Tramaleita ja pakkohimoja - aka Tracon 2013

Otsikon tapahtumasta on vierähtänyt jo miltei viikko, mutta vielä ei varmaankaan ole liian myöhäistä postata tapahtumaraporttia! Kierähdin siis viime viikonloppuna Tampereella Tracon-animangalarpparitapahtumassa, missä ohjelmaa ja sekoilua oli jos jonkinmoista. Otsikossa olevat tramaliläppä oikeastaan kertoo kaiken oleellisimman siitä, millainen viikonloppu oli - viisaana koomikkona menin nimittäin ekana päivänä heittämään että eikös Traconin nimi ole lyhenne tramaleista. Hö hö. Joo ei se ennää oikein naurata.

Olen vähän pohdiskellut tehdäkö tästä postauksesta yksityiskohtainen vai lyhkäisempi, ja uskoakseni on mielekkäämpää kertoa päivistä ihan yksittäisinä kokonaisuuksina. Aloitetaan vaikka siitä saapumispäivästä, perjantaista.

Friday the 13th, September, 2013

Mahtavaa. Perjantai, kolmastoista päivä ja minulla reilu viiden tunnin bussimatka Tampereelle. Ilmoitettakoon heti että matkalla ei kuitenkaan sattunut mitään surkuisaa, mitä nyt bussi oli aavistuksen myöhässä aikataulusta ja toisen bussin kuski kuulosti eroottisten äänikirjojen kertojalta. Ei sillä että moisia olisin koskaan kuunnellut. Kröhöm. Perjantai ei vielä varsinainen conipäivä ollut (kunnia Coniitillle, kun ette ole vielä tapahtumasta kolmipäiväistä tehneet <3), vaan se kului akkuja ladatessa ja kytätessä ilman housuja Housut pois- rainaa telkkarista. Suurin osa tuosta illasta on sellaista kamaa että se pitäisi varmaan sensuroida, joten todettakoon vain että iltaan sisältyi mm. BB:tä, miehistä energiaa naisten täyttämässä huoneessa ja housuttomuutta. Kauniita aikoja.

Saturday the 14th, September, 2013

Varsinainen conipäivä numero 1 starttasi varhaisella herätyksellä. En ole tainnut muuten vielä mainita, että majoituin samassa huoneessa kahden WCS-karsin(n)assa olevan kanssa? Kauhuskenaarioni tästä oli jokseenkin hurja - mielikuvissani kyseiset neidot olivat ennen conia ehtineet herätä aamukuudelta kiroamaan peruukkisukkiaan, kehnosti rakennettuja proppeja, katkenneita kynsiä tai ripsiliiman puutetta. Nämä kauhukuvat olivat kuitenkin olleet turhia - kaksikko oli aamulla yhtä tyynenä kuin aamuisen järven pinta, eivätkä edes herättäneet meitä aamukuudelta panikoidakseen sitä olivatko asiat kunnossa vai perseellään. Kiittäisinkin tästä autuudesta teitä! Pidetään vielä toistaiseksi yllärinä kyseisten ihmisten henkilöllisyys.

Rauhaisan aamun auringonpaisteessa talsimme Tampere-talolle, josta edelleen pidän kovasti tapahtumapaikkana. MUTTA SIUNATKOON SITÄ KUUMUUTTA. Tapahtumassa oli jo aamupäivästä niin sikana porukkaa, että tuntui kuin olisin ollut porsas jota kuumennettiin elävältä Lucifer-grillissä. Erityisesti yläkerrassa polte oli melkoista, mutta onneksi ulos pääsi aina suht nopeasti.

Olin ilmoittautunut Traconiin ohjelmanpitäjäksi kaverin kanssa, mutta koska luentomme oli vasta seuraavana iltapäivänä, oli lauantai mukavan rauhaisaa aikaa. Oli mukavasti aikaa sekä hengailuun kavereiden kanssa, kuin myös syömiseen että ohjelmanumeroiden katsastamiseen. Ohjelmassa en tosin käynyt lauantaina juuri yhtään; ainoastaan Insinöörejä ja innovaatioita - Scifi-animen ihmeelliset härveleitä kävimme pikaisesti Miippasen kanssa katsomassa. Luento vaikutti ihan kiinnostavalta (erityisen herkkiä olivat "lehmämechat", joita ilmeisesti käytetään Amerikan armeijassa tavaroiden kuljetukseen pitkillä matkoilla), mutta päädyimme kesken luennon syömään koska vatsa sitä vaati...

Mussuttelun jälkeen tuli kulutettua aikaa muuten vain spärdäten ja paskaa musaa soittaen (niistä lisää merkinnän lopussa), ja neljän maissa marssimme isolla poppoolla WCS-karsintoihin jonottamaan koska tänä vuonna Tracon oli luopunut kokonaan paikkalippu- tsydeemistä. Olen usealta taholta ehtinyt lukea että päätös paikkaliputtomuudesta oli jokseenkin kakka, mutta toisaalta... eiköhän niitä jonoja olisi conipaikalle syntynyt ilman lippujakin. Toki jonottaminen on hanurista, ja myös se että niitä paikkalippuja ei ollut, mutta ymmärrän tavallaan tapahtumanjärjestäjän näkökulmasta että miksi lapuista oltiin luovuttu. Nimimerkillä kaksi vuotta sitten en edes löytänyt omaa paikkaani joka siihen lappuun oltiin merkattu.

Kisakatsomon feelssejä:

Mutta taas siihen asiaan. Olin viimeksi käynyt WCS-karsintaa katsomassa kaksi vuotta sitten samassa tapahtumassa, ja myönnettävä on että puvut sekä esitykset olivat kokeneet reippaan level-upin. Erityisesti sydäntä lämmitti Umineko no Naku Koro Ni- mangan pohjalta tehty kahden noidan shakkipeli-esitys, sekä ne kaksi pikkuista noitaa joille kisassa myönnettiin kunniamaininta. Olitte söpöjä!

Ja jottei kehuja satelisi vain noidille, niin pakko kehua muutamalla sanalla kärkikolmikkoakin. Kolmanneksi sijoittuneiden esityksestä muistan ainoastaan järjettömän komeat puvut sekä hauskan pinball-masiina-lavasteen. Esitys oli onnistunut ja korea, ja kolmossija ansaittu!

Ennen kuin pääsen kakkosiksi sijoittuneisiin, niin uskaltanen paljastaa että hopealle sijoittuivat juuri ne neitoset, joiden kanssa majoituin Omppuhotellissa viikonlopun - Operaatio Fredrikin Rullarinkeli sekä Malicionna (kevyt mainostus on kevyttä mainostusta). Vaikka voin kuulostaa seuraavan sanoessani puolueelliselta, niin totean silti - olitte luvattoman hyviä. Esityksen aikana pää meinasi haljeta kateudesta mm. aseidenne komeuteen, asujenne karismaattisuuteen sekä siihen energiaan, mitä pursuitte esitystä vetäessänne. Olitte melkein kuin Spaissarit parhaina aikoinaan ennen välirikkoja - täynnä hymyä ja tarmoa, sähköisinä jäniksinä kuin olisitte naukanneet jonkinlaisen adrenaliinipaukun ennen esitystä. Palatkaa samalle lavalle takaisin ensi syksynä, I insist.

Ja hahmothan ovat pelistä Dynasty Warriors 7.

Ykköseksi WCS:ssä sijoittuivat sitten Ilona Cosplay ja Hoothoot, nuo Desuconin lahjat Suomen cosplay-taivaalle. Naisten kostyymit olivat kerrassaan söpöt ja nätit, mutta itse en esityksen sarjaa tuntenut joten on paha oikeastaan esityksestä sanoa muuta kuin että huumorihan on aina hauskaa. Tai siis se on hauskaa, kun sen sijoittaa oikeaan yhteyteen ja oikeaan tilanteeseen. Ja karkki on kivaa. Jee.

WCS:ien jälkeen istuttiin "kisakatsomon" kanssa läpi vielä yksilökisat vasta-alkajille ja edistyneille, sekä missimittari jossa osallistujamäärä oli jokseenkin surullinen - vain kaksi hahmosta. Lyötiin kaverin kanssa brofistiä tiskiin, että ensi vuonna ollaan itse pitämässä siellä missikisojen kunniaa korkealla. Tai sitten vaan mennään paikalle, kun ei meitä oikeisiin missikisoihin huolittaisi erinäisten puutteiden takia =(

Varsin cosplaykisa-täyteisen iltapäivän päätteeksi valuimme vielä kaverin kanssa haastateltaviksi Tampereen Ammattikorkeakouluopiskelijoiden toimesta. Kyseiset opiskelijat olivat nimittäin hokanneet että pidämme conissa Muumi-aiheista ohjelmaa, ja tahtoivat meistä pienoisen palasen omaan tv-ohjelmaansa joka ensi vuonna esitetään Tove Janssonin satavuotis-syntymäpäivän kunniaksi. Kunnia oli melkoinen vaikka juttua ei näytetäkään valtakunnallisessa telkkarissa, mutta hyvällä tuurilla pääsemme Pirkanmaan uutisiin ensi vuoden puolella! Pitäkää simmut auki.

# Hesepulla #  Verisuonet diggaa # yäk

Haastattelun (ja pakollisen Hesepullamätön) jälkeen alkoi conipäivä olla jokseenkin purkissa, mitä nyt vähän kävimme kallistamassa tuoppia kavereiden kanssa näiden WCS-hopean kunniaksi...

Sunday the 15th, September 2013

Kuten edellisenäkin aamuna, herätys oli aikainen ja kympin maita hiihdimme kohti Tampere-taloa. Aamu meni taas lähinnä hengatessa conipaikalla ja kavereiden kanssa hulivileillen, mistä seuraavassa todisteena muutama edustava kuva...

Hesemättöhetken numero kaksi jälkeen olikin aika suunnata kohti Operaatio Fredrikin järjestämää Cosplay-haastetta! Palasimme haasteeseen pitämään yllä edellisvuotista kunniaamme, ja ryhmämmehän oli seuraava...

Cosplayhaasteessa oli monta hauskanlaista tehtävää - mainittakoon esimerkiksi että rasteilla piti mm. yhdistää hahmo sekä tavara/tuote/asia mitä tarvitaan mikäli tahtoo kyseistä hahmoa cossata, rakentaa cosplay-asu jokseenkin.. mielenkiintoisista materiaaleista, vääntää cosplay-esitys ja lopuksi vielä osallistua hupsuun tietokilpailuun. Koska kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, annetaan niiden puhua puolestani.

"Me lähdimme mukaan, koska SuSen kunniaa on puolustettava." # Cumback Stage # Super Senior # ihan parsa

 Kisassa oli oman SuSemme lisäksi mukana uusi sub-grouppimme, Super Senior X (jota ei siis keksitty edellisenä iltana koska skabassa sai kisata vain pareina, ei toki!). Uusi parivaljakkomme teki hienoa työtä haasteessa, katsokaa nyt tätä varis-cossiakin!

Referenssikuva tuolla ylävasemmalla.

Ihan selvä Hatsune Miku! 

Ja tässä meillä on tämmöinen vähän nykyaikaisempi One Piecen Luffy. Transukenkineen kaikkineen.

Komeina.

Väääähän vain piti vastapuolelle uhota että oppivat paikkansa maailmassa.

Mutta jaettiin niille sitä rakkauttakin...

Kuten sanottu, SuSe oli edellisvuonna kisassa voittamaton ja hakkasimme kuus-nolla vastustajat, mutta tänä vuonna tiellemme tulivat esteet nimeltään sesonkianime ja pojat speedoissa...

Team Free Willie- eiku siis GaySwimmers. Ja toinen niistä näytti ihan siltä Aronilta joka ennen täälläkin harrasti kirjoittamista.

Hilpeät uimaveikot, tai saattoihan ne olla homotkin uimaveikot, oli kovin vaikea vastus. Heidän eroottinen vetovoimansa sekä solakat säärensä ja huimat fanijoukkonsa olivat kova pala purtavaksi jopa Super Senioreiden kaltaisille konkareille, ja tällä kertaa jäimmekin kakkosiksi näille silosäärisille uimareille... Tosin sain oman voittoni, kun päästin ilmoille karmean paljastuksen toteamalla, että nuo kaksi homopuppelia ovatkin oikeasti naispuolisia.

Kova järkytys on kaunis järkytys.

Vaikka haasteesta tulikin hopeaa, oli kokemus varsin mahtava! SuSen kunnia tulee elämään tästäkin eteenpäin, vaikkemme Cosplay-haasteessa ehkä näykään enää ensi vuonna kun ohjelmanumero ilmeisesti hylllytettiin. Kiitos kuitenkin katsojille ja järjestäjille tästä seikkailusta <3 Kuvien otosta vastasi tosiaan Räbbänä.

Haasteen jälkeen olikin sitten se oman conin jännin hetki - oman luennon pitäminen. Minun ja kaverin tittelinä oli Muumilaakson vapinoita, eli kävimme pähkinänkuoressa läpi mm. joitakin Muumien kauheimmista hahmoista, yliluonnollisista asioista sekä yhteiskuntatilanteesta tuossa ikuisesti pannukakulta tuoksuvassa laaksossa. Huolehdin noin pari luentoa edeltävää yötä että tuskin keräisimme suurtakaan yleisöä koska samaan aikaan suuressa salissa raikasi cosplay- ryhmäkisa, mutta suureksi shokiksemme noin 200-paikkainen Studio oli AIVAN TÄYNNÄ. TÄYNNÄ! SIIS IHAN TÄYNNÄ! Nyt on jo seuraavan viikon lauantai, enkä vieläkään ole täysin toipunut niistä muistikuvista, kun järkkärit joutuivat poistamaan jo ennen luennon alkua ihmisiä paloturvallisuuden vuoksi.

Saatiin vieraileva tähtikin <3

Luennon pitäminen oli samaan aikaan pelottavaa mutta ihanaa - harvemmin sitä pääsee hehkuttamaan rakastamaansa sarjaa täydelle katsomolle, ja saa heidät vielä puheidensa ansiosta nauramaan ja jakamaan omia kokemuksiaan aiheesta. Harmitti suuresti, kun emme kaverin kanssa olleet saaneet parempaa aikaslottia conissa - olisimme kepeästi voineet puhua aiheesta vielä vaikka puoli tuntia enemmänkin. Saimme kuitenkin jo ilmoittautumisvaiheessa tiedon ainoastaan tunnin aikaslotista, ja sekin meinasi kulua umpeen kun yleisö osallistui ja kommentoi enemmän kuin olimme osanneet kuvitella. Jos olit luentoa katsomassa ja kuuntelemassa, niin valtaisa kiitos ja toivottavasti sinulla oli yhtä hauskaa kuin meillä pitäjillä! Ja jos kenelläkään on minkäänlaista video- tai kuvamateriaalia luennosta, niin ottakaa yhteyttä. Jos tuulet ovat suotuisat, tulee tämä luento näkemään päivänvalon vielä jossain vaiheessa jossain muussakin tapahtumassa owo

Ja muuten, jos meitä avustanut vänkäri näkee tämän niin KIITOS! Olit hienoin vänkäri mitä olisivat kaltaisemme noviisi-ohjelmanpitäjät toivoneet! Tämä seuraava on ihan sinua varten:

PUUUUH tulipa asiaa. Tämän kaiken valossa voinen sanoa, että tämän vuoden Tracon oli ehkä mahtavin, hauskoin ja monikerroksisin Tracon missä olen ollut! Minkäänlaisia harmituskohtauksia ei tullut, ja vaikka öisin ei juurikaan unettanut sekä kotimatkalla meno oli sangen koomainen, niin oli reissu yksi mukavimmista mitä olen Tampereelle tehnyt :D Erityiskiitos tästä kuuluu coniporukalle, hotelliseurueelle sekä matkaseuralle, heille joiden ansiosta conistani tuli taideteos! Tässä vielä pari biisiä jotka viikonloppuna ihastuttivat (ja vihastuttivat) tätä blogaajaa.

Otin aivan surkean määrän cossikuvia tässä conissa (yhteensä vain 3 kappaletta, snifu!) joten en ehkä kehtaa postata niitä tänne koska saldo on niin ruokottoman pieni :/ Ehkä ensi vuonna rohkeammin shottailen!

 Arjesta nyt en jaksa tässä sen enempää höpistäkään. Jutellaan siitä vaikka ensi viikolla. Heippali.

P.S. Ulkoasun voisin ehkä kohta vaihtaa koska syksy ja ihkut putoilevat lehdet ja jee.

Pauli ja paluu sivistykseen

Kesäloma 2013 on virallisesti historiaa! Olette varmaan jo sadasta eri blogista kuulleet sen fraasin "mutta kesä ei onneksi ole vielä itsessään ohi!", joten minä en sano sitä täällä. Paitsi että justiinhan minä sen sanoin. Ups. No, unohtakkee se.

Oma kesäni kului suurimmaksi osaksi porukoiden luona loisiessa Kangasniemellä, Etelä-Savon läänin ehkä homekouluisimmassa paikassa. Aika kului porukoiden mestoilla hitusen hitaanlaisesti, koska bostusin seuduilla lähestulkoon tasan kolme kuukautta tuijotellen melko samoja naamoja ja pidemmälläkin reissulla poikkesin vain kerran :D Olisi luullut että kaltaiseni ADHD-lapsi hankkisi tällaisesta... pysähtymisestä vähintään hermoromahduksen viikossa kun mitään erikoisen ihmeellistä ei tapahdu, mutta ihme kyllä näin ei käynyt. Toisin sanoen sain siis hermoromahduksen tylsyydestä vain joka toinen viikko.

Kolmas vuosi amk:ta starttailee tuossa huomenaamulla tiistaina, enkä... vielä ole...palauttanut kesäopintotehtäviä kaikkinensa joten.. pitäisi ehkä valua... velvollisuuksieni ääreen koska kaksi.. keskeneräistä esseetä tosiaan odottelee ja palautus olisi kiva tehdä... tällä viikolla :D.... KRÖH. TOSIN ajatus palaisi varmaan takaisin blogaamiseen kesken kirjoittamisen, joten taidan vain turista pari sanaa kesäni highlightseista ja siirtyä sitten niihin koulujuttuihin. Kauhee miten voi ihminen olla turmeltunut.

TAIKAYÖ

Teatteriproggis, mistä pariin kertaan taisin täälläkin höpistä ja mihin liittyi tämä absurdi merkintäni. Taika Yö oli Teatteriosuuskunta EStaten kantanäytös, missä olin noin pari kuukautta töissä tehden tuotantoassarin duuneja (lipunmyyntiä, yleisötutkimuksen tuottamista ja toteuttamista sekä koontia jne), ja tutustuin siinä sivussa mukaviin tyyppeihin ja ihaniin ihmisiin (: Työpäivät proggiksessa olivat aika peevelin rankkoja (parhimmillaan päivät taisivat kestää 12 tuntia, lyhyimmillään 7), mutta kokemus oli aivan mahtava ja porukan ystävällisyys ja avoimuuus piti oman työmoraalin kunnossa. Töissä oli ihanaa ja jos vain aikaa on niin ensi kesänäkin olisi huuzaa olla mukana...

OULUREISSU

Puolipakollinen lomareissu pohjoisessa olevien rakkaiden immeisten luo. Itse reissussa ei mitään muuta spessua ollut kuin se että saatiin hengata toistemme kanssa, tuli seikkailtua Oulussa ympäriinsä auringonpaisteessa ja kehitellä nerokkaita sisäpiirin läppiä :D Okei on toikin jo aika spessua. Haaska reissu, ja haaskaa että näätä Oulun neetokaisia näkkee pian myös Traconissa! Ja sitten vähän kuvasia.

Hermanni Töpöhäntä <33

Koskaan ei voi olla liian vanha leikkimään Barbeilla. Tai ainakaan pukemaan herra Keniä kauniiksi <3 

# Kuvis kymppi. # Iitu #Miina #Kaisa

Hieno juomapeli oli hieno - katotaan Sherlock Holmesia ja aina kun joku on suurimman osan katsojista mielestä homoa, on naukattava paukku.

JUHANNUS

Parilla sanalla - erittäin holillisia juomia, alaikäisiä teinejä joiden viinantutka tuntui olevan erehtymätön (viinoja pantiin piiloonkin mutta pikkulapset jotenkin silti löysivät perille, lienikö sitten hajun perusteella...), kalastajamaja keskellä Puulavettä ja Muumi-maraton sekä Ranskanmatiasta. Lisäksi kokeiltiin kaverin kanssa leikkiä Teuvo Lomania huojuva torni-palikoilla koska tavallisen huojuvan tornin pelaaminen oli vaan ihan liian mainstreamia... Kuvat kertovat!

MUITA SEKALAISIA SEIKKAILUJA

Mahtui kesään toki kaikkea jännää ja vähemmän jännää, mutta lähimuistini alkaa nyt syyspyhien aikaan takkuilla niin että.... otetaan loput muistelot ihan kuvien muodossa. Minkä lisäksi loppuun vielä pari biisiä mitä tänä kesänä tuli aika homona popitettua...

 Kuvia jotka oli pakko vaan ottaa koska Nemo ja Leevi on niin kawaii mugumogu wigii.

 Ehkä identifikoiduimmat synttärilahjani koskaan :DDD

 Piirrä ja Arvaa - kuvioissa mm. Vaahteranmäen Eemeliä ja ööhh... öööh... .. jotain pafkaa.

Viimeisten lomapäivien kauneutta, Viikatemiehen vapaapäivä <3

Niin, niitä kesäbiisejä siis. Näitä onkin hyvä kelailla parahiksi kun uusi kämppis tykittää megasupervolumeilla musiikkia naapurihuoneessa :DD (onneksi se on Soadia joten se on hieno asia.)

...Älkää edes kysykö miksi. The mysterious ways.

Tähän on ehkä hyvä lopettaa tämä postaus.... Tähän kauneuteen. Tämä mies ottaa nyt suunnakseen uudet seikkailut, parin seuraavan viikon aikana saattaisin EHKÄ lupailla postausta ainakin ensi viikon Traconista minne kaverin kanssa mennään pitämään ohjelmaa muumeista, minkä lisäksi voisin jatkaa ajoittaista television katseluani ja arvostella vähän lisää paskoja ohjelmia. How I Met Your Motherinkin esittäminen lopetettiin viime viikolla, joten elämäni on aika surkeaa :(

Tai siis olisi jos minulla ei olisi kahdeksan megabitin nettiyhteyttä. Höhö.

HEI HEI 8DD

Laiskalinnalaisen huokailut, osa 1

YLLÄRIPYLLÄRI, palasin jo toista kertaa tässä kuussa blogaamaan! ... Tosin aiheeni on tällä kertaa aika persauksesta revitty -tai pikemminkin laiskanlinnan pohjalta revitty - mutta tärkeintähän lienee, että jatkaa kirjoittamista että taito pysyy hyppysissä. Tai ainakin se into kirjoittaa, en minä taidokkuudesta uskalla ihan vielä puhua. Tulin muuten miettineeksi toissaviikolla, että tiedän nyt millaisella kappaleella aloitan joskus hamassa tulevaisuudessa elämänkertani. Tässä se teaseri tulee:

"Uskoakseni aloitin kirjoittamisen siksi, että se sattui olemaan erittäin halpa harrastus. Otetaan pari esimerkkiä - jos harrastat piirtämistä, täytyy sinun vuosittain hankkia uusia luonnoslehtiöitä, kalliita ProMarkereita, piirtopöytiä, tietokoneohjelmia, valopöytiä, maalausvälineitä, malleja, piirtämiseen soveltuvaa paperia ja kaikkea muuta sälää. Jos olet ompelija, kuluvat fyrkkasi esim. ompelukoneeseen, saumuriin, kankaisiin, lankoihin, kaavoihin, silkkinauhoihin ja sellaisiin ihaniin pikku nappeihin, jollaisia löytyy vain yhdestä käsityökaupasta koko maailmassa. Voisin ehkä erikseen puhua myös sellaisista harrastuksista kuin moottoripyörien tuunaaminen, benjihyppy tai japanilainen kukka-asettelu ikebana, mutta ehkä tein jo ajatukseni selväksi.

Kirjoittajana tarvitset vain kynän, vinon pinon paperia, vähän mielikuvitusta ja mahdollisesti myös kirjastokortin. Toki asiaa auttaa huimasti myös jonkinlaisen läppärin hankkiminen joka saattaa maksaa 500-800 euroa, mutta tutkimuksethan osoittavat että läppärin keskimääräinen käyttöikä on noin 4 vuotta. Eli: keskimäärin tietokone tarjoaa (4 * 365 = )1460 päivää joina on mahdollista harrastaa kirjoittamista, joten ehkä se kone tulee loppupeleissä aika halvaksi. Sitä paitsi sillä voi pelata myös Simssiä ja Vapaakenttää."

Jos joku nyt siellä kohentaa silmälasejaan ja toteaa että siinä on itse asiassa kaksi kappaletta, niin anteeksi. Mutta onneksi minusta ei tuukaan isona matemaatikkoa vaikka osaankin laskea kuinka monta päivää neljässä vuodessa on. Tiedän, totuus kirpaisee.

... Mutta mennään tosiaankin asiaan. Sen jälkeen kun kesäduunipestini loppui noin viikko sitten, olen tajunnut että minulla on kiistatta aivan järjettömästi vapaa-aikaa.... Joka on sitten kulunut aika vahvasti televisiota tuijottaen ja Candy Crush Sagaa pelaten (viikossa edetty jo 35 tasoa, I seriously have any kind of social life!).Tuota töllöä tuijottaessa on sitten tullut törmättyä useaan parempaan ja vähän paskempaan ohjelmaan, joten ajattelin maanantaisen iltani ratoksi hieman kommentoida muutamaa sarjaa, jotka ovat saaneet kriittisen silmäni nykimään joko riemusta tai surusta... Aloitan tänään vain parilla sarjalla, kahdella huonolla ja sitten yhdellä niitä rutosti paremmalla. Pitemmittä puheitta, nyt on luvassa... *rumpujen pärinää*

Sohvanvaltaajan solvaukset ja suitsutukset, osa 1!

Ohjelma numero 1: Rakkaudella katettu

Tunnustettakoon heti alkuun - minä en koskaan ole suuresti syleillyt ajatuksena suomalaisia tv-sarjoja. Paitsi ehkä joitakin huumorisarjoja kuten Kummelia, Vintiöitä sekä paria laadukasta game showta kuten Huumaa ja Se on siinä!ä. Mutta siihen ne oikeastaan loppuvatkin. Rakkaudella katettu on malliesimerkki sarjasta, joka saattaa toimia esim. Ruotsissa tai Espanjassa, mutta ei sellaisessa sisäänpäinkääntyneiden luvatussa maassa mitä kotimaamme, armas Suomi.

Sarjassa yksinäinen ja ah-niin-onneton poikamies hakee itselleen naista, ja kuten sarjan nimi kertoo niin tietä sydämeen etsitään vatsan kautta. Ei toki siten että miehen sisäelimiä alettaisiin kiskomaan mahan kautta ulos, vaan sananlaskun mukaisesti kolme herttaista sinkkutyttöä yrittää houkutella rakkaudella suunnittelemansa menyyn avulla viattoman pikku prinssin luokseen syömään. Sarjassa sitten katsotaan sivusta kun mies käy noilla kolmilla treffeillä, ja lopuksi lähtee mielestään ihQuimman hempukan kanssa treffeille johkin tosi fiiniin ja kalliseen ravintolaan. Laskun maksaa oletetusti sitten tuotantoyhtiö joka kiskoo katsojalukujen ansiosta sievoiset voitot pankkitileilleen. Noillla samoilla rahoilla ostetaan muuten sitten kahdelle dumpatulle tytölle sympatiaa patongin ja jonkun epämääräisen sylttysopan muodossa, jonka ääreltä nämä lähettelevät haikeita terveisiään miehelle, jolle heidän ruokansa tai seuransa ei sitten kelvannut.

Tuomio? Kuten sanottu, tämä sarja ei ole minusta ole ihan kotonaan Suomen telkkarimediassa. Olen tätä ohjelmaa seuratessani moneen otteeseen saanut haudata päätäni strutsin lailla sohvatyynyjen väliin ja potenut myötähäpeää, kun treffien seuraaminen usein on tuntunut todella surkuhupaisalta. Toki ymmärtää että ihmiset varmaan kammoavat kameraa kun se tulee niin liki että miltei kaikki ihohuokosetkin näkyvät ja sitten vielä udellaan että "No millainen se herra/neiti äksä sinun mielestäsi on ;))", mutta... Kamoon, ihmiset. Ei sitä ohjelmaa voida tehdä ilman niitä kameroita. Tai ehkä sen voisi ohjata sellaiseen BB-tyyliin, että kätketään ne kamerat vaikka vessanpönttöön tai leipälaatikkoon, niin ettei varmasti kamerakammo iske. Romantiikka nyt on aina ihan jees, mutta tuonkin ohjelman olisi voinut korvata vaikka vanhalla kunnon Napakympillä tai Tutulla Jutulla...

Ohjelma numero 2: Neljät häät

Tämän ohjelman taikaa minun on vähän vaikea kritisoida, kun en vielä ole alttarille astellut hulmuavassa leningissä ja kaunis horsmakimppu kainalossa (ja arvatenkin aika pällin näköinen mies kainalossa, enkä nyt puhu ainoastaan isästäni vaan siitä hemmosta joka minut on jostain kumman syystä huolinut vaimokseen. Hyi kun tuli ihan paha olo ajatuksesta, minä muka vaimona?!). Sarjassa nimen mukaisesti esitellään neljän eri morsiamen häät, periaatteella että kaikki naiset käyvät toistensa häissä ja antavat pisteitä mm. juhlaruoasta, kirkosta, hääpuvusta ja yleisestä tunnelmasta. Eniten pisteitä saanut voittaa itselleen häämatkan, ja kaikki muut jäävät nuolemaan näppejään (tai miestään mahdollisesti, nyt kun naimisissa ovat).

Tuomio? Ideahan kuulostaa siis tosi söpöltä ja kivalta... mutta sitä se ei taaskaan SUOMEN versiossa ole. Erehdyin eilen vilkaisemaan ohjelmaa yhden jakson verran (kun en jaksanut kirjoittaa koulutehtäviä, laiska ja eritoten tyhmä minä :P), ja sain taas olla hautaamassa päätäni niiden sohvatyynyjen väliin kun SURETTI niin pirusti kaikkien niiden naisten puolesta... Oletin että kaikki olisivat liikenteessä reilulla meiningillä ja hommassa olisi yhtä rehti meininki kuin esim. olympialaisissa, mutta totuus oli jotain ihan muuta. Siitä todisteena pähkinänkuoressa muutama lause siitä, mitä kaikkea nämä morsiamet sanoivat toistensa häistä..

"No siis mun mielestä sen morsion mekko oli aika tyhmä kun se oli siis punainen kun minun oma mielipiteeni on että mekon pitäisi olla valkoinen ja hitsi kun keitossa oli banaania ja kakussa sipulia eikun olikohan se toisinpäin, no ei sen väliä kun omakohtaisesti en itse laittaisi sinne banaania ja sipulia. Tunnelma oli aika outo kun en niinku tuntenu ketään et sit me vaan istuttiin siel niinku ja oltiin vähän että 'hitsi, onpa aika tylsää kun nuo muut vaan tanssii'..' Lisäks mun mielest oli aika tyhmää et juhlapaikka oli sellainen ja voi että, mutta on se silti ihmisenä tosi ihana se morsian!!"

... GGAAAAH. En tiedä vihatako suomalaista tv-systeemiä vai niitä naisia jotka oli yhtä ystävällisiä kuin Kummelin Kyylä-sketsissä esiintyvä valittaja, mutta joka tapauksessa - en minä tahtoisi veroja tällaisesta roskasta maksaa. Olen tietysti nyt kauhea kriittinen kakkapylly, muttakun... Yhyy. Miksei näiden ohjelmien tilalla voisi näyttää vaikka piirrettyjä, game showta tai jotain muuta, mikä saa ihmiset nauramaan? Ai niin joo, koska hääohjelmat on niin ihkuja. Näytettiinhän Livilläkin tänä kesänä peräti 4:ää eri hääohjelmaa: Neljät häät, Kuninkaalliset häät, Unelmien Häämekot - sekä kaikista ihanimpana - Häähullut eli Bridezillas <3 Ja jottei masennus iskisi syksyllä, alkaa samainen kanava silloin näyttämään hääohjelmaa nimeltä Yhdet häät ja kaksi julkkista. Voihan syysmasennus ja putoilevat lehdet. Kyseisen kanavan kannattaisi ehkä vaihtaa sloganikseen Liv - häitä elämään.

Mutta otetaan nyt loppukevennyseksi se yksi HYVÄ ohjelma, mikä on vienyt allekirjoittaneen aivan totaalisesti mennessään...

Ohjelma numero 3 - Ensisilmäyksellä (aka How I Met Your Mother)

Ensisilmäyksellä on New Yorkiin sijoitettu draamakomediasarja, jonka juoni pyörii viiden likimain kolmekymppisen kaveruksen ympärillä. Yksi näistä hemmoista on Ted, osa-aikatöitä napsiva arkkitehti joka toimii myös sarjan kertojana (siitä on kotoisin sarjan originaali nimi; kaikki tuotantokaudet pohjaavat siihen, että Ted kertoo teini-ikäisille lapsilleen miten hän kohtasi näiden äidin). Tedin lisäksi joukosta löytyy ikuisen poikamieheyden nimeen vannova flirttiperse Barney, porukan kanadalaisvahvistus ja tomboy Robin, sekä onnellisesti naimisiin ehtineet Marshall ja Lily, joista mies on ulospäin nallekarhumainen vässykkä, mutta tarvittaessa melkoinen natsi (viimeksi tänään mies piiskasi kaveriensa makuuhuoneen ovea Indiana Jones-tyylisellä aidolla piiskalla), ja joista vaimoke on hieman höpöpäinen ihmissuhdefriikki, jonka pyhä tavoite on pitää heidät viisi yhdessä eläikeikään saakka, jolloin he voivat kaikki yhdessä (elämänkumppani rinnallaan) pelata Bridgeä auringonpaisteessa.

Sarjasta on joko tekeillä/jo tehty viimeinen, yhdeksäs tuotantokausi. Suomessa FOX aloitti juuri tänään viidennen kauden pyörittämisen eli kyytiin pääsee varmasti vielä mukaan! Sarja on muuten voittanut myös Emmyn. Eli ei se ihan paska kai ole. Tähän mennessä olen puolentoista kauden aikana nähnyt mm. hulluja vuohia, hulluja kissanaisia, homoseksuaalisia viboja (totta kai), laserpelihallin vessapaperointia, stetsonihatun muotoisia ravintolasuunnitelmia, Barneyn 200. seksikumppanin, lasten koripalloa ja aivan. saamaristi. alkoholia. Viisikko nimittäin kokoontuu viikottain rupattelemaan paikalliseen pubiin miltei aina samaan loosiin, ja ihan jokaisella kerralla kaikilla on juotavaa edessään. Mutta ei siitä varmaan tapaa ole tullut. Ainakaan pahaa.

Tuomio: Rakastan. Ihannoin. Nauran pääni irti. Sanat eivät luultavasti riitä kertomaan kaikkea tämän sarjan ihanuudesta, mutta jos muistatte yhtään miten ihailin (ja ihailen edelleen) sarjaa nimeltä Glee (jonka uusi kausi muuten alkaa AVAlla ensi kuussa, KYAAAA!! <3), niin no... tunteeni How I Met Your Motheria (anteeksi kun käytän enkunkielistä versiota, mutta se taipuu puheeseen paremmin) kohtaan ovat samantyyppiset. Aloitin sarjan katsomisen oikeastaan vain kaverin kanssa huvikseen noin kuukausi sitten, mutta no... siitähän syntyi sitten addiktio, jonka ansiosta minut löytää nykyään jokaisena arki-iltana maanantaista torstaihin kello 19.05 FOX:n ääreltä, mistä näytetään siis putkessa kaksi jaksoa kyseistä sarjaa.

Ensisilmäyksellä (tai How I Met Your Mother) on raikas, ja naurattaa siitäkin huolimatta että sarja on päällenaurettu. Se peittoaa ainakin toisinaan myös rakastamani suomalaisen komiikan, ja huolimatta siitä onko päivä ollut huono vai hyvä, se vain... naurattaa. En minä tiedä reseptiä siihen että MIKSI se naurattaa, mutta onko kukaan sitä ikinä selvittänytkään? Pääasia lienee että se naurattaa. Ja se että sitä saa tällä hetkellä CDonista halvalla. Vink vink.

Taas näemmä tuli vuodatusta harrastettua rankemman kaavan mukaan, mutta nyt oloni on jälleen vähän puhtaampi :D Luultavasti sisäinen sohvaperunani palaa blogaamaan joskus toistekin, mutta juuri nyt on uskoakseni hyvä aika palata sen vanhan tutun Candy Crush Sagan pariin... Tai sitten voisin aloittaa sen omaelämäkertani. No ehkä se jää minun sisäiseksi pohdinnakseni.

Muistakaa pukeutua säänmukaisesti (ja käyttää housuja), ei se syksy ihan vielä ole täällä onneksi! Kiitos ajastanne ja mukavaa elämänjatkoa.

I'll be judgi- watching you

Yolo swääg mazafakaaas!... Eikun otetaas uusiksi, tervehdys arvon lukija! Tuumasin että voisi olla taas aika astua hetkeksi pois omasta hikkylokerosta blogaamisen suhteen nyt, kun kesälomaa on jäljellä vielä muutama viikko ja aikaa kerrankin riittämiin, niin että voi tehdä myös tyhjänpäiväisiä, keveitä asioita. Viime merkinnän jälkeen elämä on ollut aika smoothia - töitä, kesäkurssien suorittamista, luovaa kirjoittamista ja hieman pohdintaa myös syksyn suunnitelmista sekä vehtaamista frendien kanssa, mutta niistä puhuttakoon enemmän sitten kun olen koko kesäloman saanut kulutettua loppuun. Mihin menee siis vielä se... sanotaan kolme viikkoa (kannattaa opiskella amk:ssa kun koulut loppuu toukokuun aluilla ja alkaa syyskuussa, hää-hää :DD)

Selasin blogaushistoriaani vähän taaksepäin ja huomasin luvanneeni aikoja sitten, että teen postauksen blogeista, joita tällä hetkellä seuraan.. hehe. Tämä touhu näemmä vähän jäi puolitiehen, niin kuin vanha auto josta hajoaa startti kesken road tripin. MUTTA nyt olkoon aika antaa joillekin niistä blogeista mitä seuraan, vähän krediittiä meitsin blogissa, ettette aina joudu minun jupinoita seuraamaan... Tosin välikommentteja on pakko jokaiseen vähän laidella. Nämä blogit on ihan aakkosjärjestyksessä, koska paremmuusjärjestykseen en niitä osaa (saatikka halua niiden erilaisuuden takia) laittaa. Allaolevat blogit ovat lisäksi niitä, mitkä ovat viime aikoina (sanotaan 2-3 kuukauden aikana) olleet aktiivisia.

Bubblegun Braniac

Muistuttaa blogityyliltään omaani - frendini pitämä blogi, missä kertoilee niitä näitä elämästään mukavaan tyyliin niin, ettei lukiessa pitkästy. Rakastan tässä blogissa visuaalisuutta - kuvia on miltei joka postauksessa, itseotettuja tai muualta lainattuja, ja ns. visuaalisena ihmisenä itsekin tykkään siitä ettei kaikki höpinä tapahdu tekstin kautta. Myös ulkoasu on ihana - bloggari osaa selkeästi käyttää HTML-koodeja sun muita tyylillä (toisinkuineräätIitutköh), ja sivusto näyttää ihan Liisalta Ihmemaassa sijoitettuna nykypäivään. Luettavissa myös enkuksi!

... Tajusin juuri että sivun kursori on myös ehkä söpöintä vähään aikaan <3

Haikuarviot

Nimi taitaa kertoa kaiken - sivustolla kirjoitetaan haikumuodossa arvioita enimmäkseen kulttuurista - keikoista, kirjoista, näytelmistä ja näyttelyistä, mutta toisinaan myös ruoasta, matkailusta ja sen semmoisesta. Runoja jonkin verran lukeneena arvostan blogia melkoisesti; ehkä sitä jonakin päivänä itsekin olisi niin pro että kykenisi muutamalla sanalla ilmaisemaan mielipiteensä asioista, ja vielä noin lyhyessä runomitassa. Ihana sivusto. Pitäisi ehkä joskus myös lukea/katsoa/nähdä/kokea noita juttuja, mitä siellä itse asiassa arvioidaan...

Malicionna

Taas yksi kaveriblogi (taidan olla todella tylsä seuraaja kun olen vain että IHKUU, seuraan suurimmaksi osaksi niinku vain entisten tai nykyisten kavereiden blogeja koska jee!!11), jossa puhetta löytyy lähestulkoon ainoastaan cosplaysta. Okei sanotaan suoraan, se on Cosplayblogi isolla C:llä. Sivuston ulkoasu on nätti, kaveri osaa ihan kirjoittaa kunhan keskittyy siihen mitä rustaa ylös, ja arvostan taas sitä että kuvallista materiaalia on ihan mukavasti. Tosin harmittaa välistä se, että tiedän kaverini olevan kovan luokan conittaja joka vierailee sanotaan vuoden aikana noin kymmenkunnassa tapahtumassa ja tekee niistä miltei jokaiseen kostyymin, mutta unohtaa sitten päivittää että missä on pyörinyt... Päivityksiä joka tapauksessa tulee aina silloin tällöin, ja niiden taso on tosi jees.

OBS! HOUMIO! Opiskelijaruokaa OPISKELIJAT HUOMIO! VÄHÄVARAISET HUOMIO!

RUOKAOHJEITA KÖYHÄLLE! IHANAA! EIKÄ OHJEISTA TARVITSE EDES MAKSAA! Hallelujah!.... In a nutshell: yhden kivan miekkosen pitämä sivusto siitä, miten voi säästellä rahojaan ruoan suhteen jos sattuu olemaan vähempivarainen (tai miksei vähän rikkaampikin, mutta tahtoo elää säästeliäästi huvikseen). Ruoan hintahan nousee ja vispaa eestaas jatkuvasti kuin lehmän häntä, joten tällaiset blogit ovat ainakin itselleni todellinen huojennus. Jos ikinä näet tätä merkintää arvon blogaaja, niin kiitos! Jatka samaan malliin!

RECosplay

Toinen seuraamani cossaajablogi, jonka pitäjä Rimppu on ehkä yksi Suomen cosplayskenen hauskimmista vlogaajista. Tai ainakin hän näyttelee erittäin hyvin olevansa hauska, vähän niin kuin Rowan Atkinson. Puhuu blogissaan useimmiten asiaa - cosplayasiaa- tai avautuu muuten vaan asioista, jotka häntä jurppii tässä maailmassa tai cosplayssa. Pitkäaikainen cossaaja, jonka kokemus näkyy sekä naamasta että puvuista; kokenut nimittäin muutaman romahduksen pukujen kanssa, mutta noussut tuhkasta kuin Feeniks-lintu ja tuntuu tällä hetkellä olevan voimissaan kuin siinä Vicky Rostin laulussa joskus rallatettiin. Ihananoloinen ihminen, jonka kanssa tahtoisin vain mennä juomaan ruskeaa kahvia croissantin kera johonkin kahvilaan ja puhumaan niitä näitä.

... Nyt taisin punastua noin tuttavallisesta ajatuksesta. No on sillä aika söpö koirakin.

Rullarinkeli

Ja vielä mahtuu litaniaan yksi cosplay-blogi, jonka kirjoittajalla on luulemani mukaan yksi tämän maan suurimmista virtuaalipippeleistä. Ja tuo ei sitten ollut asiaton kommentti, koska muistaakseni jos Googlen hakukenttään laittaa sanan henkinen kyrpä, tulee kyseinen blogi ensimmäisten hakutulosten joukossa tarjolle... Blogi on ansiokas tuotos, kiitos kuvapainotteisuuden sekä mukavien matka- ja conraporttien, minkä lisäksi olen huisin kade siitä että tämäkin blogaaja osaa käyttää kuvanmuokkausohjelmia niin hyvin. Cossareille on tarjolla photoshoot-kuvien ja matkarapsojen lisäksi tutoriaaleja, lukijaextroja aina kun uusia lukijoita putkahtaa ja muuta mukavaa. Ei kyrpäisempi blogi. Okei tuo oli asiaton kommentti.

With Iina

Jälleen frendin blogi - älkääkä sitten kehdatko olettaa että minä olen kuntosali-ihminen koska seuraan fitness-blogia. Lähinnä mielenkiinnosta olen alkanut lueskelemaan joskus muutamia kuukausia sitten, ja hankkinut itselle kehnoa omaatuntoa kun itse harrastan liikuntaa vain fillaroimalla polvet paskaksi kerran viikossa ja hankkimalla lisää jalkalihaksia koiraa lenkkeilyttämällä. Kyseisellä blogaajalla on touhun kanssa hyvät tavoitteet ja järkikin päässä - mielestäni frendi on löytänyt oman tien mitä kulkea kehonpumppaamisen suhteen, ja näkyy suhtautuvan ihan järkevästi myös siihen mitä syö eikä elä pelkästään kasvisrehulla tai proteiinijuomalla. Kiitosta erityisen ahkerasta päivittämisestä!

Tämä viimeinen blogi on kyllä tosi pahasti ristiriidassa edellisen kanssa mutta...

Yummy Baker

Tässä kohtaa otan esiin päivänkakkaran ja alan arpomaan tämän blogin kanssa - ihana, kamala, ihana, kamala, ihana, kamala... Nimensä mukaisesti Yummy Baker on siis leivonta- ja ruokablogi, jossa tuotokset näyttävät niin herkullisilta että tekisi mieli vain omistaa kaukosäädin millä ne saisi siirrettyä kuvaruudulta parempiin suihin... Paria reseptiä olen itsekin kokeillut, ja itkenyt sitä kun ne ovat maistuneet oikeasti niin törkeän hyvältä... Visuaalinen ilme on raikas ja miellyttävä, kuvat ihania ja reseptit kirjoitettu niin selkeiksi, että minunkinkaltaiseni hätähousu kykenee niitä lukemaan ja noudattamaan. Magianomaista makiaa suihin. Ääää nyt se makeannälkä sitten iski, ÄKKIÄ KAUPAAN o_o

Tässä siis pieni kollaasi siitä, mitä blogeja tällä hetkellä seuraan. Otan auliisti vastaan myös muiden blogisuosituksia laidasta laitaan, sillä mitä enemmän blogeja luettavana, sen hauskempaa on elämä <3 Tosin en lupaa että ihan kaikkia blogeja alan lukemaan (esimerkiksi turkistarhaamista, ihmiskauppaa tai suurta angstaamista käsitteleviä tai poliittisesti valveutuneita blogeja en vapaa-aikana osaa varsinaisesti lukea, kun niitä juttuja löytää valtavirran mediastakin riittämiin), mutta kaikellehan täytyy antaa tilaisuus. Paitsi itsemurhalle. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Aurinkoisia loppukesän päiviä kaikille, minä palaan asiaan taas viimeistään kahden viikon kuluttua!

... Paitsi että huomasin juuri että tässä postauksessa on ihan liian vähän kuvia. *tekee asiaan muutoksen*

Tähän viimeiseen kuvaan liittyen pikkuinen lisäuutinen - kaveri varasi eilen liput Depeche Moden Suomen keikalle, jonne suuntaamme kolmen tytön kimpassa jouluun puolivälissä! Ei hassumpi pikkujoululahja (tosin itsehän mie sen maksoin, siis). Pappaset, täältä tullaan!

Another day of social awkwardness

 Blogaaminen unohtunut kesällä hieman kaiken elämän keskellä mutta nyt tuli koettua sellainen päivä että siitä on vaan ihan pakko kirjoittaa tarina.

Mutta ensin taustalle vähän musiikkia. Luottakaa siihen että tarina on parempi sen kera.

Kaikkihan alkoi eilisestä aamusta, kuten varmaan kaikilla tämän maapalleron ihmisillä. Tuli marssittua nörtteilemään yhden Riku-äijän kulmille harkkakaverin kanssa, ja aamupäivä meni seikkaillessa Sir Sukkanauhan ja Paavo-Hermanni-nimisen haltian kanssa Pimeyden ruhtinaan jyhkeässä kartanossa salaovia ja taikaesineitä metsästäen.

Mutta ei siis niitä samoja, mitä Digimonissa aikaan, ei. Ja se peli oli tämmöinen lelu:

Hero Quest - lautaroolipelien aatelia figuureineen kaikkineen.

En tunnustaudu pelinörtiksi mutta oikeassa seurassa tämä peli on jotain maailman hienointa. Näiden pelien jälkeen hinauduttiin sitten harkkatutun kanssa kohti Niemen takapajulassa sijaitsevaa Syvälahtea, missä viimeiset kolme iltaa ollaan vietetty teatteriduunien parissa. Koska työjutuista on hieman tylsää puhua (saatikka niistä erilaisista fiiliksistä mitä päässä on muhinut sinä aikana kun koko harkkaa olen suorittanut), niin hypättäköön suoraan iltaan ja aikaan esityksen jälkeen, kun oltiin saatu koko roska purettua kasaan vapaaehtoisen työvoiman sekä harkkareiden voimin. Näiden purkujen jälkeen olisi edessä koko työtiimin yhteinen karonkka.

Suurin osa poppoosta (näyttelijöitä enimmäkseen) loikkasi hyvissä ajoin ennen meitä harkkareita autoihin ja raidasi kohti karonkkapaikkaa, minne sitten me joukon nuorimmat, hurrdurreimmat ja nörteimmät suuntasimme fillareilla yhtä fiilareissa kuin oravat jotka juuri ovat löytäneet jonkun hörhön tammenterhovarastot. Meininkihän parani siitä sitten vielä entisestään, kun kahlasimme kuin hullut larppaajat keskenämme pimeitä metsiä pitkin useamman kilometrin, ylös muutaman 45 asteen mäen joiden pituutta saattoi rinnastaa jättiläisen reisiluihin... ja löysimme itsemme lopulta noin sadan metrin päässä siitä paikasta, mistä alun perin olimme lähteneet.

Alkoi vesisade. Varsinainen kaatosade, jonka keskellä totesimme että olemme tuloksetta penkoneet koko tanssilavan lähiympäristön löytämättä mitään muuta kuin kukkuloita ja metsiä jotka toivat mieleen Slendermanin sekä Twin Peaksin, ja nauramalla sille että miten parin päivän päästä paikkakunnan uutisotsikot paukuttaisivat siitä, miten kaksi larppaajanörtteilevää tuotantoharjoittelijaa katosi synkkiin kuiskausten metsiin, minne näiden kahden vaeltajan, Hurrin ja Durrin sielut jäisivät vuosikausiksi mätänemään ja kertomaan karmeita tarinoita tuosta karmeasta illasta.

Vesisateen keskellä kuitenkin tajusimme myös, että vaikka kuinka olisimme henkisesti edelleen larppaajataajuudella, niin olimme silti nykyajassa jossa tunnetaan käsite nimeltä teknologia. Tässä tarinassa teknologiaa edustakoon ystäväni Hurrin puhelin, jolla lopulta pirautimme karonkapaikkaan mistä yritimme penätä ohjeita seuraavat kymmenen minuuttia. Kun harhailua oli jatkunut vielä sen vartin verran, nämä kaksi uupunutta sankaria viimein saapuivat VIIMEIN, (hieman yli kello kahdentoista) määränpäähänsä. Ohessa fiiliksiämme giffien muodossa:

You're on candid camera!

"HURRRR DURRRRR"

...no bileethän itsessään olivat aika tylsät koska Hurrin kanssa olimme päättäneet olla selvinpäin mutta onneksi saatiin makkaraa, patonkia ja saladaa ja puhuttiin niin että meinasi äänihuulet kuivua. Paikalla tuli pörrättyä se muutama tunteroinen jos sitäkään, minkä jälkeen turistiin henkeviä vielä pari tuntia kylmässä mutta mukavan hiljaisessa ympäristössä lähellä Niemen keskustaa. Tätä höpinää kesti aamukolmeen saakka (keskellä tietyömaata, missä meille tuli kesken kaiken pölöttämään omiaan joku moottoripyöräheebo nimeltään Erkki), minkä jälkeen varpaat ja sormet paleltuneina päätettiin lähteä viipottamaan omia koteja päin...

Ai tämä muka absurdia? Ei ehkä ihan kirjoitettuna mutta ehkä te ymmärrätte lukea sen toisenlaisin silmin jos mainitsen että olemme kyseisen Hurrin kanssa tunteneet vasta pari viikkoa, ja nyt jo ollaan päästy puhumaan ummet ja lammet kaikesta maan ja taivaan väliltä. Jos ikinä satutte siis hengaamaan puolitutun kanssa keskellä yötä paikassa, jossa on tuskin ketään, niin ottakaa vinkistä vaari - kello yhden jälkeen ovat kaikki jutut sallittuja. Siinä voi puhua vaikka omista homoroolipelihahmoistaan ties mitä, ja jos toinen ottaa sen as cool as ice, ei heebo voi olla ihan persauksesta revitty.

Tämän sekopäisen sepostuksen jälkeen taidan taas vetäytyä pieneen sykkyrääni ja jatkaa elämän popittamista toisaalla. Hei vaan pikku blogini!

Paitsi loppuun vielä pieni loppusynkennys Cory Monteithin, toisin sanoen Gleen Finn Hudsonin muistollle.

                                                                   Otteesi tästä

                                                            maailmasta turhankin

                                                                   pian kirposi

                                                              karvasta lähtöäsi

                                                             ikävällä muistelen.