SUPERMEGA EVENT POST DESU

... otsikko on tosi lupaava, joten toivottavasti tämä merkintä on oikeasti sen veroinen. Tällä kertaa mie oikeasti uskallan sanoa että minulla on jotain sanottavaakin, eikä nämä asiat edes pahemmin liity lähestyvään jouluun ja muuhun häsräämiseen, joten pitäkäähän kiinni penkeistänne kun alatte lukemaan!

Joulukuu on tähän päivään mennessä ollut kumman kiireistä aikaa, eikä edes ainoastaan koulun tai teatterin tai kirjoittamisen takia. Sen sijaan kiireisenä ovat pitäneet hieman erilaiset kulttuurimenot, joihin on sisältynyt pari törkeän hyvää, luvattoman eroottista livekeikkaa, leffateatteria, esiintymistä joulutorilla sekä muita pikkuisia, vähäpätöisempiä seikkailuita. Mutta avataan nyt nämä pari isompaa seikkailua, minkä tuiskeissa olen parin viikon sisään rullannut.

Ensimmäinen seikkailu tuli koettua itsenäisyyspäivän viikonloppuna, jolloin poikkesin kavereita tapaamassa Pieksämäellä ja viettämässä erittäin hurmaavia, muumintäyteisiä pikkujouluja. Lähinnä tämä visiitti koostui Muumien tuijottelusta sekä ihanien piparien paistamisesta, joista alla pari kuvaa <3

Pieksämäen reissun jälkeen loikkasin takaisin Mikkelin junaan lauantaiksi 7.12, jolloin nuoruuteni suuri ihastus ja esikuva sekä erityisen hurmaava nuorimies, Olavi Uusivirta heitti keikkaa Naisvuoritalolla <3 Keikka oli poikkeuksellinen itselleni jo siinä mielessä, että ensi kertaa olin Naisvuorella tekemässä jotain ihan muuta kuin töitä :D Tavallaan Olavin kanssa menetimme kummatkin keikkaneitsyytemme paikan päällä, silllä toinen oli ensi kertaa kyseisellä lavalla esiintymässä, toinen ensi kertaa maksavana asiakkaana idoliaan tapaamassa. Mies oli kerrassaan hurmaava ja charmantti ja kaikkea mitä olin osannutkin odottaa, tanssitti keikalla vanhempia naisia ja flirttaili yleisön sekä bändiläistensä kanssa - unohtamatta sitä riehakasta lavalla mesoamista, josta oli mahdotonta saada live footagea :D Ehdottomasti menisin herran keikalle vielä uusiksi. Ohessa vielä pari onnistuneinta kuvaa ja pakollinen pikku videonpätkäkin! Pahoittelut kököstä laadusta :x

Olavin jälkeen itselläni oli reilu viikko aikaa toipua miehen ihanuudesta ja jälkifiilistellä vielä keikkaa, kunnes seuraava kulttuurinen seikkailu häämötti edessä! Tällä kertaa pakkasin kamani ja itseni Helsinkiä kohti suunnistavaan junaan - sanon aina leikkimielisesti, että "on aika tehdä se vuoden yksi pakollinen Helsingin reissu", koska tuntuu että viime vuosien aikana olen mestoilla pyörinyt erittäin harvoin. Viime vuonna reissuni Stadiin hieman paskoi (pyrkimys oli lähteä Placeboa katsomaan, mutta pojan pannahiset peruivat Molkon kipeän kurkun takia shown'sa), joten hieman hermostutti lähteä, koska tälläkin kertaa kyseessä oli keikkareissu.. Eikä ihan minkä tahansa bändin keikka, vaan...

Elektromusiikin pioneeri Depeche Mode nimittäin oli tulossa heittämään Delta Machine- kiertueensa viimeisen keikanHesan Hartwall-areenalle, ja pakkohan miehiä oli päästä katsomaan kun nuo viisikymppiset ovat sen verran arvaamattomia että saattavat äkkiä saada päähänsä jäädä eläkkeelle :D Keikkaa oltiin jännätty elokuusta lähtien pienellä liekillä - olimme siis kolmen muun chicksin kanssa setiä menossa katsomaan - joten viikonloppuna jännitys alkoi koota varsinaisiin kaaoslukemiin. Hesassa tuli pallottua puolitoista vuorokautta ennen keikkaa, joten siitä muutama hehkeä kuvanen:

#Robert's Coffee <3

Epäilyttävät mainostekstit ovat epäilyttäviä.

THE MASTER PAPER.

Ennen keikkaa itseä hermostutti (lähinnä edellisvuotisen peruuntuneen Placebon vuoksi) että keikka oltaisiin peruttu, ja selasinkin sunnuntai-aamuna hermostuneena nettiä siltä varalta että siellä ilmoitettaisiin esim. jonkun jäsenistä sairastuneen äkkiä vaaralliseen laikku- tai puna- tai lavantautiin tai kaikkiin samanaikaisesti, mutta pelko onneksi osoittautui turhaksi. Olisittepa nähneet miten sekapärinöissä olin, kun marssimme muiden Deppari-fanien jatkona kohti Hartwall-areenaa Pasilan asemalta - hyvä kun onnistuin hengittämään kunnolla :D Olo oli ehkä samanlainen kuin Titanicin Rosella kun se ensi kertaa näki sen aluks- okei, ehkä ennemminkin samanlainen kuin sillä Jackilla kun se ensi kertaa näki iki-ihanan Rosensa. Olipa köppäinen metafora, mennäänpä eteenpäin.

Tungos Hartwallilla oli _valtaisaa_, muttei sentään niin ahdistavaa mitä olisin kuvitellut (paikan päälllä oli sentään loppujen lopuksi noin 10 000 ihmistä, niin jengiä tosiaan oli...) Ketään tuskin kauheana kiinnostaa kuunnella sen pidempää selontekoa miten pähkinöinä olin bändiä odotellessa ja melkein potkin aivoni mielikuvien tasolla hajalle, joten hypätään suoraan kuviin ja videoihin...

Andy "Fletsä" Fletcher. 

Preciousin taustavideot oli jotain kauneinta kun pirusti koiriaaa <33 

Martin "Marsu" Gore ja dem dark feels :33 

Dave "Pylly" Gahan (jonka pyllystä en valitettavasti saanut kuvaa, snifu!)

Keikalla meno oli tajuttoman hehkeätä, ja kuten kuvista näkee oltiin likimain lavan lähettyvillä (noin 10. rivissä, kenties?) Kaikeksi onneksemme bändin catwalk oli noin KOLMEN metrin päässä seisomapaikoiltamme, ja meinasi lentää veret nenästä ja housut jalasta kun samperin hyväkroppaiset papat joilla äänet on kuin langenneilla enkeleillä (anteeksi nämä kuppaiset metaforat), ovat IHAN SIINÄ LÄHELLÄ ja tahtoisit vain pyörtyä onnesta, syntyä uudelleen ja hukkua turhuuden puolihämärään... En aivan ole varma että saako näitä videoita julkisesti jakaa, joten uppasin ne YouTube-kanavalleni yksityisinä videoina. Linkit niihin tässä ja tässä.

Keikan jälkeen tuli poikettua (okei, käytyä kunnolla) myös On The Rocksin virallisilla DM-jatkoilla, joissa soitettiin koko ilta Depeche Modea ja pyöritettiin välistä musavideoitakin <3 Ilta oli erityisen täydellistä aikaa, mutta koska kädet tärisi erinäisten asioiden takia, eivät kuvat olleet mitään erityisen hienoja joten saatte tällä kertaa pärjätä ilman.

DM:n jälkeen tuntui elämä pari päivää erittäin häkellyttävältä - melkein kuin olisi elänyt puoliunessa kaiken eeppisyyksien ja tunnekuohujen jälkeen :D Keikanjälkeisenä maanantaina oli kaiken päälle teatteriryhmä Idean ensiesiintyminen Mikkelissä, joten oma esiintymiseni oli univelan ja viikonloppufiilinkien takia sangen hörhöilevää, mutta esitys meni kuitenkin kunnialla! Idealla on muuten myös Facebook-sivu, josta saa JA PITÄÄ käydä tyksimässä :D

Kaiken tämän kuohuamisen jälkeen päätin panna topin kaikelle kulttuurihurraamiselle... Paitsi että ei ihan. Tänään tuli nimittäin käytyä katsomassa vielä se kauan hehkutettu ja odotettu Hobitti: Smaugin autioittama maa, ja tunteet elokuvasta olivat aika... makoisat. Jouduin tosin leffan katsomaan 3D:nä mitä edelleen pahasti karsastan, mutta kaikeksi onneksi leffan 3D-efektit olivat kovin vähäiset. Ainoa vaan että kesto (kaksi ja puoli tuntia) oli tällaiselle henkiselle vanhukselle aika paha paikka - kaverin kanssa sadateltiin, että ollaan tultu liian papoiksi käymään leffateatterissa ellei leffa kestä alle tuntia :(( Filmistä jäi kuitenkin erittäin positiivinen tuntuma, suosittelen kaikkia katsomaan kunhan vain teatteriin ehditte <3 Erityisen häkellyttävää oli, että Pushing Daisiesin Lee Pace teki leffassa pöyristyttävän pyörryttävän roolin Legolas-namupalleron sitäkin komeampana Thranduil-isäpappana, mmh!

I mean, who else sees no difference?

HUH. Tuli melkein hiki tätä semijännää joulukuuta selostaessa, joten nyt taitaa olla hyvä aika pysäyttää kerronta ja tehdä tilaa joulun odottelulle :D Tämän kuun lopulla olisi vielä tiedossa uuden vuoden reissu Kuopioon, mutta sen aika koittaa sitten vähän myöhemmin. Toivottavasti ihmiset vietätte mukavan joulun ja saatte juuri sen verran lahjoja, kuin niitä ansaitsette! Okei ehkä vähän enemmänkin. Kuunnelkaa hauskoja joululauluja ja muistakaa syödä sikana (heh heh) kinkkua tai vaihtoehtoisesti riisipuuroa, jos olette ituhippejä.

P.S. Loppuun vielä feelsini tästä kuusta pähkinänkuoressa. Kiitos ajastanne.