Stories of my life

Kirjoittaja: Iitu.

¡ Feliz Navidad, prosperos años felicidad!

Päätin tehdä tällä viikolla runsaalla vapaa-ajallani jotain kehittävää mikä liittyisi blogaamiseen eikä pelkkään nettiherppaamiseen, ja kiitos parin netti-ihmisen sainkin hienon idean. Seuraan täällä Bloggerissa muutamaa cosplay-ihmistä jotka päivittelivät tällä viikolla vuosien mittaan tekemiään cosplay-pukuja ja kertoilivat samalla muutamalla sanalla omasta cosplay-urastaan, mikä innoitti tekemään jotain vastaavaa. Ei tosin cosplayn saralla, koska pukuni voidaan laskea yhden käden sormilla eivätkä nekään ole olleet mitään varsinaisia taidonnäytteitä. Jouduin siis miettimään pääni miltei puhki että keksisin mitä hiivattia olen tehnyt mistä voisi tehdä vuositasolla vertailun, kunnes tajusin että vastaushan on suoraan luettavissa tietokoneeni kovalevyltä – pannahinen, miehän oon kirjoittanut!

Niin, niin arkista kuin se onkin, en keksinyt mitään muuta mielenkiintoista mitä a) olen aktiivisesti tehnyt n. viisi vuotta b) mistä on olemassa konkreettista, kohtuu originaalia todistusaineistoa melko reippaalla kädellä. Toki olisin voinut höpistä myös piirtämisestä, mutta sen aika ehkä koittaa vähän myöhemmin.

Kuten saatatte siis arvata, tämä merkintä tulee olemaan aika tekstipitoinen. Koetin poimia useiden tekstieni joukota sopivan kokoisia pätkiä että ette kyllästy kuoliaiksi, mutta missään nimessä en pakota teitä lukemaan kaikkea. Enemmän teen tämän kokeilumielessä, ilman että teen kymmenen sivun analyysiä siitä miten olen kehittynyt ja missä mielessä olen edelleen samanlainen kuin aloittaessani.

Aloitetaan vaikka ihan tilastoilla... Ohessa pieni kokoelma siitä mitä oikeasti on tullut tehtyä (aikavälillä alkuvuosi 2010-joulukuu 2012)

Pidempiä tekstejä (pituus vähintään 9 lukua, pituus vaihdellut 50-160:n sivuun) yhteensä 4 kpl
Kavereille kirjoitettuja parodioita n. 10 kpl (kesto alle 3 sivua/tarina)
Laululyriikkaparodioita alle 10 kpl
omia sanoituksia/runoja vaihteleva määrä vuosittain, yhteensä ehkä n. 30 kpl
Pieniä one shotteja omista hahmoista n. 15 kpl
Fanfictionia (joukossa mm. South Parkia, Hetaliaa, Super Junioria ja InuYashaa); kaksi keskipitkää Hetalia- tarinaa, muutama one-shot, parisivuisia rykäisyjä ja vitsinpuolikkaita. Yhteensä ehkä noin 60 sivua valmista tekstiä.
Hahmoesittelyjä, flashbackeja, hahmosyvennyksiä n. 50 sivua
3½ keskeytettyä tarinaa, sivuja tullut yhteensä n.. 40
Henkilökohtaisten patoutumien ja satunnaisten inpiraatiotulvahdusten tuotoksia yhteensä n. 20 sivua

Yhteenlaskettua sivumäärää en uskalla laskea koska nuo ensiksi mainitut originaalitarinat ovat kaikki olleet kestoiltaan niin pitkiä että yksistään niistä varmaankin saisin yli 700-sivuisen kokoelman tuotoksistani kolmen vuoden sisään... Kirjoittamista on siis tullut harrastettua varsin pitkästikin, näin voi sanoa :D Mutta jos mukaan ei lasketa noita originaalitarinoita (mitä olen tuottanut periaatteella 1 vuodessa), on loppusumma suurin piirtein 300 sivun luokkaa.

Okei siinä taisi olla tarpeeksi tilastotiedettä ainakin miulle. Ellette vielä nuku ruutujanne vasten siellä tämän jälkeen, niin voisin tarjoilla nyt niitä muutamia herkkuja omien arkiston pohjilta.. Joukossa ei ihan kaikkea ole esiteltynä mitä ylhäällä seisoo, mutta vertailussa on mukana mm. sitä fanfictionia, own character-turinoita ja pari kuolematonta laulujen sanoitusta...

VUOSI 2009

Tältä vuodelta ei todistusaineistoa ole paljoa paskaakaan, koska hommasin oman läppärin (jolla suurin osa näistä tarinoistani on kirjoitettu) vuonna 2010, ja suurin osa entisistä tarinoista jäi perheen yhteisen (paskaksi menneen) pöytäkoneen kovalevylle... Angst. Tämän esimerkkitarinan yksi tuttu on lähettänyt viime vuonna miulle mesen kautta... Mainittakoon vaikka että noihin aikoihin kirjoitin todella yksipuolisesti tekstejä (lue = periaatteessa pelkkää homoseksuaalista humpappaa), enkä voi että olen tämän tarinan sisällöstä erityisen ylpeä... Mutta jostainhan pitää aloittaa, vai mitä? Tätä ennen olen toki myös kirjoittanut, mutta ne tarinat ovat tällä hetkeä piilossa kämpilläni Mikkelissä koska niiden taso on... miten sen sanoisi? Ah, nyt tiedän, huonoa.

Ote tekstistä (tarina on taattua Iitua kun tämä on ollut 17-18-vuotias ja elänyt vaalenapunaiset homolasit silmillään):


”Kaksi rakastettua, Jake ja Sam, lepäsivät vuoteellä. Sam oli painautunut ujosti vasten Jakea, joka tapansa mukaan poltteli savuketta samalla kun silitteli vaitonaisena nuoremman selkää. Kello näytti jo puolta kahtatoista, mutta he eivät olleet liikkuneet juuri keittiötä pidemmälle. Vaatteet olivat kuitenkin päätyneet jotenkin molempien päälle, mutta kovin paljoa sen suurempia ruumiillisia toimintoja he eivät olleet suorittaneeet.

-Kuule, pitäisikö meidän tänään tehdäkin jotain, Sam rikkoi äänettömyyden ja katsoi Jakea kulmien alta. Sam virnisti nopeasti. -Kuten mitä, hän kysyi ja tumppasi savukkeen pöydällä olevalle lautaselle.
Ja sitten oli taas vaitonaista. Sam puraisi poskensa sisäpintaa koska tajusi ettei ollut miettinyt ajatustaan loppuun asti, poika ei nimittäin keksinyt, mitä muutakaan he tekisivät kuin lorvailisivat. -No tuota.... en minä sitä sitten tiedä, Sam vastasi. Jake tyrskähti ja otti sitten pojan pään käsiensä väliin. -No, saanko minä sanoa jotain, hän totesi ja vei kätensä pojan alaselälle saaden tämän punastumaan.”


Ja sitten nämä kaksi taattuun Junjou Romantica-laatuun olivat että uuyeah ja hot action. Homo paska yäk hyi. Ällöttävää. Itkettää. Mennäänkö seuraavaan vuoteen?

VUOSI 2010

Ah, fanfictionin kulta-ajat! Tänä vuonna löysin ihanan fandomin Axis Powers Hetalia, joka vei mennessään kuin rutto tappoi ihmisiä aikanaan. Edelleen tekstien sisältö oli aika homoseksuaalipitoista, mutta tänä vuonna teksteihin tuli sentään muutakin kuin se samperin porno. Kirjoitin enemmän ja ajatuksella, tahdoin keskittyä siihen että tekstissä oli paljon erilaista kuvailua. Teksti oli aika pehmeää ja sainkin netin eräällä foorumilla lempinimen Fluffy koska tarinani olivat makeaa ja söpöä kuin sokerihattara...

Vuonna 2010 tuli aloitettua myös aktiivinen roolipelaaminen mesen kautta, mutta siitä nyt... ei tässä välissä sen enempää. Lisäksi kehittelin yhden kesän aikana enemmän omia hahmoja mitä koskaan eläessäni, vuoden aikana taisin luoda profiilit yli 20 hahmolle mikä oli minulle ihan uusi juttu.

Ja taas ote tekstistä. Fandom on se Axis Powers Hetalia, ja tämä ficinraapale kertoo silloisesta suosikkiparistani Norja x Tanskasta (joka on nykyäänkin mielestäni pirun uguu...) Näkökulma on sen ihanan kylmäkiskoisen Norja-pojan.

Pitkän päivän tullessa iltaan (Osa 3/3)

”Käytävän kävely eteenpäin on harvemmin pelottanut minua näin paljon. (------) Jossain muussa tilanteessa ja paikassa hermostuneisuuteni luultavasti saisi minut pyörittelemään silmiäni, mutta nyt...Kuulen puolella korvalla, miten sadepisarat alkavat tipahdella maahan talon ulkopuolella. Pisarat ovat nopeita ja kovaäänisiä, aivan kuin ne hoputtaisivat minua etenemään asioissa edes hieman nopeammin. Mutta vaikka yleensä tottelen sateen ääntä, minun on pakko tällä kertaa uhmata sitä. Askeleni ovat tassuttelevia, ne hädin tuskin päästävät ääntäkään kun sirot jalkani koskettavat tummaa puulattiaa. Lopulta saavutan olohuoneen sisäänkäynnin ja jään kammarin ulkopuolelle vielä hetkeksi kokoamaan ajatuksiani.(------)

Et ole nukkumassa, huomaan sen saman tien. Istut sohvan reunalla väsyneen, kokonaisvaltaisen uupuneen näköisenä etkö tunnu olevan aivan läsnä tässä maailmassa. Olet kietoutunut puoliksi peittoon ja nojaat päätä käsiisi. Havahdut kun jalkani narisuttavat lattialankkuja ja nostat katseesi. "Norja?" sanot hiljaa ja kohotat pääsi minuun päin. (-------) Hetkeksi jään pohtimaan, olenko sittenkään ihan tolkuissani kun päätin lähteä turvallisesta sängystäni. "En tainnut saada unta vihaisena", totean lopulta ja kiroan, kun ääneni kuulostaa tavallisen laimealta. Et sano mitään, mikä antaa minulle kummaa rohkeutta ja uskalluksen ottaa taas muutaman askeleen. Lopulta haparoivat jalkani tuovat minut sohvan luo. (----) Tahtoisin kovasti kysyä, mikä sinua vaivaa, mutta sinä ehdit ensin. "Minä näin unta liiaksikin..." mutiset hieman heikolla äänellä. ”

Ainoa asia, joka tässä ficissä itsellä nykyään pistää vihaksi, on nämä samperin laadukkaat kappalejaot ... tai niiden puute. Teksti on yhteensä kolme osaa pitkä, ja jokaisessa teksti on kirjoitettu todella tiiviisti putkeen niin että lukijan aivot saattaa tukkeutua, mutta onneksi Finilässä ihmiset antoivat aiheesta rakentavaa kommenttia <3 Kuvailua on myös aivan jumalattomasti, joten pätkäisin tästäkin lainauksesta karusti noin kolmanneksen pois että pysytte hereillä. Mennäänhän seuraavaan vuoteen?

VUOSI 2011

Tänä vuonna tuli sitten se henkilökohtainen BIG BANG. Tällä en tarkoita sitä että eräs e-korealainen bändi olisi vallannut sydämeni vaikka koko alkukevään olinkin että BOOM SHAKALAKA BOOM SHAKALAKA, vaan jotenkin... tajusin että haluan kirjoittaa enemmän. Tai oikeastaan tahdoin hetkeksi eroon fanfictionista ja kehittää itse sekä miljööni, hahmoni että juonenkaareni. Alkukeväästä syntyikin sitten 12-lukuinen Lontoo-puppelipoikaseikkailu, jossa tosin TAAS oli pääosassa kaksi homoa, mutta rikoin hieman rajojani enkä laittanut näitä kahta hässimään joka luvussa vaan pistin vireille ah-niin-todella persoonallisen kissa-hiiri-leikin. Tarinasta tuli aika ihana ja rakastuin hahmojeni persooniin (taidan siis olla narsistinen paska koska minähän ne loin, saatana), joten tämä teksti poiki vielä 10-lukuisen jatkopökäleen.

Vaikka tähän tekstiin kuluikin koko vuosi (aloitettu tammikuussa, ja viimeisen osan julkaisin netissä 31.12.2001), tuli tuolloin onneksi tehtyä muutakin. Roolipelaaminen jatkui edelleen, ja tässä voisikin valottaa että alun perin aloimme pelaamaan jotta roolipelikaverini saisi rohkaisua kirjoittaa jotain omaa tekstiä ropettamisen sivussa. Lopulta päätimme kirjoittaa yhdessä jatkotarinan syöpäpotilaan ja tätä hoitavan lääkärin suhteesta, mutta projekti sitten lässähtikin. Ropettaminen kuitenkin jäi elämään (ja se muuten on voimissaan vielä tänäkin päivänä, hupsista).Tänä vuonna tuli otettua takkiin myös toisen yhteistarinan kanssa, mutta sen itse asiassa olin jo ehtinyt unohtaa tähän päivään asti kunnes löysin siitä tänään joitakin muistiinpanoja koneen syövereistä... Ilmeisesti sen piti kertoa 60-luvun hippiliikkeestä ja kapinasta ja jee.

Tässäpä taas pari pätkää teksteistä – esittelyssä otteet sen 22-lukuiseksi venyneen originaalin ensimmäisestä sekä viimeisestä luvusta sekä klippi syöpästoorin ekasta osasta.

Väistämättä vielä löydän sinut (luku 1/12: Naura mun kanssa maailmalle)

"Hauska tavata Consanti. Erikoinen nimi..... ootsä ulkomailta, jostai Espanjasta tyyliin?" kysyin koettaen jatkaa keskustelua mielekkäänä ja pyörittelin tyhjän lasini jääpaloja hetken jääden kuulostelemaan kalinaa. Mietin että oliko ääni samanlainen mitä joidenkin muinaisten esi-isien seremonioissa on saatu aikaan erilaisilla luu-tai risusoittimilla. Huvitti jotenkin hirveästi ajatus ihmisestä soittamassa coctail-tikuilla valtavan isoa jääkalikkaa, ja naurahdin itsekseni. 


"Krrrhmn.. Sä kuulit väärin. Con-stan-ti-no." tyyppi vieressäni vilkaisua minua kohti, kasvoilta paistaen selvästi ajatus että olinko juonut kenties liikaa kokooni nähden. Todistaakseni hänen väitteensä vääräksi kohottauduin istumaan selkä suorassa ja ojensin käteni viralliseen tyyliin.


"Hauska tutustua. Oliver Synopsis." Hänen kulmakarvansa kohosivat, mutta en yllättynyt. Kaikkihan nimeni tunsivat, olin paras alallani. Pari kunniamainintaa vuodessa, lapsia jotka itkemisen sijasta nauravat iltaisin päänsä irti, tyytyväisiä vanhempia ja mainetta ja mammonaa. Pähkinänkuoressa tästä löytyy kaikki mitä töistäni seuraa. Hymyilin maireasti Constantinolle jonka ilmettä en kuitenkaan osannut mitenkään tulkita ihailuksi, kiinnostukseksi tai edes hymyksi."

(Hieman valaisua sitten seuraavaan tarinaan – tuon ekan tarinan lopussa Oliver ja Constantino löysivät toisensa ja kaikki oli ihan uguu life is beautiful and nothings hurts, mutta kakkos-osassa tuli vähän menemistä perse edellä puuhun ja ... no tämä riittänee alustukseksi.)

Sequel: Of comics, coats and attraction (luku 10/10: Oh Darling I wish you were here.)

"Oliver puri kipeästi ylähuultaan, unohtui muistelemaan miten usein Constantino oli sitä lämpimällä halulla suudellut ja samanaikaisesti pörröttänyt hellyydellä nuoremman holtittomasti sojottavia kiharoita. Katkeruus puhkesi arkaan kukkaan Oliverin rinnassa kun hän asetti etusormensa rohtuneille huulille joilla vielä oli jäljellä aavistus huulirasvaa. Miksei hän ollut viitsinyt ikinä pyytää enempää suoria suudelmia?

Miksei hän ollut useammin sanonut Constantinoa kauniiksi, komeaksi tai ylipäätään kehunut miehen ulkonäköä? Niin pieniä asioita, mitkä oli niin helppo todeta omilla silmillä ja ajatusten tasolla, mutta asioita joita loppupeleissä oli miltei mahdottomuus lausua ääneen. (-----)

Kadun toisella puolella sijaitsevan baarin ovi aukeni, mutta Oliver ei kuulokkeidensa läpi kuullut häivääkään lähistön äänistä.(----) Mutta mitä Oliverin silmät tai korvat eivät havainneet, oli että Constantino tuijotti poikaa piskuisen kaveripiirinsä keskeltä kadun toiselta puolen.

”Oliver?”


Constantinosta tuntui kuin Oliverin humalaisen urpo olemus olisi vetänyt hänet suoraan katukiveyksen yli. Hän tuijotti hämmentyneenä sivusta kun Oliver hiljaa, ilmeisesti kuulokkeet korvissaan hyrisi kappaleen sanoja tummuutta karkottavalle uudelle ystävälleen katulampulle. Biisiä Constantino ei tunnistanut, mutta jäi silti uteliaisuudella tuijottamaan pientä ja hauraan näköistä poikaa.

Mies puri huomaamattaan huultaan kun katseli Oliveria. Mieleen muistui viikontakainen lupaus, kun hän oli kaikessa hätäisyydessään luvannut soittaa Oliverille ja puhua tämän kanssa kerralla kaikki asiat selviksi. Asiaan oli kuitenkin tullut odottamaton mutka, jonka Constantinon aivot olivat ottaneet aika raskaasti."

Kalju (tälle ei koskaan taidettu keksiä mitään muuta työnimeä) luku 2: Sean

”Sean ei tiennyt oliko hän nukkunut tunnin, vuorokauden, vuoden vai näkikö hän unta. Hän raotti rahtusen väsyneitä silmiään, mutta tajutessaan että huoneessa oli vieraana hänen oma väsynyt ja levottoman näköinen äitinsä, joka piteli häntä kiinni kädestä kai rauhoittaakseen sillä omia hermojaan, tajusi hän painaa silmät uudestaan kiinni. (-----) Hän rypisti kulmiaan oudoille sanoille – meningeoma, alkyloivat aineet, benigni, endoskopia, nausea.... Mikseivät lääkärit ikinä osanneet puhua sellaista kieltä että sitä ymmärtäisivät normaalitkin ihmiset?

(--------)Sean ei vieläkään jaksanut muistaa tyypin etunimeä. Se haiskahti jollain tapaa ulkomaalaiselta. Ehkä hän kysyisi sen sitten viimeisenä toiveenaan ennen kuin kuolo korjaisi. Sitä odotellessa hän tyytyi käyttämään tästä miehestä nimitystä tohtori Rockwell. Jostain syystä sukunimi oli miehelle mitä epäsopivin. Saattoi häneen varmaan luottaa kuin harmaaseen kiveen (mistähän sekin sanonta oli alkunsa saanut?), mutta ulkomuodoltaan mies muistutti enemmän parimetristä joutsenta kuin suurta merikotkaa."

Pahoittelut pitkistä lainauksista, mutta hei! Huomaako kukaan muu että tekstiä on paljon helpompi lukea kappalejaon osalta mitä tuota Hetalia-hössönsössöä?

Vuoden 2012 kertomus on niin pitkä tarina (tai ei oikeesti ole, mutta siitä miulla vaan taitaa olla eniten avauduttavaa ja eeppistä mietintää), joten taidan jättää sen loppuviikolle pulistavaksi! Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti, se on paras lahja mitä blogaaja tai tämmöinen kirjoittaja voi lukijoiltaan saada *w* Palataan vielä juttuun loppuviikosta tai viimeistään ensi viikon aluilla. Paipaaaa ~

P.S Pahoittelut tekstin kaksivärisyydestä, Blogger ei rakasta minua asd.

You're back to square one

 Kirjoittaja: Iitu

Vietän hetkeä persikkarahkapupun kanssa.

By the words of Jon Lajoie - she is back and she wants to kill you. Okei loppuosa ei ihan pidä paikkaansa mutta kuten huomaattekin varmaan, koreapopista ja kukkapojista pitävä tuttu babyface ja hölösuu on tehnyt comebackin hurjan kahden kuukauden poissaolon jälkeen, entistä urpompana ja kaksi kertaa daijumpana. Mutta onneksi sentään itse asian tiedostan että voitte vapaasti olla samaa mieltä!

Mitään en lupaile että tämä blogaamisen restarttaaminen olisi minulle joku UUSI ALKU tai ELÄMÄNI KÄÄNNEKOHTA, (tuskin te niin luulettekaan :D), mutta tuli jotenkin ikävä taas sitä että saa tajunnanvirtana höpöttää ihan mitä päähän juolahtaa ja jakaa sen sitten muillekin että nämä taas tuntisivat olonsa viisaammiksi. Toivon ainakin kovasti että saan raapusteltua asioita tänne sitä mukaa kun ne mielestäni tuntuvat tärkeiltä, ja kirjoittaminenhan aina tunnetusti parantaa maailmaa.

Mietiskellyt olen tässä myös, josko saisin kanssakirjoittajiani palailemaan sorvin ääreen ja kirjoittelemaan kanssani.. yhteyttä en tosin vielä ole ottanut koska tämä ajatus kirjoittamisestakin palasi mieleen vasta noin 26 tuntia sitten, mutta ihan vaan jotta ette joutuisi seuraamaan vain miun ajatuksenvirtaani tässä blogissa, olisivat tukijoukot tarpeen. International lovea ja muutaki kaivataan.

Tämän oli oikeastaan tarkoitus olla vain pikapostaus missä kerron vähän mitä on tullut toilailtua ja missä on oltu vai onko oltu oikeasti sitten missään... Rehellisesti sanottuna olen onnellisena ihmisenä hieman jämähtänyt paikoilleni Mikkeliin :D Opiskelut on tuntunut ihan liian lällyiltä, joten pommiin on tullut nukuttua kahdessa kuukaudessa yhteensä varmaan saman verran mitä kolmen vuoden lukiotaipaleellani (lue= pitkällä tähtäimellä vähän, mutta lyhyellä aikavälillä liikaa)... Eilen kuitenkin starttasi tällä likalla joululoma, minkä aion istua koneella katsoen animea ja paijatessa koiraa ja kissaa. Niin ja ehkä sitä välistä voisi olla porukoidenkin kanssa. Ruokapöydässä vähintään...

Nopeasti tulee myös mieleen seuraavia - olen tässä tauon aikana muun muassa:

• Katsonut animen Terra E loppuun ja itkenyt
• Lukenut rutosti One Piecea (runsaat NELJÄ pokkaria, siis wow)
• Kironnut sitä että fillarista on IHAN AINA jompikumpi rengas tyhjillään tai puhki
• Laskenut kaloreita että jouluna on mahdollista mässätä
• "opiskellut"
• Koreapoppeillut
• Kironnut uutta YouTuben ulkoasua
• Tumblannut (elämäni tarkoitus ja tarina)
• Kironnut sitä että Messenger lopetetaan ( okei yhdistetään Skypeen, mutta kuolema se on joka tapauksessa...)
• Aiheuttanut noin viisi palovaroittimen hälytystä kämpillä
• Kylmettynyt, palellut, hytissyt luita ja ytimiä myöten talven takia
• Ikävöinyt, kiusannut, härnännyt, uguillut. Toihan kuulosti melkein biisin nimeltä.

Lista on niin pitkä ja yksitoikkoinen etten usko teidän haluavan kuulla enempää :D Mutta tosiasia on se, että taidokkaasti olen yrittänyt vältellä vastuullista elämää ja uponnut eskapismiin niin paljon kuin mahdollista. Vielä en ole sortumassa varsinaiseen neettiyteen, mutta ylimalkainen elämän kiinnostamattomuus on ollut aika rasittavaa... Pääsyynä koulu. Onneksi siitäkin saamarin laitoksesta pääsee kuitenkin moneksi kuukaudeksi eroon, koska tammikuussa alkaa työharjoittelu enkä joudu käymään varsinaisilla oppitunneilla ennen maaliskuun puoliväliä <333

Nyt voisin tämän päivän höpinät jättää tähän ja jäädä vaikka miettimään mitä kaikkea tarvitsen mukaan kahden viikon lomalle (matkustanhan peräti 50 kilometrin päähän kotoa, iik!!) Maailmanloppua odotellessa voisin vielä koota tähän pienen soittolistan aiheesta.

Maailmanloppua odotellessa, Playlist ala Iiko.

1. Linkin Park - Waiting for the end

2. Egotrippi - Hyvästi naiset

3. Dumb Ways To Die

4. Apulanta - Vasten mun kasvojani

5. Keane - Love is the End

6. NigaHiga - END OF THE WORLD?!

7. Dead by Sunrise - End of the World

8. Mikko Alatalo - Maailmanlopun meininki (tämä on sitten vitsi).

9. Mike Candys - 2012 (If the world would end)

10. Speedy & Saku - Tuomiopäivä

P.S Miehän en sit oikeesti usko että se maailma loppuu. Miettii sitä että jos mayoilta nyt loppuu se kalenteri ja siksi tulee maailmanloppu niin eikö ne voi vaan hankkia uutta ja sitten koittaa uusi aika?

Ilmoitusluontoista asiaa.

Blogi hyppää tauolle yleisen mielenkiintoisuuden puutteen takia.

This blog is going on a break because of the serious lack of interest and comments.

Best regards,

Oliver, Iitu, Fran ja Flora.

I feel FANTASTIC and I'm still alive.

Writer: Oliver.

In case you have forgotten my handsome face, let me straight ahead show them to you. I'm the master of Gimp and Paint, yes =w=

Hello hello, Hey Jude, how do you do, howdy-ho,  long time so see and so on! As you can see, it's Oliver Kendricks right back on this business, and stronger, harder, faster and cooler than ever. Or let's just say that I'm back, I think that will do.

I'm not sure if this blog has received any new readers since last spring when I decided to take "a little" break from blogging, but In case you have no idea about who the heck is talking bullshit on your screen, please click here. (It's written in Finnish, since it's from the times that a dude name Iitu tried to be really fantastic and translate all the blog entrys to her own language. I really don't remember if this text really tells something good about me, but since it's the 1st I've ever published here, that will do.)

But now that the introductions have been finished, I feel like talking about something more interesting. So, the reason why I returned back on the game was because Iitu came after me (crying inside) since she has a strong reason to belive that Aron has stopped blogging. Without a reason, but I heard that he hasn't been blogging since July, Iitu asked if I could come back. And ta-dah, this is where it has led.

My main reason for staying away hasn't, surprise, surprise, been lazyness! No, no, no - I've been running around like a dog on a leash since last May, when I tried my luck at a small Comic Con here in Britain. It wasn't the Basildon-case, this one was at Brighton and somehow a local publishing company backbencher ended up at my table, checked out my stuff and started wondering, whether I was the same Oliver who wrote ironic comic strips at random newspapers some months before.

As I committed being guilty, this man who was completely dressed in black, bowed over my table and with a bit of a sneaky face, asked "Where the fuck have you been, laddie?" I was speachless, since after getting the big "FIRED"-mark in my buttocks, no one had ever wondered why on Earth had I been kicked out of the magazine. I'm not sure if you remember, but well.. I kind of thrashed one Ginger almost medium-death, and mostly because of that, got kicked out. I don't know am I the only one who thinks that wouldn't have sounded too nice in the ears of that man, so I talked some shit about how my creative juices went sour out there and no one really liked my sarcasm anymore.

Seemed like the man understood, since a few weeks later I received a phone call from the chief executive officer of the publishing company, and he asked whether I had time for an interview. And chitty-chitty bang-bang, it didn't take too many days after that interview that I was accepted to their team! The only thing they asked me to do was to move to Brighton so that I wouldn't have to travel all the way from London to do some work. Since the only thing that kept me at London was my beloved boyfriend Constantino (yay, he's been standing me over two years now!) and his fat, physically lazy cats, I took an oxe from the horned and encouraged myself to ask whether we could move there together and be all loveydovey in a new place. And just like in some cheezy fairytale, Conny agreed~

So right now my location is Brighton, Great Britain. And that's probably the only thing that has changed since spring. I still am veeeery sarcastic and mean, draw too much, love coffee and cigarettes every once in a while. I guess you could say I've been living a dull life, but now that I've again started blogging, I could force myself to do something new. Cut grass or start exercising for Marathon etc. I'll see what I can do, but I won't promise anything.

P.S .. Or actually I will. I will get rid of this gayish background-setting. It certainly shows that faggots such as Aron, Iitu and Fran have been updating!!

Tänä iltana ei tuu pakkeja alá Super Junior, osa 2/3

Heippa taas ihanaiset, muttei liian makeat lukijani! Viimekertaisen postauksen jälkeen olen mm. ehtinyt aloittaa uudelleen koulunkäynnin, tappanut siellä aikaani muun muassa ryömimällä julkisella ja suljetulla paikalla pitkin sohvia, mönkinyt lattialla hankkimassa syysflunssaa sekä opiskellut filosofiaa ja ruotsin tehovalmennusta. Lisäksi syksy on saapumassa Muumilaaksoon, jatkoin kuorotouhuja alle vuorokausi sitten ja lisäksi onnistuin kaiken tämän keskellä sotkemaan huoneeni.

Kiirettä siis pitää, kuten ylhäältä näkyy. Tänä viikonloppuna miuta myös työllistää Tracon, jonne toista kertaa olen työvoimaksi suuntaamassa. Jännitystä ei vielä suuremmin ole ilmassa, mukavaa päästä kavereita näkemään ja peeloamaan sinne minne todella tuntee kuuluvansa. Cossihaaveet on tällä kertaa hautautuneet because of reasons, mutta alla kuva siitä, millaisena röllinä on tarkoitus röllätä ainakin lauantai:

Tosi hienosti leikelty pahvinaamari ja muutenkin se näyttää zombielta mutta se on vähä tarkotusti. Suunnitteilla on äärimmäisen leikkimielisesti ollut, että Traconiin tehtäisiin eeppinen Super Senior-ryhmäcosplay, hieman varttuneempi versio tästä kivasta korealaisesta poikabändistä Super Junior (josta muuten saatte seuraavaksi kuulla lisääkin!) Oikeastaan en edes uskalla sanoa tästä cosplayksi, koska tarkoitus on vain lykätä valkoinen peruukki päähän, piirtää naamarin söpöt viikset ja kulkea kirpparilta ostetussa puvussa rinnat lytättyinä pitkin conia... Okei, kylttikin on mutta siitä tällä hetkeä ei valitettavasti ole kuvia. Huomenna pitäisi käydä ostamassa viimeiset fägäglitteri-tarrat kyseiseen hommeliin ja tänään tarkoitus olisi maalata kyltistä vähän kauniimpi mitä se nyt on

En täysin varma ole siitä, onko Yesung-vanhukseni saamassa kaverikseen myös toisen Super Seniorin (sori, SuSe ei vaan lyhenteenä ole niin komia mitä SuJu), mutta se on tällä hetkeä vielä vähän itsellenikin mysteeri. Anyways, itse ainakin tässä naamarissa kuljen. Tarkoitus on ilmeisesti osallistua röllinä Operaatio Fredrikin cosplayhaasteeseen, vaikkei ole mitään tietoa siitä kyselläänkö siellä kenties esimerkiksi Suomen kolmen vuoden takaista WCS-edustajaa vaiko esim. Rimpun suosikkikirosanaa tämän cossia tehdessä. Onneksi aina voi piiloutua maskin taakse, leikkiä että olen Yesung ja huutaa vastaukseksi jotain söpöistä kilpikonnista tai ... vessapaperirullaystävistäni.

Traconia odotellessa voisin höpistä teille tänä iltapäivänä tosiaan HIEMAN LISÄÄ SUPER JUNIOREISTA. Niistähäneikoskaanvoipuhualiikaahihikoskaneontosikawaii. Mutta, viimeksihän kerkesin analysoimaan uusimman Sexy, Free and Bing- anteeksi, Single-levyn kolme ekaa biisiä, ja nyt olisi tarjolla luontevasti ne kolme seuraavaa. Analyysit ovat taaskin ihan arseestarevittyjä, eikä niiden taustalla ole mitään muuta kuin oma logiikkani.

4. Someday

Satutteko vielä muistamaan Gulliverin? Viime merkintähän loppui eeppisesti siihen, miten selitin että kappaleessa mesotaan MINÄ OLEN GULLIVER KAIKKIVALTIAS KARVOINENI HALLITSEN PLANEETTAA JOLLA E.L.F. KUOLAA MINUA ELÄMÄÄ MUUALLA EI OLE KOSKA MINÄ OLEN AINOA GULLIVER... Niin, something like that. Seuraavaan biisiin siirryttäessä tunnelma on hämmästyttävän erilainen - Someday on haikea balladi nuoruusvuosilta, kenties vieläkin hartaampi kuin levyn toinen kappale From U.

Veisu on surullisensuloinen, ja mitä oletetummin sen alkaessa soida vaimenee koko klubi kuuntelemaan kun äskeinen machomies kumartuu naisensa jalkoihin karaokemikrofoni käsissään ja alkaa maailmalle suloisin sanoin sopertamaan muistoistaan, herkistä hetkistä joita on saanut kokea mukamas saman naisen kanssa jo useita vuosia sitten. Kohtauksen voi sijoittaa mihin tahansa hieman kehnonpuoleiseen Hollywood-kassamagneettimusikaalielokuvaan, minkä lopussa sankari antautuu rakastettunsa eteen hengästyneenä juostuaan esimerkiksi kokonaisen lukion halki tämän luokse päästäkseen. Mautonta, ällöä mutta sitähän voi siis ihan oikeasti sattuakin!!!!1 Jos ihan vähän narrataan.


Kaipaahan joku muukin kuin minä sitaattianalyyseja? JEE, TÄSSÄ NIITÄ TAAS ON:

"When we were young we did not realise our youth

Back then we were that young, and loved that way."

Outo flashback ikävuosiin 12-15, kun kaikki oli kaunista, kimaltelevaa eikä jaloissakaan ollut vielä niitä karvoja.

"Most of the memories have gone with the tear-filled river of time

Slowly flowing away

But now returning to the past."

Hidas biisi, joka tuo mieleen ensimmäiset hitaat juhannuksena...

"The youth and love of the past was so precious

Someday, we will meet again

With already separated identities…"

Se sama mies, jolla ennen oli nolot amisviikset ja joka piti kukkahiuksista tyttöä käsivarsillaan, muistelee riisuttuna hahmona menneisyyttään jonka tahtoisi elää vielä kerran uudelleen...

5. NOW

Kappale jatkaa flashbackin linjalla - biisi on tuplasti reippaampi ja elämäniloisempi kuin Someday, ja alusta saakka mieleen tulee nostalginen uimarantakohtaus ecchi/slice of life/shota/shoujo/säläpälä-sarjasta, jossa päähenkilöt riemuissaan juoksevat santaista rantaa kohti kiljuen riemusta ja elämänonnesta. Ilmassa tuoksuvat aurinko, tuuli ja meren suola, mihinkään ei ole kiire ja rannalle on saatu räppäämään Super Juniorien Eunhyuk. Mikä tämän parempaa voisi ollakaan?

"Your twinkling eyes on top of the sweat drenching your forehead."

Nolo flashback, missä söpö kaksikko polkee fillarilla kohti rantaa, aurinko paistaa kuin tuhat tähdenlentoa eikä missään näy yhtään pimeätä pilveä tai Pimeyden ruhtinasta joka haluaisi valloittaa maapallon tai viedä eväskorista jäätelöt.

Tai sittenkin... kun biisin sanoja alkaa lukemaan pidemmälle.. seis!

"I’ve been counting my fingers, waiting eagerly..."

Ööhhmn... selvä...

"You and me and everyone of us, for this moment even more burning than that blazing sun."

..... Olikohan siihen joku elämää suurempi syy, että siinä levyn nimessä oli myös se sexy-sana..

"Now, now it’s time to fly, take my hand

Now it’s time to fly, spread those wings and fly toward that sky."

... HAUKKUKAA VAAN HÄRSKIKSI MUTTA NYT TÄÄ VIIMEISTÄÄN KUULOSTAA HALVALTA HARLEKIINILTÄ.

Okei. Rauhoitan hermoni. Mie... tarvitsen vain vähän muita kuvatiedostoja..

Aaaah. Helpotti. Jatketaas vielä parilla.. sitaatilla.

There’s no time to hesitate

Now, now it’s time to fly, forget about tomorrow

Now it’s time to fly, yesterday that has been troubling you, get rid of it all

Let those waves sweep away the name written on the sandcastle

The tickling blue sea is embracing the white in steps woo hoo hoo hoo

...Nnngghh... hng...

JÄÄTELÖIDEN VÄLISSÄ ON @¤%#354##¤¤##!!!// JA &&¤%%^**#@ JA NAISELLA ON ¤"#"!!!??&ÆØÆ$ UIMAPUKU.

Mihin Sujut biisissä toteavat että

"Ha-ha your heart out. My bouyant heart is doing beatbox."

Mä en tiedä uskallanko analysoida tota seuraavaa biisiä. Se nimittäin on jo rytmiikkansa puolesta sen verran eroottinen että viskaan varmaan aivoni kiihkosta seinään.

... Nojaa, mitäpä minä aivoilla tekisinkään 8DD Tällä erää viimeinen biisi, olkaatte hyvät.

6. Rockstar

Biisissä ollaan jo selvästi kovin nousujohteisessa humalassa. Kiitos nelosbiisin hempeilyn on nyt kainaloon tarttunut ihan söpö misukka, mutta periaatteen vuoksi tässä välissä sankari sortuu hyvin edwardcullenmaiseen synkistelymies-metodiin. Kappaleessa ollaan se paha poika, renttu johon nainen rakastuu vaikka tämän pitäisi ihastua siihen kunnolliseen kristittyyn poikaan joka ei yritä saada naista illan päätteeksi sänkyynsä jokin vähemmän hupsu aikomus mielessään

Ei, tämä mies on alfauros isolla egolla ja hän tahtoo olla se, johon naiset lankeavat ja kenen vuoksi nämä pukeutuvat kauniisti ja keksikkäästi. Se mies on vähän tällainen:

Nyt mie saan varmaan bannit Bloggerista kun pistin tänne puolialastomia miehiä mutta halusin vaan jakaa ilon kanssanne O: Tosiaan, tällä miehellä on vakava sairaus nimeltään itseriittoisuus, mikä joko saattaapi koitua tämän kohtaloksi tai onneksi - riippuen ihan siitä naisesta, jonka miekkonen on sinä iltana päättänyt valita..

Ja lopuksi sitaatteihin.

"The noisy music takes my head and makes it swing

Swing swing makes my head swing."

Uskaltaudun uskomaan että illan mittaan on tullut vedettyä muutakin kuin pulkkaa... On hauskaa heilua Swingissä ja niin edespäin.

"Everyone goes crazy about my music, Everywhere on radio

At my one word, everyone Follow everywhere I go,

They all scream High, scream Low, today let’s Go together with me,

With one breath, I sweep away about this much."

Minä olen miehinen mies jälleen, hallitsen koko klubia eikä kukaan täällä voi vetää minulle vertoja.

"Oh my god. I’m so hot

Come on D.J. Turn it up

Come on D.J. Turn it up

Come on D.J. Let’s have fun!!!"

Olen jumala, teidän ainoa jumalanne ja kiihotun oman ihoni koostumuksesta. Haluatte nähdä kun juoksen pöydillä alasti ja lopulta sammun tiskin taa jotta voitte ottaa noloja kuvia minusta. Mutta odotellessamme sitä, pidetäänhän hauskaa 8)

"Girl I’m a Rockstar, my character is bad,

I’m sensitive so if you meddle with me, I let it all out

Yeah I’m a Rockstar, let’s just have fun,

I don’t say it a second time, move your body."

Iskuyritys numero kaksi. Olen tosi paha poika, minuun ei kannata sekaantua, mutta sekaannut silti. Pidetään kivaa ja tule minun kanssani jatkoille. Olet ihan kokonaan minun tämän illan.

Iitu sanoo tässä välissä heihei, ja Traconiin tuleville että toivottavasti nähdääääääään owo

Heippa!