasdfdfsd. Tukka tuntuu niin höperöltä o_o Onneksi on kesä niin voi tarvittaessa askarrella itselleen vaikka... turbaanin ettei tukka mene ihan häbödis käbödis jee.

Synttärin kunniaksi tuli myös syötyä italialaista suklaata ja maisteltua italialaista likööriä, ja haufkaa sekin oli. Viikonloppuna on sitten luvassa synttäripiknikkiä Niemellä, sitä odotellessa minä lähden viettämään kesälomaa. Aurinkoisia päiviä kaikille!

P.S Piti puhua tällä viikolla euroviisuista, mutta päätin sen sijaan vaan tehdä teille soittolistan joka löytyy paraikaa vain Spotifysta nimellä Erkkiveisut. Lista tulee kuitenkin tämän viikon aikana myös Tubeen, kunhan maltan astua sinne päin!

- Reportaasi: Fashion Gentleman Mimicon -

Molskis ja loiskis, Mimicon on ohi että roiskis!

Tuli vietettyä tässä aika kiireinen viikko kahden eri tapahtuman merkeissä - tiistaista perjantaihin olin duunilaisena kutosluokkalaisten Selvästi paras- tapahtuman energiajuomarastilla puhumassa lapsille höpöjä ja vähemmän höpöjä energiajuomien haitoista ja viikonloppuna pyörittiin ystäväiseni Suvin kanssa Mikkelin ensimmäisessä conihäppeningissä, Mimiconissa!

Ihan pari sanaa tuosta Selvästi paras-viikosta aluksi. En avaa ideaa sen enempää kuin että tapahtumaan osallistui noin 500 kutosluokkalaista ympäri Mikkeliä, ja näitä pienissä ryhmissä sitten viiden päivän ajan tutustutettiin tupakan, päihteiden, alkoholin ja energiajuomien kauheuksiin ja hirveyksiin. Omalla rastilla meno oli muuten aika hauskaa ja kai muillakin ihmisillä, MUTTA...

Pienenä pohjustuksena: Kuvasimme pari viikkoa sitten Mikkelin Lyskalla kyseistä tapahtumaa varten opetusvideota, jossa itse näyttelin ensimmäistä (ja luultavasti viimeistä) kertaa eläessäni ihkaoikean ES-Jonnen roolin. Kuvaaminen oli ihan hauskaa ja saimme noin 6-minuuttisen videon matskut päivässä purkkiin, minkä jälkeen sitten jäätiin jännällä odottamaan itse viikkoa).

Taisin jo sanoa, että tapahtumaan osallistui noin 500 koululaista? Noh, nuo lapset jaettiin päivittäin pienryhmiin (yhdessä päivässä ryhmiä oli kuudesta yhdeksään), ja tuo yllämainittu energiajuomavideo näytettiin ihan. jokaiselle. ryhmälle. Ja kerta olin neljänä päivänä töissä täysipäiväisesti, sain nähdä oman roolisuoritukseni ES-jonnena saman viikon aikana noin 30 kertaa. Että jihhuu ja hihhulihei. Alkoi puolivälissä viikkoa olla itsellä sellainen ahdistuspaskapärinä päällä että melkein sorruin kittaamaan ES:ää ettei tarvitsisi omaa roolisuoritusta (jota tosin kehuttiin) täysipäisenä katsoa. Video muuten on ilmeisesti tarkoitus lykätä ensi viikolla SinäTuubaan, joten seurailkaa blogailuani :D

Sitten vielä tuosta Mimiconista. Koska en ole intohimoinen cossinörtti niin en kasannut coniin mitään erikoisempaa pukua, mutta koska satuin sopivaaan saumaan löytämään kirpparilta nätit nörttirillit ja vohkin lainasin kaverilta kivaa poikaperuukkia, päätin läpällä pistää niskaan OC-hahmoni kuteet. Noloa, I know.

# Miehistä.fi

 Tämän miehisempää ei tähän hätään meikästä saanut. Onneksi "cossaamani" OC-hahmokin on sisäoppilaitoshomonörtti jonka garderoobi koostuu vain kouluvaatteista ja solmioista sekä puvun kengistä... Eikä tästä miehistymisestä sen enempää, sen vain sanon että mieheksi bindautuminen on edelleen helvetillisen hikistä ja helvetin hölmöä touhua. Ei enää ikinä jeesusbinderiä...

Vedettiin frendin kanssa myös tapahtumassa ensimmäistä kertaa luentoa! Kaikeksi onneksi mokoma oli vasta jälkimmäisenä päivänä (tosin jouduin sen vuoksi katsomaan Euroviisuja puolella silmällä koska väänsin viimeisiä ahdistus-muistiinpanoja myöhään illalla pitkän conipäivän jälkeen XD... ei hyvä minä). Luentomme nimi kertoo osan totuudesta: Buddhan tyyneydestä rintaimplantteihin - a.k.a aineksia animempaan elämään. Perehdyimme luennolla pähkinänkuoressa siihen, millaisia eväitä anime tarjoaa tavallisille tallaajille jotta näiden omasta elämästä voisi tulla hitusen mielenkiintoisempaa tai erikoisempaa, ja myös miten EI kannata elää samalla tapaa kuin animessa. Luento kirvoitti yleisöstä useammat naurut ja myös ihania välikommentteja, joten saattaa olla että laitamme sen kierrätykseen tämän syksyn Traconissa hieman erilaisena versiona!

Tapahtumana Mimicon oli myös aivan ihana... Kävin vilkaisemassa muutaman muun luennon joista hieman kuvia alla, istuin rutkasti karaokessa ja kävin luentopartnerini kanssa pitämässä yllä sisäpiirivitsistä syntyneen Super Senior-poppoon mainetta animetunnistusvisassa. Myös mässyä tuli ahdettua napaan, ja katsoinpa tapahtumapaikalla vielä Suomi-Ruotsi välierää. Huonostihan se kisa meni, mutta eipä tuo maidon hintaan vaikuta. Nyt sitten niitä kuvia.

Tapahtuman kunniavieraana oli Juha Paananen, ääninäyttelijä! Valtaosa ihmisistä saattaa muistaa miehen mm. Pokémon Brockin roolista muutamia vuosia takaperin, mutta tiesittekö että mies on myös näytellyt Sinisen Talon nallessa saukkoveljeksiä, toista banaanimiestä Pyjamabanaaneissa, Autoissa trukkikaaraa (tästä mies itse oli kai hieman tuohtunut, koska oli alun perin havitellut Minibussin roolia, jonka vei tummempi, pidempi ja koreampi Tommi Korpela. Tuntuis minustakin pahalta), ja ties mitä! Onnistuin nappaamaan miehestä myös videon - kuvanlaatu on aika peestä, mutta ääni kuuluu semikirkkaasti:

Anteeksi honottava nauruni, toivottavasti ette traumatisoituneet..

Mikaelin pihalla olevat puut oli jotain parasta <33 Kuvassa Suiko von Grumpy Cat.

PELIHUONEESSA OLI POKÉMON STADIUM JA AAAA EN OLLUT PELANNUT SITÄ TYYLIIN 10 VUOTEEN JA SIELLÄ OLI HAUSKOJA HUIPPUKIVOJA SPESSUJA MINIPELEJÄ JA OOOMMMGG ja hävisin Suille melkein kaikki pelit ja jee.

Ja pitihän siellä yaoi-luennollakin käydä, totta kai. Luento sai omat suupieleni ihan kohoamaan ylöspäin ja joskus naureskelemaankin, mutta vetäjällä oli... hieman aggressiivinen tyyli. Taidan olla tulossa liian fossiiliksi kun tuntuu että nuorempien (vetäjä taisi olla 17 vee) vetotyylit kuulostaa omaan korvaan vaan jotenkin tosi ragelta. Jos näet tämän hyvä ARI, niin kiitokset vielä luennosta ja huuda ensi kerralla vähemmän ettei me seniilit sienet juosta pakoon!

 ES-tiikerin kakkaa. Nami oli hyvää pudin kanssa ja luennon jälkeen :DD

Ihan conin lopuksi kävin katsomassa vielä kissaluentoa, missä oli kivoja kissavideoita mm. Chii's Sweet Homesta ja Kuruneko-nimisest' sarjasta, jota ei vielä ole ainakaan enkkusubeilla saatavilla. Luento oli aivan ihana ja nyt tekisi vain mieli hautautua viikoksi maitopurkkien ja keksilootan kanssa peiton alle katsomaan kissa-animea pää täyteen <3

Animen nimihän oli Poyopoyo Kansatsu Nikki. Animessa esitellään erilaisia käyttötarkoituksia kissalle, joka on yhtä pyöreä ja vesimeloni ja nätti kuin näkinkenkä..

Ja tähän kuvaan on hyvä lopettaa tämä sekalainen tapahtumapäivitys. Ensi viikolla koetan horista vähän Erkkiveisuista, ES-jonneista sekä mitä meikäläinen harrastaa synttärinään 22. päivä toukokuuta :D!

Every step you take, I'll be judging you~

 

Kirjoittaja: Iitu.

(Ajattelin että voisi olla jo aika postata päivitystä omasta naamasta kun en ole ollut brunette enää about kuukauteen :D Tukan sävy on siis muuttunut oranssinkeltaiseen! Rojaltit tästä kuvasta Watson-oppalle.)

Molskis ja loiskis ja kolme miestä roiskis! Tuli vietettyä sen verta jauza vappuviikko tuossa että siitä voisi vaikka kertoa muutaman mukavan sanan. Sain siis vieraikseni Mikkeliin kokonaiseksi viideksi päiväksi lössiä (kolmen ihmisen verran), ja koska kyseisellä porukalla oltiin viimeksi kokoonnuttu noin puoli vuotta sitten, juttua riitti ja naurua samoin. Viikko meni kuin hujauksessa - tuli peelottua Mikkelin puistoissa, hihhuloitua koulun Vappu-bileissä tiistaina, metsäretkillä, syötyä, kytättyä pari leffaa minkä lisäksi kohtuullisen suuri osa ajasta kului pelatessa Ranskanmatiasta... (mistä kerron vielä lisää merkinnän lopussa!)

Inside-läppää lenteli, ja niistä ehkä yksi ansioituneimmista löytyy otsikosta. Kyseinen lainaushan on The Policen klassikkokappaleesta I'll be watching you, joka taidetaan joissakin piireissä tuntea epävirallisena Stalker's Anthemina. Tuumattiin kavereiden kanssa että biisihän on paljon katu-uskottavampi jos jokaisen watching-sanan korvaa judgingilla... Kuunnelkaa itse ja arvioikaa sitten päriseekö.

Vappuviikko oli tosiaan yksi parhaimpia pitkiin aikoihin, mutta koska ihkutuskertomuksia on tylsä lukea pelkkänä tekstinä, annan seuraavaksi muutaman valikoidun kuvan puhua.... anteeksi kuvissa olevat ihmiset jos valitsin väärät, mutta otin itsestäkin aika spurdet kuvat niin ollaanko sujut? :(

Trolling - when you see it, you'll shit bricks.

                                                                  STOP ! PANTY-SHOT.

Ja leikkipuistossahan oltiin että tilu-hip-vitun-lilu-hei-laa.

                                                                              PUPU!

Labralla meni oli... tissipitoista. Yksi meistä kittasi samaan aikaan viinaa ja Mad Croccia niin että tuloksena oli sitten jotain tällaista...

Ja olihan sitä oppailuakin ihan pakko harrastaa. I'M INTERNATIONAL BABY!

                                                               Viikon vuohinaama. "YEAAAAAH!"

Leikkimökkiin ois ehkä saanut aikaiseksi risukasta tulinuotion mutta me ei oltu tarpeeksi bandiittos siihen touhuun :( Maybe next time!

Kuva joka tiivistää sen miten hitsin kiva ja pärisevä viikko on takana.

Toinen kuva joka tiivistää sen miten hitsin kiva ja pärisevä viikko on takana...

:D Vaikka kuvat onkin aika tonnin seteleitä niin meno oli oikeesti mahtavaa! En vaan uskaltanu spämmätä tänne niitä vammaisimpia kuvia koska niistä on fotogeenisyys ja fiksuus kaukana... Ehkä sitten joskus. Nyt voisin tosin kertoa vähän tuosta Ranskanmatiaksesta, mitä pelattiin yhteensä varmaan kolmena iltana ja aina useampi erä... Pelissä on kolme kierrosta, ja säännöthän menee näin:

Jaetaan jokaiselle osallistujalle x määrä lappuja (noin 5-7 havaittiin täällä päässä sopivaksi), mihin sitten kirjoittelevat kaikki erilaisten hahmojen nimiä. Hahmo tai henkilö voi olla ihan kuka tahansa, mutta kiva olisi ettei se ole ennestään kaikille ihan tuntematon (note to self - älä laita lappuihin omia hahmoja, koska niitä harvemmin kukaan muu muistaa. paitsi ropekaverit ehkä.)

Kun lapuille on kirjoitettu mielekäs määrä henkilöitä, pannaan ne jonkinlaiseen hattuun/astiaan/pönttöön/lootaan ymv. , sekoitetaan ja ravistellaan. Tämän jälkeen jakaudutaan pareihin (peliin tarvitaan siis vähintään 4 pelaajaa, että siinä olisi jotain hauskaa).

Kun parit on arvottu (tai tapeltu selväksi), on aika aloittaa ensimmäinen kierros. Ensimmäinen kieppi on Alias-tyyppinen - kummallakin parilla on minuutti aikaa selittää tiimitoverilleen sanaselityksenä, mikä nimi kyseisessä lapussa on. Kierrosta jatketaan niin kauan kuin lappuja riittää, ja kierroksia käydään läpi niin monta kunnes laput loppuvat. Kierroksen loputtua pisteet lasketaan ja saahan ne muistiinkin merkata.

Toisella kierroksella peliä vaikeutetaan - lapussa oleva nimi pitää nimittäin selittää vain yhtä sanaa käyttäen. Sana voi olla ihan mikä tahansa, sen voi lausua ihan miten tahansa, mutta elekieltä tai maneereja ei saa käyttää. Jälleen kierrosta jatketaan niin kauan kuin lappuja riittää (noin minuutin ajan), ja kierroksia niin kauan kuin laput loppuvat. Lopuksi taas lasketaan pisteet yhteen ja merkkaillaan paperille.

Viimeinen kierros on pantomiimikierros - mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että paperissa oleva hahmo tulee pantomiimin keinoin esittää, ilman että päästää minkäänlaisia ääniä. Aikaa on jälleen minuutti, ja säännöt ovat muutoin samat kuin edellisillä kierroksilla.

Jokaisella kierroksella on myös vastajoukkueen edustajien mahdollista arvata mikä hahmo on kyseessä, kun aikaa on kulunut 60 sekuntia. Lopuksi lasketaan pisteet, ja eniten yhteispisteitä kaikilta kierroksilta saanut joukkue on voittaja.

Pelasimme tätä peliä tosissaan varmaan kahdeksan kertaa koko viikon aikana, ja tulipa siinä esitettyä ainakin Kurt Hummelia Gleestä, Flipperiä, Ryichi Sakumaa, Kim Ki Dukia, Tim Burtonia ja kyseisen heebon vaimoketta, Totoroa, Will Smithiä, Super Juniorin Siwonia, Stephenie Meyeria, Tom Cruisea, Rilakkumaa ja Mörköä. Peli on aivan loistavaa ajanvietettä, suosittelen sitä lämmöllä ihan kaiken ikäisille!

Hauska viikko on kuitenkin nyt takana päin, ja edessä ovat KÄYTÄNNÖSSÄ viimeisen kouluviikon loppurutistukset. Pitäisi selvitellä kesäopintoja, kirjoittaa pari itsenäisen työskentelyn raporttia, taistella läpi ruotsin tentistä, istua koulussa ja kulkea muutamassa tapahtumapalaverissa ja pystyttää kutosluokkalaisten päihdetapahtuman kulisseja, joten aika ei tosiaankaan käy tässä pitkäksi. Onneksi oli viime viikko, se vasta oli varsinainen hermoloma vaikka kohta se romahdus varmaan taas kolkuttaa minun ovelle... Oi voi.

Loppuun vielä muutama kuva SJ:n Yesungista ihan vaan because of fangirlism. Armas Yeyeni lähti tänään kahdeksi vuodeksi armeijaan ja varmaan murrun jo kuukauden päästä kun joudun olemaan ilman uusia Yeye-videoita niin pitkään, mutta jospa tämä ei ole niin kamalaa kuin tavallinen inttileskiys. I hope so.

Ihana rakas hipsterihampsuseni. Wääää.

- Advertising space -

Kirjoittaja: Iitu.

En tiedä kuinka moni tämän tekstin tulee lukemaan tai kuinka moni siihen vastailee, mutta ajattelin ottaa esiin yhden pikkujutun mikä itselle merkitsee aika hirmuisen paljon. Ilmoitan tosin saman tien, että kyseessä ei ole vuodatushöpinä vaan ihan puhdas markkinointiyritys..

Tuossa kevään alussa ilmoitin hurjan mystisesti että minut saattaa tämän kevään aikana löytyy myös kirjan kansien välistä, ja arvelin että nyt voisi olla hyvä aika vetäistä salaisuuksien esirippu kunnolla auki. Homman nimihän on se, että kaverini (pysytelkööt anonyyminä vielä hetken), on valmistellut tänä keväänä oppariaan ja tahtonut minut osaksi kyseistä projektia. Tämä anonyymi opiskelee graafista suunnittelua, elikkä hänen opinnäytetyönsä on ollut erään teoksen kuvittaminen, taitto ym., mitä nyt kirjan tekemiseen kuuluu. Kyseisessä teoksessa on 18 runoa ja kaksi novellia, joiden tekijä olen siis minä!

Olemme ehkä tässä vähän hieman aikeissa tehdä kyseisestä teoksesta muutamia kopioita, ja päätin kerrankin olla erittäin itsekeskeinen ja tiedustella, josko joku teistä ihanista seuraajistani tahtoisi palasen tätä lyyristä ja graafista ilottelua omaan kirjahyllyynsä? Opuksen hinnasta emme vielä ole jutelleet tarkemmin anonyymin kanssa, mutta se varmaan pyörisi 20-30 euron hujakoilla.. Likimain. Teoksen sivumäärä on vielä myös vähän kysymysmerkki, mutta kyllä pituus varmaan n. 25-30 sivua on... Ehkä.

Epämääräinen selostus, mutta olisin todella otettu jos ketään innostaisi hankkia tällaista raapustusta itselleen! Mitään sikaa säkissä emme kuitenkaan ole myymässä, vaan voin etukäteen laittaa sähköpostiin muutaman refukuvan- ja runon siitä, millaista tuotetta on paraikaa jalostumassa. Luottamuksellisesti, tietenkin, eli näitä tuotoksia ei saa mennä jakamaan kenelle tahansa ilman tekijöiden (minun ja anonyymin) lupaa, koska muuten vedämme teidät raastupaan ja sitten te joudutte varmaan vankilaan. Tai ainakin saatte ihan sikana sakkoja.

Sen verran voin runoista sanoa, että teksti on ihan erilaista tajunnanvirtaa mitä tänne tuppaan rustaamaan, ja niissä on ihan oikeasti ajatusta ja teemaakin takana... Eivätkä ne ole tällaisia kahdessa minuutissa röpöstettyjä blogimerkintöjä mitä esim tämä. Mutta tämän enempää minä en mainosta, laittakaa miulle sähköpostia osoitteeseen iitunen@windowslive.com tai kommentoikaa boksiin, mikäli tahdotte sitä näytepalaa niin katsellaan sitten tarkemmin.

Kiitos ja hyvää päivänjatkoa.

Epämääräistä lärppändeerosta

Kirjoittaja: Iitu.

Pahoittelut otsikon Putous-läpästä. En oikeasti rakasta Samppa Linnaa. Ugh.

Tuumasin että voisi olla hyvä aika tulla päivittämään vähäiset kuulumiseni, etteivät kaikki lukijat kaikkoa ihan vain sen takia että jauhan vain Gleestä ALL MY FEELINGS-tyyliin yhdessä merkinnässä ja sitten vaikenen iäksi koska menin mielestäni liiaksi avautumaan. Tosin lukijamääräni on lisääntynyt peräti yhdellä ihmisellä, pudistan sinua sydämellisesti kädestä ja toivotan tervetulleeksi :)

Jutua- juttua ei minulta ehkä näin aamutuimaan tipu huikaisevia määriä - oikeastaan tälläkin hetkellä minun varmaan pitäisi olla kirjoittamassa joko uutta lukua oc-stooriini tai jatkaa proseminaarityötäni cosplaysta ja kansalaisvaikuttamisesta. Kyseisten proggisten deadlinet paukuttelevat kuitenkin vasta parin nurkan takana, joten... jos tässä vähän.. vain odottelisi luovaa inspistä.

Yleinen reaktioni siihen kun pitäisi oikeasti tehdä jotain.

Kevät on taas saapunut Muumilaaksoon Mikkeliin (ei tosissaan pitäisi blogistella aamuisin, kun teksti vilisee höperöyksiä), ja tuo tullessaan Iitun elämässä muun muassa juontokeikkaa, ihanien ystävien vierailuja kauniiseen kotiini, kansainvälistä toimintaa kotokaverina ja tuutorina, touhuilua Eläinsuojeluyhdistyksellä ja kaikkea muuta eri vänkää. Tämän viikon lopulla stadenissa starttaa Kampusfestari, jonka toteutuksessa me kulttuurituottajat Mamkilta olemme olleet kantava voima. Festarit järkätään nyt ilmeisesti viimeistä kertaa, mikä on aika perseestä kahdesta syystä. A) ensi keväänä ei ole koulun puolesta juuri mitään muuta odotettavaa kuin opintomatka ulkomaille (jonka määränpäätä emme muuten edes vielä tiedä, jiihaa!) B) Festarit järkätään nyt 9. kertaa, ei päästy edes viettämään kymmenvuotisjuhlaa ;__;

Festarien ohjelma ei onneksi kärsi opiskelijakadosta tänä vuonna paljoa, sillä tapahtumia on hieman vain fuusioitu yksiin ja tarjolla on muun muassa sillan alla pidettävä konsertti, toritapahtuma jossa on nähtävissä mm. surmanajajia teräspallossa, keikkajulistenäyttelyä ja erilaisia klubitapahtumia paikallisissa ravintoloissa. Itse en pahemmin ole tänä vuonna touhuissa (viime vuonna olin tuottamassa MUC Jazzia) mukana muuta kuin kävijänä, mutta yhdessä tapahtumassa esiinnyn toisena juontajana (vaihteeksi), ja sillan alla pääsen leikkimään tapahtumatekniikan parissa. Apuva.

Onneksi voin aina miettiä, what would Hugh Jackman do?

...Thanks, pal. Kampusfestari siis varmaankin vie suurimman osan ajastani seuraavan reilun puolentoista viikon aikana, mutta lisäksi koetan viimeinkin saada minun ja kaverin Mimicon-luentoa kasaan viikonloppuna... En itse asiassa ole varma olenko sitä edes vielä mainostanut. Nooo, sen aika koittaa sitten myöhemmin. On coniin kuitenkin vielä kuukausi.

Lyhyt ja ei-niin-ytimekäs postaus, mutta siihen saatte tyytyä. Tuli tätä kirjoittaessani mieleen taas pari hauskaa juttua mistä voisi kirjoitella kevään mittaan (en sitten tiedä milloin), lisää hieman samanlaisia teemapostauksia mitä Glee-blogaus oli. Mietteissä pyörii ainakin kymmenen rakkainta rojuani- merkintä ja teksti, jossa voisi esitellä mitä jänniä blogeja stalkkaan Blogistaniassa. Näihin kauniisiin sanoihin, hasta luego!

'Cause hey, I could be a superstar!

Writer: Iitu

Otsikko antaa ehkä tosi orastavaa vihjettä siitä millaista turinaa on tänä kauniina pimeänä perjantai-iltana miulla aikomus tarjota! Kirjoitin tuossa merkinnän-pari takaapäin sekalaista vuodatusta kaksikielisesti ennakkoluuloista ja rasismista, ja tänään aion puhua jostain mikä tavallaan koskettaa samoja vuodatuksen aiheita. Kyseessä on tv-sarja, ja se tv-sarja ei sitten ole Salkkarit, vaan:

Edustava kuva on edustava.

Glee on Amerikassa 2000-luvulla alkunsa saanut musikaalidraamasarja, jota on tällä hetkellä ehditty tuottaa kolme täyttä kautta. Neljäs kausi ilmeisesti pyörii paraikaa Jenkeissä, ja on täällä rapakon toisella puolenkin (onko muuten kukaan koskaan miettinyt, mistä tuokin termi on revitty?) ollut mahdollisuus katsoa sarjaa jo nuo kolme edellistä kautta! Tämä varmaan riittää teknisiksi tiedoiksi, siirrytään siihen asiaan...

Jossain telkkarimainoksessa sanottiin Gleestä näin "Glee is all about being yourself. No matter who you are, what you wear, or what you look like." Tai ainakin jotain tohon suuntaan, en ihan kunnolla muista. Sarjan idean voisi ilmaista esimerkiksi seuraavalla reseptillä:

1 opettaja, joka tahtoo pelastaa syrjäytyvät nuoret ja lopettaa koulukiusaamisen.

Lisää asiallisia kuvia, ettei vain tulisi liian asiaton postaus. Eiku.

1 kuoro, jonka jäseniksi värväytyy aluksi mm. tähden urasta haaveileva neiti Hollywood, koulun ainoa julkihomo, klassinen bad ass- Gloria Gaynor 2.0, pyörätuolissa istuva rillipää sekä änkyttävä aasialaisgootti. (Myöhemmin sakkiin sitten ilmaantuu mm. futareita, huutosakkilaisia, vaihtareita, Asperger-tapaus, laulukyvytön tanssinero sekä pakollinen koulukiusaaja-punkkari..)

(jaksosta jossa opettaja Schuella oli kuumetta ja hallusinaatioita, on ne oikeasti teini-ikäisiä..)

1 annos cheerleadereita + näiden ilkeä coachi, joka tahtoo lopettaa ko. kuoron jottei ilotyt- huutosakin määrärahoja leikattaisi kuoron kulujen vuoksi

1 helposti kiristettävissä oleva intialainen rehtori

n. 10 000 jäähilejuomaa päin pläsiä/tuotantokausi

1 Grilled Cheesus ja muita hauskoja (vain englanniksi toimivia vitsejä) kuten Acafellas, Saturday Night Glee-Ver ja Hairography

Yksisarvisia, läski kissa, homoisukkeja, mashupeja, Barbra Streisandia, joulua Star Warsin tyyliin,  hävyttömiä koulumusikaaleja, ja paljon muuta...

Lisämausteet:

Kisoja, mustasukkaisuutta, koulukiusaamista, syrjintää, Marc Jacobsin vaatteita, luottamuksen rakentumista, perhehuolia, opiskelua, ja ennen kaikkea - musiikin tuomaa vahvuutta ja karismaa.

Äskeinen resepti saattaa kuulostaa todella naurettavalta paketilta kokonaisuudessaan, ja myönnettäköön että itsekin olisin kohtalaisen kriittinen ohjelmaa kohtaan jos joku fani äkkiä päin pläsiä moisen paketin sysäisi. Siksi en jätäkään pöhinää tähän, vaan syvennän ylläolevaa, halusitte tai ette. En ruodi kokonaan suhdettani Gleehen koska puhuisin siitä varmaankin seuraavan viikon. Tai kuukauden. Kissus, miehän voisin puhua tästä vaikka kokonaisen vuoden noin 13 tuntia vuorokaudessa.

En vielä noin vuosi sitten ollut aivan järjettömän rakastunut Gleehen, tosin muistan että ostin ensimmäisen tuotantokauden äipänpäivälahjaksi - ja päädyin lopulta itse katsomaan kyseisen kauden viime syksynä alle viikossa kokonaan. Sattumalta tämän kauden kytättyäni huomasinkin, että kolmatta kautta aletaan näyttämään piakkoin Suomen telkkarissa... ja katsoin sitten toisenkin kauden kiireesti vajaassa viikossa ihan vain että voisin aloittaa kolmannen kauden iloisin mielin! Joka kaudessahan on se 24 jaksoa, niin ei kauheana ollut sosiaalista elämää noihin aikoihin...

Kolmannen kauden jossain välissä sitten tajusin, että rakastin sarjaa. Rakastin hahmoja, rakastin draamaa, rakastin kappaleita ja tulkintoja, enkä olisi malttanut odotella seuraavaa viikkoa, jolloin taas saisin rakastua sarjaan lisää. En tiedä millainen Glee-taikasauva minuun iski, mutta huomasin että sarja tunkeutui alati puheisiini - milloin puhuin aidoista ja hyvinrakennetuista hahmoista, milloin kehuin käsikirjoitusta jonka veroista harvemmin kohtaa nykypäivän saippuaoopperadraamojen keskuudessa. Jokainen jakso tuntui entistä... inhoan käyttää sanaa koskettavammalta, mutta se on totuus. Mitä enemmän hahmojen taustoja ja tunteita tarkennettiin, sitä enemmän tahdoin itkeä ja nauraa jaksoja katsoessani - samanaikaisesti!

Kaikki nämä tunteeni (ALL DEM FEELINGS) kuitenkin tuntuivat viimeistään hitsautuvan selkäytimeen kun tällä viikolla sain katsottua Glee - The Concert Movien. Uskomukseni oli, että kyseinen dvd-levyllinen sisältää pelkästään konsertin ja ehkä jotain hauskoja välispiikkejä, mutta kaiken sen väliin oltiin ympätty myös tosielämän tarinoita Gleetä katsovista nuorista, joilla elämässään on ollut jonkinmoisia hankaluuksia  erilaisuutensa vuoksi. Joukossa oli mm. reilun metrin mittainen cheerleader, entisen koulunsa koulukiusattu ainoa julkihomo sekä tyttö, jonka itseluottamuksen lämpötila hipoi miinus 666:tta. Toki tilanteet saattoivat olla lavastettujakin, mutta... mitä väliä sillä on?

Kaikkiahan meitä joskus potkivat mitkälie ihmiset, laamat tai muut ongelmat perseelle, eikä se elämä ole vain kermakakkua, mannapuuroa tai mansikkaa. Minulle tämä valkeni Gleen kautta - samaan aikaan olen onnistunut tajuamaan että ehkä olen luuseri tai ehkä en, mutta en silti missään tapauksessa ole vähemmän tärkeä tai turhempi kuin joku muu. Sarja on valanut minuun kummaa itseluottamusta viimeisen puolen vuoden aikana - uskallan tätä nykyä kulkea vapaammin ja keveämmin jaloin, enkä jaksa stressata loputtomiin sitä pitävätkö ihmiset minua outona tai joukkoon sopimattomana.

Syyni rakastaa Gleetä on puhtaasti se, että se käsittelee median vatkaamia aiheita tuoreesta näkökulmasta ja raikkaan käsikirjoituksen avulla. Sarjaa on ilo seurata (olipa sitten itse kirjoittaja, fani tai jotain muuta), koska hahmot todella elävät ja tuntuvat todellisilta. Sama koskee hahmokemioita - mitään ei tapahdu hetkessä, vaan pikkuhiljaa erilaiset hierarkiset roolit rapistuvat ja alta paljastuu aitoa, ehtaa ihmisainesta.

... Kuten kuvasta näkyy. En tällä kertaa pöpötä aiheesta sen enempää, päätin vain aukaista hieman tunteitani sarjasta, joka on antanut minulle niin lyhyessä ajassa melkoisen paljon. Toivottavasti en ollut totaalisen pöljä höpöttäjä, harvemmin kirjoitan mistään näin... höperöstä niin en ollut varma miten asiaa avata.

Ongelma on ehkä jollain tapaa psykosomaattinen. Oikeasti, eikö ole jotenki kornia että ihmisen itsevarmuuteen ja sosiaaliseen osaamiseen voi vaikuttaa yksi sarja muka näin paljon? Pitäisi varmaan nyt lopuksi vaan suesylvestermaisen coolisti todeta että tämä koko juttu oli yhtä tosi kuin että minä jonakin päivänä hankin permiksen ja kuusi lasta, katkaisen sitten munanjohtimet ja syötän ne vaikka kissalleni.

... Sen kissan nimi vois olla Kur. Kur Hummel.

Te varmaan arvaatte miten minä tämän merkinnän lopetan. Saatte sen selville klikkaamalla tästä.

.. Eiku oho. Painakaa sittenkin tätä.

P.S Loppuun vielä pakollinen uutiskevennys, sillä kaiken Glee-rakkauden lisäksi on tullut katsottua tosi laadukasta animea.

Ymmärrän tunteesi herra potta-bishounen. Mene terapiaan.

I'm not gonna spend my life bein' a colour

Kirjoittaja: Iitu.

Okei, ensin hieman osviittaa siitä mitä tänään on luvassa:

Auringonvaloista viikonloppua kaikille lukijoille! Tänään saattekin varautua eräänlaiseen vuodatuspostaukseen, ja kaiken päälle vielä kaksikielisesti koska tällä viikolla on vietetty YK:n rasisminvastaista viikkoa.

Sunshiny weekend for everyone! Today you can prepare yourselves for some sort of a jeremiad- entry, and moreover, in two languages since this week entire world has celebrated the UN:s week against racism.

Itse vietin tänä vuonna ensimmäistä kertaa rasisminvastaista viikkoa kunnolla, edellisinä vuosina olen tällä viikolla todennut suurin piirtein vain "Joo rasismi on väärin ja sitä pitäisi ehkäistä jotenki." MUTTA koska nykyään olen ah-niin-mieletön kulttuuri-ihminen ja monikulttuurisuus on mielestäni erittäin tärkeää, olin viikon aikana mukana juontajana ja apukäsinä rasisminvastaisessa tapahtumassa, kävin Pelastusarmeijalla istumassa iltaa (+hakemassa ilmaista ruokaa kaappeihin ;D) ja kävin tutustumassa paikallisen Monikulttuurikeskus Mimosan järjestämään Rauhan Toriin.

When it comes to me and my earlier ways of spending the anti-racistic week, I must say that in the former years of this week I've maybe just said "Yeah, racism is wrong and it should be prevented some way." BUT since nowadays I'm oh-so-superb culture-person and I consider multiculturalism very important, during the week I took part on an anti-rasistic event as a host and helping hands, went to the local Salvation Army-office to spend time (and get free food ;D), and visited the local Multicultural Center Mimosa, that had organized a Marketplace of Peace.

Tällainen aktivoituminen monikulttuurisuuden parissa innosti minua myös kirjoittelemaan muutaman sanan ylös ylipäänsä ennakkoluuloista ja rasismista. En uskalla tässä rustata mitään kymmenen sivun romaania aiheesta, mutta väistämättäkin olen miettinyt, miksi rasismi on nykymaailmassa sellainen sairaus joka vain leviää ympäriinsä? Miltei kaikkihan me omaamme jonkinlaisia ennakkoluuloja - niin kuin että kaikki ruotsalaiset ovat hinaajia, Aasiassa kaikki ihmiset ovat täydellisen näköisiä nukkeja, Suomessa ei tehdä mitään muuta kuin ryypätään, kiroillaan ja saunotaan, Amerikassa ihmiset lihovat viisi kiloa päivässä siinä missä Afrikassa lapsia kuolee päivittäin orjatyössä kuumuuteen ja nälänhätään.

This kind of activating amidst multiculturalism inspired me to write a few words, in general, about prejudices and racism. I'm not gonna write a ten-pages-long novel about the subject, but inevitably I can't stop thinking, why is racism (in a modern world) still such a sickness that just spreads around? I know that nearly all of us have some kind of prejudices - for example that almost all the Swedish people are at least 50 % homosexual, in Asia all the people are perfectly looking dolls, in Finland they do nothing but drink, curse and go to sauna, and that in America people gain weight about five kilos a day while in Africa lots of children die because of the heat and starvation.

En väitä että kaikki tällaiset ennakkoluulot olisivat pahasta, mutta miksi EDELLEENKIN, kun ollaan 2000-luvulla, rasismia löytyy suurin määrin ja esimerkiksi Suomessa maahanmuuttajia kohdellaan kehnommin vain siksi, että heillä nyt sattuu ehkä olemaan hieman hoono soomi ja tummempi ihonväri ja omat tapansa tehdä asioita? Tällainen "kulttuuriblokkaus" tuntuu minusta loukkaavalta, kun mietin sitä pintaa syvemmältä - olisiko mukavaa jos joku, jonka kanssa tahdon ystävystyä ja tulla toimeen, toteaa että kulttuurini on pelkkää roskaa eikä hän tahdo tutustua siihen sen kummemmin kuin minuunkaan?

I won't claim that all these prejudices would be bad, but why is there STILL, in the 21st century , lots of racism, and why do (for example) Finnish people treat immigrants poorly just because they happen to speak a little bit hesitant Finnish, have a darker skin and their own ways of doing things? I find this this sort of "culture block" pretty offensive, as I think of it below the surface - would it be nice, if a foreigner that I want to befriend with and get along, said that my culture is total crap and he/she doesn't want to get to know me at all because of that?

Pähkinänkuoressa myönnän, että itsekin omaan ennakkoluuloja ja tiettyjä asenteita ulkomaalaisia kohtaan, mutta samalla myönnän, että minulla on samoja asenteita omia kansalaisiani kohtaan. Kyllä, välillä koen että Suomi on paska maa (pahoittelut rumasta sanasta), pienissä kylissä juorut leviävät kuin paiserutto ja maidon hinta on ihan liian korkea. Ei tosin sillä että maitoa joisin mutta ainahan sitä saa valittaa ja todeta että olen ennakkoluuloinen maidon hinnan laskun suhteen. Totuushan on, ettei rasismia tai mitään muutakaan ongelmaa saa poistettua yhdessä yössä, mutta niin kuin aina, pienillä askelilla pääsee eteenpäin. Loppuun vielä muutama yleispätevä vinkki omien rasististen ennakkoluulojen tuhoamiseen (koska minä niin rakastan listoja, UUH!)

In a nutshell - I admit, that despite my deep urge to be very multicultural and open, I have prejudices and spesific attitudes toward foreigners, but at the same time I admit, that I have attitudes toward my own fellow-citizens. Yes, I still think that Finland is a shitty land sometimes (forgive that inappropriate word), in small municipalities rumours spread like bubonic plague and milk costs way too much money. Not that I'd drink milk myself but I have the right to complain about and point out that I'm preconceived about the decline in price of milk. The truth is, that you can't delete racism or any other problem in one night, but as always, in small steps you can make big leaps. In the end I give you a few universal tips on how to destroy your own racistic prejudices (since I love lists so much, UUH!)

1. Hanki ulkomaalainen kaveri joko paikkakunnaltasi tai Skypen, kirjekaveruuden tai muun Internet-väylän kautta tai ryhdy koulussa kansainväliseksi tuutoriksi. Pääset esittelemään omaa kulttuuriasi ja opit samalla ehkä jotain uutta ja erikoista toisen kulttuurin edustajalta :)
1. Get a foreign friend, pen-pal, internet-friend or someone from your own district. Yout get to introduce him/her your own culture, and at the same time learn something new from an advocate of another culture :)

2. Hanki roskis, tai käytä nykyistä roskakoriasi. Kirjoita paperille jokin ennakkoluulosi, ruttaa se kasaan tai revi riekaleiksi, ja heitä tämä "nujerrettu ennakkoluulo" sitten roskiin. Loppu riippuu sinusta!
2. Get a garbagebin, or use your current bin. Write one of your prejudices on a piece of paper, smash it up or torn to pieces and throw this "crushed prejudice" on the bin. The rest is up to you!

3. Kirjoita ylös ennakkoluulojesi hyvät ja huonot puolet. Kumpi lista onkaan pidempi?
3. Write down the pros and cons of your prejudices. Which list will become longer?

4. Vieraile monikulttuurikeskuksessa tai paikallisessa maahanmuuttotoimistossa ja käy tutustumassa näiden tarjoamiin toimintoihin.
4. Visit multicultural centers or local immigrant office and get yourself familiar with their activities.

5. Pysy avoimena.
5. Stay open-minded.

Loppuun vielä muistutus tästä lauantai-illasta, joka kruunaa koko viikon - nimittäin jokavuotinen Earth Hour järjestetään tänä iltana, ja silloinhan jokainen tätäkin blogia lukeva muistaa sammuttaa valot ajalle 20.30-21.30. Ja ne jotka ajattelee että "hitto mitä turhaa touhua", niin haastakaa itsenne kokeilemaan. Ei sillä että minä mitenkään painostaisin. Tapahtuma löytyy Facebookista täältä!

And in the end I remind you of this Saturday-night, that crowns the entire week - you see, the annual Earth Hour is held tonight, and right then everyone who is reading this blog, switches the lights during 20.30-21.30 in the evening. And those who may think "the heck, that's just bullcrap", dare yourselves! Not that I try to put pressure on you or anything. You can find the event from Facebook, just click here!