Näytetään tekstit, joissa on tunniste esittely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esittely. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Relationship status: forever a fangirl.

Kirjoittaja: Iiko.

Laitetaanpa heti alkuun tällainen tosi edustava kuva miusta. (Se on peruukki.)
Morjesta vaan sinne kaikille pikku kesädataajille plasmakiteisten ruutujensa takana! Ihan vaan että ette ihan totaalisesti menisi sekaisin siitä että missä välissä Oliver on vaihtanut nimensä, naamansa, kirjoituskielensä sekä sukupuolensakin, niin lienee esittelyn paikka. Suurin osa lukijoista varmaan miut tunteekin in real life, mutta koskaanhan ei tuttujaan voi tuntea liian hyvin. Tässä siis pari taustatietojuttua:

Nimi: Tottelee yleensä nimiä Iitu, Iiko tai Pauli.
Ikä: ikuisesti viistoist niinku mut oikeesti kakskytyks.
Opiskelupaikka: Mikkelin ammattikorkea, ja linjana aivan ehana kulttuurituotanto. Jotkut varmaan tietääkin että meitä ei enää kouluteta lisää, joten kuljetaan leikkimielisesti alla sloganin 'Lajinsa viimeiset'. Toista vuotta opiskelen, ja huitsin kivvaa on.
Muuta: Tykkää mozzarellasta, koreapopista, pehmoleluista sekä Tim Burtonista.Vapaa-aikanaan fillaroi jokaiseen hemmetin paikkaan mitä Mikkelistä vaan löytyy poppi korvilla ja pahimmissa tapauksissa laulaa mukana, tai sitten istuu kotona dataamassa ja kirjoittamassa kaunokirjallisuutta. Tai teinidraamaa, kaunokirjallisuus kuulostaa jo liian ammattimaiselta mitä mie en tosiaankaan ole. Rakastaa eläimiä ja niitä on porukoiden kämpillä kaksin kappalein.

Kuvassa Nemo Kaunisnaama, ikää tällä hetkeä kolme ja puoli vee.

Kuvassa Leevi The Dyykkari, ikää tänä Jussina about 13 vee.
Ai häh? Ettei naamat näy kunnolla? No hittolainen, kai sellaisetkin kuvat vois tässä vilauttaa.


Mutta jottei tää blogitus kertoisi vaan meidän perheen (kieltämättä hurmaavista) kissasta ja koirasta, pöpisen päänne menoksi vähän muustakin. Nimittäin tästä:

Opiskeluaikoinani olen saanut varmaankin noin .... kymmenelle(tuhannelle) ihmiselle jollain tapaa selittää, mikä piru on kulttuurituottaja ja mitä himskattia heillä oikein on tekemistä minkään maailman asian kanssa. Hienointahan tässä oli se, että tajusin mitä opiskelen itsekin vasta, kun olin koulunpenkkiä kuluttanut noin puolisen vuotta. Hyvä minä, ei ole hitaita hoksottimia ikinä, kaninpapanat sentään! Mutta nyt tätä hommaa on tullut paahdettua noin se puolitoista vuotta, ja meno on maistunut kohtalaisen mukavalta. Koska tuskin kukaan jaksaa kuunnella jauhamistani siitä miten on ihanaa työskennellä luovassa ja innovatiivisessa sakissa erilaisten tapahtumien aikana ja kehittää samalla valtaisia verkostoja niin että kaloja suorastaan ui niihin pyydystettäviksi ja savustettaviksi (...eikun hetkonen, nehän on niitä verkkoja eikä verkostoja. Ups.), niin ohessa pari hassua kuvaa siitä mitä tänä aikana oon päässyt touhuumaan :)

Mukana toimitsijana Mikkeli Soikoon-tapahtumissa kesinä 2011 ja 2012







Kampusfestari 2012 Mikkelissä: MUC Jazz-ilta (mukana toisena vastuutuottajista)



Työharjoittelijana Satujen Sateenvarjo-nukketeatterifestivaalilla syksyllä 2011

 Muuta touhuamista kulttuurin parissa


(Mie oon tuo vämön näkönen blondi keskellä)
Hommaa on ollut rutkasti enemmänkin, mutta kuvallinen saldo on jäänyt vähemmälle tai kuvalaatu on ollut harvinaisen arseesta :D Pääpointti kuitenkin on se, että himputisti on päässyt asioita tekemään, tapaamaan reippaasti ihmisiä ja siinä sivussa kasvattanut omaa henkistä kyrpää kun koko ajan pitää toimia oman itsensä promoottorina. Tätä termiä voisi aukaista vielä joskus myöhemmin enemmän, sillä jos tässä ekassa postauksessa alan kaikkea touhutinta selostamaan, ihmiset kyllästyy eikä miussa ole enää yhtään mitään odottamisen arvoista :(

Siksi salkkarimaisen villisti stoppaankin höpötykseni tähän, ja jätän teidät totta kai jännätorttu housuissa sekä sukat kippuralla innostuksesta odottamaan seuraavaa merkintää. Hitto miten olen itsevarma. Anteeksi.

Hei heeeeei!

maanantai 12. syyskuuta 2011

songs for bittersweet days

Kirjoittaja: Fran.

Helloes there all the ladies, men, doggies and cats. And the other citizens our planet must have. My name is Fran.

... actually I think I've written here before, too. A couple months ago, was it? When Achu could'n make it since he was too busy living the 'American Dream'. Well anyways, I can't describe by words how anxious I am from this honor - I haven't been blogging since high school, and since my contemporary best-friend said I really should keep on that road and turn into a music-critic and earn my bread that way. But I had to say no, since I was young and foolish. And I still am. Somehow I felt that if I ever started to write critic about something I truly worship, enjoy and love, the magic in it could someday disappear, and I might thanks to that turn into a belabouring old fart, whose love to music is just a fading memory from the past.

By the way, just because I no longer am best friends with that dude, our relationship didn't turn into a shithole because I didn't obey his recommendation. We just had some quarrel about one girl and as the school ended, I had the girl in my arms and my friend ran away to the California. Never met him after that. Such a shame, 'cause the girl by far showed her true colours and they quite didn't match with mine. In a metaphoric level.

But I guess I've blabbered too much of that already. I'm not here to talk about my high-school lovers and friends, no, I'm here to talk about music.

by the way, I love cats.
So, music it is. I believe everyone in the world has some sort of opinion and taste in music, no matter which country you live in, what sort of religious background you have, how old you are, or what kind of economical situation you have. 

When it comes to me, I love music. Been loving ever since I was a little boy - or not loving, but it somehow always has been a great part of my life. Maybe I could compare it to what some people think of o-zone layer - You only miss it when you don't have it. 

Hmmm. I had some guidelines written on a piece of paper, but I somehow managed to lose that little piece of... art during my way home (damn Gorillaz, too groovy songs make me wanna dance). So..... I think I'll skip this stupid talking right now and just give space to the real thing that this blog was about to have as a leading theme: The Music.

At first, some autumny feelings. I really like this season.

...... Screw youTube. It doesn't allow me to put here the songs I'd like to give the samples of. So this has to be made in another style. In the mode of a playlist. I think these songs are all on Yotube, so feel free to live with them for a while:

'Listen while loving depression'

1. Radiohead - No Surprises
2. Nancy Sinatra - Bang Bang (My Baby Shut Me Down)
3. Keane - Untitled 1
4. Depeche Mode - Enjoy the Silence
5. Imogen Heap - Hide and Seek
6. Gabriella Cilmi - Safer
7. Nirvana - Heart-Shaped Box
8. Ben E. King - Stand By Me
9. Martin Gore - Snowing
10. R.E.M. - Snowing

So, start with these few songs, that have made some sort of impression for me, thanks to the vocals, vocalists, players and the 'feeling', the band or the artist has been able to create. 

Note to self - tune yourself on the right channel to listen these songs by purchasing the softest blanket in your closest market, add in some Irish coffee and if possible, a rainy day. And erase all the unnecessary items, such as laptop, big lamps and brightly-lighted rooms. All you need is a space where you feel like you're at home.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Friendness, part 2.


Kirjoittaja: Aron.

Heip kaikilleeee~

Viikonlopusta selvitty ja nyt pitäisi kirjoitella tää ystäväpostaus viimeinkin loppuun saakka. Pari tyypiä lieneekin tuttuja ihan tän blogin kirjoittajien puolelta, mutta aattelin ne tähän liittää kun.... no, ollaan ystäviä. Tietääkseni. Mie palaan asiaan taas ensi kuussa, heipaaaa siihen asti~!


Eli voitais aloittaa Oliverista. Tulipas kuvasta epä-Olivermainen. Yleensä se on tosi rempeä, elämäniloinen, sanoo asiansa suoraan ja häpeilemättä ja onnistuu silti melkein aina naurattamaan mua. Hupaisa tyyppi, eikä tahallaan halua loukata ketään, ellei sit sitä itteänsäkin ole loukattu. Silloin se ei... liikoja sanoja säästele. Mutta, siis hauskaa seuraa. Ja puhuu vähän samaa kieltäkin mun kanssa o.o
Hugo on järjettömän viisas poika. o_o Musta ois varmaan tullut ihan samanlainen jos olisin viisitoista vuotta sitten päättänyt skarpata koulussa, viettänyt tosi suuren osani vapaa-ajastani lukien kirjoja, ja päntäten, ja aina vaan lisää päntäten. Mutta, olin nuorena rasavilli, mikä sit vaikutti suoraan myös opintoihin..... upsista. Pääasia kuitenkin lienee että mää ja Hugo tullaan aika... hyvin toimeen. Plus ymmärretään toisiamme hienosti ja se jaksaa kuunnella mun puhetta, vaikka sitä yleensä tuleekin ihan liikaa.. Jotenkin se on kuitenkin sisäisesti sykkyrällään, tai sillain että siitä itsestään ei kamalasti saa irti. Sen pitäis joskus osata ilmaista itseään paremmin, tai ainakin tavata joku, jonka kanssa se vois jakaa näitä harmonisia ajatuksiaan. (Menikö toi sana oikein..?)
Iitu...... on pelottava. Toisinaan. Tai ainakin sen ajatuksenjuoksussa on jotain pahasti vinksallaan. Ehkä se selittyy sillä että sillä on..... mikä se sana.. oli.... Oliko se fiskaatio o_o Tai joku sellainen. Mut siis se tarkoitti sitä et on joku sellaanen riippuvuus tai joku johonkin asiaan, ja Iitun tapauksessa se taitaa olla miesten ja poikien välinen rakkaus. Oikeasti. Teidän pitäis nähdä sen kovalevyn kuva-ja tekstitiedostot. Niin ja ne jutut mitä sen suusta pääsee melkein joka päivä, unohtamatta niitä lukemattomia erilaisia ilmeitä, mitä se asian tiimoilta kasvoillaan luo varmaan joka päivä. Ihme etten mä ole vielä juossut sitä koskaan pakoon. Tai.. tavallaan olen. Silloin kun se alkaa horisemaan kaikkea ihan häröjä asioita musta ja Izusta.... o///o
Ja viimoisena vielä William. (Tyyppi tossa oikealla, mää piirsin tän kuvan ikuisuus sitten enkä saanut tänään kunnollista kuvaa pojasta piirreltyä...) En itse asiassa viime aikoina ole paljoa löpissyt pojan kanssa, kun yleensä me käydään keskusteluja Iitun ja sanakirjan kautta, koska ollaan molemmat yhtä tampioita toistemme kielissä. William tulee Briteistä, se on kyllä viisas tyyppi mut.. ei oo oikeen saanu kunnon koulutusta kun joutunut olemaan duunissa jossain kuppaisessa isänsä baarissa tyyliin kymmenvuotiaasta. Viime vuoden puolella se tapas jonku Jeremyn ja nyt ne asuu kimpassa jossain hienossa talossa. Kait, jos oon oikeen ymmärtänyt. En oo niiden suhteen laadusta kauheen kiinnostunut. Williamilla on maailman söpöin kissa nimeltään Rölli, se on mukava, ja lämmin persoona. Melkein kuin mun kauan kadoksissa ollut veljeni.Niin William siis, ei Rölli.....

torstai 7. huhtikuuta 2011

Ohhohoho.

Kirjoittaja: Oliver.





Bongasin kaverituttavafrendini blogista tällaisen überjännän gallup-tapaisen tökkelin ja tuumasin että kun tällä erää en keksinyt muuta aihetta val- anteeksi kirjoittaa, niin kerronpa teille asioita itsestäni. Ja passaan pallon samalla seuraavien viikkojen kirjoittajille. Aron taitaa tulla seuraavana. Toivottavasti veikkoseni saa tosi nihkeitä kysymyksiä 8) Mutta asiaan.

Päivä 1 - Esittele itsesi

Jos ei ole vielä selvennyt, on nimeni tosiaankin Oliver Synopsis. Oikeeta nimeäni en mielelläni kertoisi kikattelevian ja pyörtyilevien fanien takia. Twist se ei ole. Eikä Jamie myöskään ole etunimi. Ikää on 21 vuotta, ja kesäkuussa ikää tulee taas lisää. Kuudestoista päivä, jos mun muisti vielä on oikeassa. Elossa olevat vanhemmat, eivät minusta tykkää kun tykkään väärästä sukupuolesta ja karkasin vielä kotoakin kun piti päästä rakentamaan elämää, eikä pelkkiä torneja niistä rakennuspalikoista mitä kotona oli. Ei sillä että mä niillä oisin vielä teini-ikäisenä leikkinyt. But you get the idea, right?

Asun tällä erää yksin yhdessä ullakkoasunnossa melkein keskustassa in a place called London. Haluaisin kissan, mutta en saa koska olen allerginen ja kissa sotkee paperini ja oman elämäni silkalla olemassaolollaan. Olen kade yhdelle tutulleni Williamille jolla on about vuoden ikäinen kissa nimeltä Rölli. Mrrr. Ja mähän en pehmoleluihin sorru. Tunnen liian monta nynnyä joka nukkuu vielä tässäkin iässä vakituisesti nallukan kanssa jos tulee yksinäinen olo.

Ööö no tosiaan oon ammatiltani sarjakuvapiirtäjä ja multa julkaistaan vakituisesti kahta eri sarjakuvaa - Lihava kissa ja herra Pulsu ja Miksi meninkään naimisiin. Okei kummastakaan elämästä mulla ei ole mitään tietoa, mä en ole ikinä ollut naimisissa, pulsu, tai lihava kissa, mutta oon nähnyt mielestäni erilaisia elämiä sen verran, että oon uskaltanut tarttua näihin aiheisiin. Ja ainakin popula tuntuu tykkäävän kun mä olen vielä saanut työnikin pitää.

Elelen sinkkuna, muttei se mua paljoakaan kalva. Mitä nyt, kun on tullut tähän ikään mennessä seurusteltuakin ihan muutamaan otteeseen, niin muutama suhde ei ole päättynyt kaikkein näteimmällä tavalla että I kiss your cheek say bye and go away. En toivottavast kuulosta täydeltä a-holelta kun sanon tän, mutta oon aina silti yrittäny kattoo eteenpäin vaikka eron hetkellä tekiskin. Nyt on päällä vaan ton Constantinon metsästäminen. Ylihuomenna taas Criquettes kutsuu!

Mä rakastan olla sosiaalinen ja heittää hyvää läpänderiä. Ja vielä enemmän huonoa läbänderiä. Harrastuksiin mulla kuuluu elokuvat, valokuvaaminen, ruoanlaitto ja liiallinen juominen aina kerran pari kuussa.

Kaiken kaikkiaan nautin elämisestä. Olen jee-mies. En kursaile turhia, nappaan kiinni kaikista tilaisuuksista mitä vain eteeni tulee ja toivon etteivät ne sitten johda ansakuoppiin. Harvemmin ovat johtaneetkaan, joten mun tulevaisuus on varmasti todella synkkä kun olen tähän mennessä ollut niinkin onnekas.