Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urgh.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urgh.. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Miksei tää ota onnistuakseen nyt p*rkele.

Kirjoittaja: Oliver.








Mun tämänhetkistä mielentilaani voisin helposti kuvata vaikkapa seuraavanlaisella naamataululla:

Arvatkaapa kuka taas eilen päätyi tosiaankin sinne baaritiskille tilaamaan peräjälkeen kolme kossubatteryä, ja kulutti niiden ylimalkaiseen siemailuun reilusti yli kolme tuntia? Mun tähystyspaikkani oli täydellinen. Siihen ei kukaan muu olisi päässyt istumaan vaikka olisi uhkaillut iskeä multa pernan kurkkuun tai kulkuset kitusiin. Siinä mä istuin huokuen halua pyytää Constantinolta jonkin verran aikaa itselleni, Oliverille, ihan vaan että voisin sanoa pari hassua sanaa tyyliin "Moi, mä oon mukava poika, sä näytät hauskalta jätkältä, voidaanko ottaa alusta?" Mutta, hän taitaa rakastaa dramatiikkaa ja sitä että kun kerran on käyty ****** (anteeksi, mä en keksi tohon mitään luovempaa kuvausta), niin siinä onkin jo tarpeeksi hupia yhdestä sarjakuvapiirtäjästä. AAAARRGGGHHHHHH.

Mun pitänee ensi kerralla ottaa suojaisempi tähystyspaikka. Mä en hitto soikoon aio antaa periksi, oli sillä Constantinolla sen verran miellyttävä olemus ja ulkonäkö. Oiskohan mun viisaampaa lopettaa juominenkin. Selvin päin ehkä seuraavana aamuna voisi herätä siihen herätyskelloon ja toivoa että toinen on vielä siinä vieressä loikomassa, eikä itsellä olisi edes krapulaa tai ajatustakaan siitä.

Mä jatkan toki taistelua. Jälleen ensi lauantaina, mutta syräisemmässä pöydässä toki. Nyt tilaa uudelle esittelynpätkälle musta. Adios for the next time, fellows~!

Päivä 2 - Eka rakkaus

Nuorempana, kun mä vielä tykkäsin noista tytöistäkin, olin mä kliseisesti rakastunut parhaan kaverini tyttöystäväntapaiseen. Okei, ne ei kyllä koskaan edenneet kädestäpitelyä ja pussaamista pidemmälle, ja niiden juttu tais kestääkin vaan kuukauden ja rapiat. Voi noita nuoria. Tytön nimi oli Cassandra Steels, sillä oli pikimusta tukka joka ylettyi juuri ja juuri korvien alle ja helisevä nauru, jota se tosin harvemmin mua kohtaan päästi suustaan. Mä en siihen aikaan ollut hyvä tekemään aloitteita (ja nykyäänkin se, kuten esimerkistä Constantino näette, on vähän kuppaista), koska olin ujo ja tykkäsin enemmän olla poikien seurassa - tytöthän on ala-aste aikaan niitä ihan hirveitä tyyppejä joista tarttuu basilleja ja kuukautiset - mutta oli Cassyssä sit kai jotakin mikä mussa sai jalkaa vipattamaan ja kielenkannattimet heltymään niin että mä melkein aloin puhumaan sen seurassa ties mistä paskasta ihan vaan että saisin huomiota. Pfffft.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Ka-CHINNN-ga.

Kirjoittaja: Achu.





Mmmäpä osasinkin muuttaa tätä ulkoasua! In your face Aron, ku sä et yksin osaa edes kuvaas lisätä. Nyt kun kerta istuit siihen tuijottelemaan uusinta luomustani, pidä takamus vielä hetken aikaa penkissä ja keskity kuuntelemoon ku mä kerron jottai täst uuesta kuossista.

Meill' on ensi viikolla tulossa keikkaa Venäjällä asti, ja alunperi oli vissii ajatus et mä hoitaisin tän merkinnän venäjän kielellä, tai niil kurillisil kirjaimilla vai mitähän ne nyt olkoot, mut koska venäjäläiset vain ois ymmärtäny mun pälinää sillooin ja ja ne jotka opiskelee venäjää tietteskin, kanssa.. Kunnia heille mut musta mä en nyt osannut valita sitä tuolta valikoista. Ainoo mitä mä osaan venäjän kielellä kertoo on mitä mulle kuuluu ja kuinka paljon vuotta mä oon. Ainnii. Mun piti ulkoasust jakaa pari sanaa.

Ihan selvää visiota mä en tielle osaa jaella. Mut venäjämeininkiihin mä tällä pyrin, ja aattelin et ornamenttimaisuus ois jotain mitä venäjäläiset vai onkse venäläiset, tykkää käyttää. Nii ja sit ku viimeks kävin olemassa täällä (oli kaunis hotelli, aiheutettiin viemärien tukkeutuminen plus revittiin parit lakanaiset muun muassa), nii oli joku Lilan värin festivaali tai joku sellane ja siellä oli iloisia ihmisiä paljon ja melleki ripustettiii kaikkia viirejä päähän ja huiveja ja kaikki tanssi, soitti epämääräistä musiikkia ja kaikkialla liehu viirejä lisää missä loisti sateenkaariii. Oli tervetullut olo heti ensimmäisenä iltana jopa enne keikkaakin jo..

Ja no ööö.... derp jee. Osaisinpa mä laulaa jonku muun venäläisen biisin ku sen ikuisen Kaalinkkammaljaan. Mut innoissani voin sanoo oottelevani sitä keikkaa missä me tullaan soittamaan. Pitää asua ainakin kehitellä vielä ja wwiiiuuhhsshh vaikka mitää!

Oho mun viikko loppuuki tähän päivään. Schaibaaaaaa. Mua tapaa seuraavilla viikoilla ympäri maailmaa, listas tais oleilla ainaki Venäjä, Ruotsi (pffhahaha), Norja, siitä Ranskaan ja Saksaan, ja sit oli jotain paikkoja tuolla Majorkkojen ja Las Palmasien seudulla. Espanjassa oli pääkeikka ja muita en muista kunnolla. Reitillä en jaksa aatella ku soittamista, hei. Niin ja lyriikoita. Niitä pitäis kehitellä lisääkin . . . missä inspis, haluaako joku antaa sen numeron niin varaisin ajan inspisterapiaan...