no more currytequila please.

Writer: Fran.

Don't have the power to write right now. Spend the whole weekend listening some Indian music in the club and.... that's it.

A song that will get stuck in your head:

Hitto mikä juhannus !

Kirjoittaja: Oliver.

Hello everybodyyy!

Tullut tällä viikkoa oltua kaaaaukana sivistyksestä ja tietokoneista, ja sen sijaan vietettyä aikaa äärimmäisen hyvässä seurassa. Tarkemminkin voisin tietty tässä teille nyt kertoa. Taisin jo viimeksi mainita, että oisi aika mahtavaa päästä tänä kesänä matkustamaan jonnekin Lontootakin pidemmälle. Tekee välillä hyvää vaihtaa kunnolla maisemia, nähdä uusia tai harvinaisempiakin naamoja, ja ottaa rennosti. Otin siis duunista kahden viikon vapaat että pääsisin tappamaan aikaani kunnolla, ja hyvän frendituttuhyyppäni Aronin suostuttelemana otin suunnan kohti.... Suomea!

Keskellä ei mitään ja sieltäkin syrjässä :D 

Lähdin siis reissuun yhdessä Aronin, Iitun, ja Iitun perheen kanssa. Valtava lössi yhdessä autossa, ja vielä isompi määrä tyyppejä paikan päällä. Paikan nimi taisi olla joku Niesi..... Anygays, totaalisen korvessa, kenttää oli parhaimmillaan se kaksi pykälää, ja tietokoneelle en päässyt oikeastaan kertaakaan. Yhteys toimi niin hitaasti etteivät rähmäiset aivoni sitä kestäneet, plus kaikkihan luonnollisesti luki suomeksi.......

Aron on kyllä oikeasti varmaan parasta matkaseuraa mitä mulla on ikinä ollut ! Juttua piisaa yhtä lailla kuin kärpäset surisevat, ja vaikka kumpikaan ei ymmärtänyt muiden puheista yhtään mitään (paitsi jos Iitu vaivaantui englanniksi horisemaan), viihdytettiin toisiamme. Ideoiden parhaimmistoa olivat mm. useat listat, joissa me vertailtiin mm. poikaystäväehdokkaita, suosikkikaupunkejamme, lempiruokiemme huonoja ja hyviä puolia, maaseutua ja kaupunkia, kahvia ja kaakaota...... Mitä vain saatettiinkaan keksiä maan ja taivaan väliltä. Lisäksi, koska molemmat piirustustaitoisia olemme, väkerrettiin sieviä pilakuvia toisistamme. Iitu piirsi pari tilannetta omaan lehtiöönsä, mutta se onnistui jotenki romuttamaan kameransa reissussa ja sillä tulee hiton huonotasoisia kuvia niin... niitä ei nyt oikein heru. Mutta vohkin noi kuvat mitä se ehti koneelleen laittaa ja pistän tähän: 

Kun monta ihmistä yhdessä autossa....

villejä arvauksia. Aronin, Iitun vai mun jalat?

tuli..... koristeltua sitten vessakin,

Ihanko ei muutenki olis ollut tarpeeks kuuma... Piti polttaa se kokkokin.

Pidettiin Aronin kans omaa kivaa kun yritettiin lukea mitä näissä oikein on 8D

this is Finland. Great fuzz!

Jeeebooou. eli tossa aikalailla in a nutshell koko reissu.... Matkoissa meni yhteen suuntaan suunnilleen 12 tuntia, mutta onneksi oltiin paikan päällä melkein viikko eikä ajeltu liikaa autossa. Ja hellettä riitti ! Luulin et Suomi on aina saamarin kylmä maa ja ettei täällä koskaan paista aurinko, mut oli synkkää oikeastaan vain sinä päivänä kun matkustettiin pohjoiseen. Nyt tän viikon mä vielä vietän Iitun nurkilla, mutta jatkan sitten Suomireissaamista.... Suunnitelmissa olisi poiketa ainakin nykyisessä kapitaalissa ja siinä entisessä....

Pärjäilkää! -Oliver.

Bailamos o.o

Kirjoittaja: Aron.

Suloisen lämmintä viikonloppua kaikille \0 Poikkesin käymään viikonloppureissulla Iitun luokse koska elämä tylsää oli ja kauhistuin, kun täällä oikeasti käristyy hengiltä ö__ö Kykin suunnilleen tunnin tuossa torstaina auringossa, ja sitten pitikin jo juosta sisälle ja kiljua Iitulle että eikö sillä hölmöllä ole aurinkorasvaa. No ei tietenkään ollut D: Nyt on naama punaisenkukertava ja näytän tosi epähehkeältä.

Nojoo, muuten reissu tänne on mennyt iloisesti. Torstai-iltana tosin iski kamala tylsyys kun Iitu datasi eikä halunnut touhuta mun kanssa, joten kostin kauniisti ja rosvosin sen puhelimen omiin tarkoituksiini. Toisin sanoen soitin kaukopuhelun Izumille ja käskin sitä tulemaan tänne mun kanssa ówò Olen ikävöivää tyyppiä, kyllä. Iitu ei tainnut tykätä kun ne kaukopuhelut tosiaan maksaa..... pelottavan ymmärtäväinen se tosin oli. Hymyili vaan vieressä ja kyseli että jääkö se Izuliini sitten yöksi asti.

Perjantaiaamuna melkeen potkin sitten Iitun ylös, että mennään jo, kiire kiire kiire ja sun pitää olla niissä sun hommissa ihan pian. Tarkennuksen vuoksi - se oli opiskelupaikkansa kautta päätynyt lipunmyyjäksi johonki random-tapahtumaan ja sai mut ja Izumin sinne mukaansa, kun kertoi että siellä soitetaan kaunista musiikkia. Otin vinkistä vaarin (en tosin sanonu Izulle yhtään mitään), ja halusin tietty mukaan. Tanssimaan ja muuta tällaista mukavaa. Olin tosin vähän etuajassa tän innokkuuteni kanssa... Herättelin Iitua siinä aamuyhdeksältä, kun sen piti olla töissä vasta illalla puoli seittemän...... ups. Eipä me siinä sit enää nukuttukaan, Iitu oli vähän ärrinmurrin koko päivän, varmaan huonot yöunet ja muuta tällaista kurjempaa.

Päivä kuitenki kulu sinne iltaan asti, lähdettiin keskustaan ja ooteltiin siinä että tapahtuma starttailee. Iitu oli myymässä lippuja ja mää siinä pääportin läheisyydessä ootin Izumia. Iitunki mieliala onneks alko vähän kohoamaan siinä sitä mukaa mitä enemmän pääsi ihmisiä palvelemaan ja kun ne oli hyvällä tuulella, ja kasin maissa se ekalla tauollaan oli jo naama kohtuullisen hangonkeksilläkin. Izukin oli siinä välissä ehtinyt paikalle (nauratti kun siinä jonossa oli siitä sellaine luolamiesversio..... sekseintä ikinä ja silleen.) ja mää raahasin sen noppeesti heti kasilta tanssimaan ku tuli niin valssia musiikkia. Tais Iitulla olla taustatodistajana aika hauskaa kun mä en taaskaan tuntenut ihan käsitettä rytmitaju...... Yritin saada Izumia humppaamaan mut se karkas nopeasti tilaamaan itselleen kaljaa ja mä jäin itekseni loikkimaan. Hetken aikaa mää siinä jaksoin nolata itteeni, mut päädyin itsekin sit kärkkymään Iitun luokse, Izumin seuratessa kiltisti perässä.

Hmmm no mitähän muuta. Kuunneltiin paria suomalaista livebändiä siinä, oli jotaki Neljän suoraa ja sitte Iitu katto viel Popedan.. me lähtiin siin välissä sen kämpille ku mulla alko joteki melusaaste mennä korviin liiaksi ja nälkä kaivo vatsaa. Tänään ois tarkoitus mennä uudestaan sit !

Mun ystäväpostauksen kakkos-osan saatte sit huomenna. Mä en osannut öö... piirtää tänään. Kukaan mun kavereista niis kuvis ei näyttänyt iteltään, ja mulle iski vaan depis ja olin ihan möö annanpa olla .w.

Being busy.

Kirjoittaja: Fran.

Tervehdys lukijani. Olet näemmä eksynyt lukemaan sivustoa, jota ylläpitävät neljä hyvin erilaista henkilöä. En oikeastaan tunne heistä kunnolla tällä hetkellä kuin kaksi, Achilleuksen ja Aronin. Achilleuksen asialla itse asiassa olenkin tällä hetkellä. Nimeni on Fran Makunde (enkä löydä itsestäni edustavaa kuvaa teidän nähtäväksenne..), New Yorkissa asuva aloitteleva dj. Mietin että joudunko esittelemään itseäni sen tarkemmin.... Ja tulen johtopäätökseen saman tien että en taida sitä tehdä.

Asianihan oli kuitenkin tulla kertomaan Achilleuksen kuulumisia. Hän on tällä hetkellä niin äärikiireinen (saanko sanoa suoraan? Hän on krappelissa eli hupelin jälkeisessä krapulassa. Älkää sanoko pressille.), ettei ehdi kirjoittelemaan, ja minullekin sai tiedon tänne New Yorkiin vasta nyt viikon loppupuolella josko voisin kirjoittaa hänen hienoja vaiheitaan muistiin. Olen siis tiedonvälittäjä enkä mitään muuta.

Achilleus viihtyy tällä hetkellä jossakin päin Pariisia. Heillä oli viikon verran keikkoja sekä Englannissa, Jenkeissä että Saksassa, ja nyt Ranska on seuraavana vuorossa ilmeisesti. (Olin katsomassa Nykin keikkaa, ja osaahan se jäbä edelleenkin näemmä soitella.) Mitenkään kummallisesti ei ole kiertue-elämä sujunut, elämä on ollut täynnä .. noh, elämää ja viinaa. Ja bändäreitä. Luultavasti kaiken tämän takia kiirettä siis pitää, ja välissä pitäisi olla myös antamassa haastatteluja. Olen itse ollut duunailemassa joskus muotoilualalla juttuja, vuoden verran suunnilleen ja kun satuin voittamaan yhden palkinnon työstäni joka käsitteli kiirettä ja paniikkia, ja tästä seurasi sellainen mediakiire että hädin tuskin ehdin housuni vaihtaa välissä.

Mutta Achu varmaan palannee vielä. En voinut muuten olla huomaamatta haastetta, joka kirjoittajille täällä on tullut o.o Mieli tekisi itsekin osallistua, mutta varmaan he sopivat keskenään kuka saa kuvia julkaista.. Aina voin ehdotella eri tyyppejä, mutta varmaan jokaisella on omat toiveensa siitä kenen kuvia blogissa voitaisiin julkaista. Valokuvaajat lienee ykkösinä about.

-Fran.

Oh bollocks.

Kirjoittaja: Oliver.

Joo, oon mä elossa vielä.

Tiedostan, oon ollut tällä viikolla ylimaallisen laiska. Ja väsynyt kaikkeen. Ja inhottaa enkä saa öisin kunnolla unta, eikä kahvikaan välttämättä auta mua enää aamuisin. Ja kun oon vaan ajatellutkin että mun pitäis piirtää mitään vapaa-ajalla, mulla on tullut niin ärripurrikiukkusekoaminen, että siitä piirtämisestä ois syntynyt silkkaa katastrofia ja mun hiusten repimistä. Mitä en tosiaankaan haluaisi harrastaa kaiken kasvattamisen ja kiroilun jälkeen.

Perimmäinen syy mun kireisiin hermoihini on baarielämisten jälkeiset aamut, joina mä en jaksais (tämä tosin nyt on sallittavaa imo) ees elää, ja koska se eläminen pitää kuiteski hoitaa, niin siihen meneeki sit kaikki energia. Töihin mä en ole jaksanut hirveenä poiketa, pari tuntia päivässä, parisenkymmentä strippiä lehtien sarjakuviin ja päätoimittaja kiittää, jos on kiittääkseen. Pokkarit onneksi hoituu samalla kun stripitkin. Koska töissä siis on näinkin apaattista, uuvuttavaa meikäläiselle, on sanottava etten mä vapaa-ajalla oo sit puuhannutkaan sitä sarjisblogikamaa mitä tänne piti julkasta. Plus skannerista taitaa olla värit lopussa ja mun palkkatili huutelee sellaista plus kahtakymppiä, ja ties milloin seuraavat maksut on tulossa. Laiskoja ihmisiä kaikki britit ketä tunnen, ei oo kiva.

Väsyttää mua toinenki asia. Tapasin yhe ukkelin baarissa tos keskiviikkon, ja pidin sitä hemmetin jeesin oloisena miehenä. Okei myönnän, olin ottanut pari neuvoa antavaa sitä ennen ja olo oli juuri sellainen kuin voi olettaa, jos meikäläinen asioi baarissa. Nostetta elämään, niin sen täytyy olla sanon mä. Mut me vietettiin siinä ihan mukavia hetkiä.. Hetkonen lukeekoha tätä blogia alaikäiset. *sensuroitua toimintaa josta voin kertoa sitten kun ne alaikäiset on vähän vanhempia. Aina voitte kysellä jälkikäteen mitä tapahtui* Torstaiaamuna mulla sitten olo oli kuin torvisoittokunnan tuuballa, jota oli edellisiltana pärryytetty ihan liian lujaa ja kovaäänisesti, ja kaiken päälle arvoisa mies oli ottanut hatkat ilman että kehtasi mua sitten herättää. Pahus vieköön kun oli herrasmies. Toivon että se ilmaantuu samaan baariin vielä myöhemmin että saa kuulla kunniansa. Kiitos luojalle sukkelakielisyydestäni.

Pakko mennä takas nukkumaan . . .

-Oliver.