synttärihuumaa, osa 2.

Kirjoittaja: Aron.

Heeei kaikille! Unohtui viime kerralla postata se synttärijuhlat, part 2 mutta nyt koko häppeningistä on melkein se kuukausi niin en taida kertoo teille liian isoa selostusta koko jutusta :D

Hommahan jäi siihen et lähdettiin Izumin kanssa johonkin junaan minkä määränpäästä mulla ei ollut pienintäkään hajua, eikä se peijakas edes suostunut koko matkan aikana kertomaan, että minne hämärän hourulaan se mua oikein on raahaamassa. Hymyili vaan salaperäisenä kuin vanha kettu ja kyseli multa epämääräisiä juttuja siitä, milloin se muka oli järjestänyt mulle jotain yllätyksentapaisia, jotka olis ollu mulle mieluisia ja no, totuushan on ettei Izu ole yllätyksienkeksijänä mikään maailman paras. Se on hieno mies ja ihana kanssa, mutta kun tietää että mä rakastan yllätyksien kokemista ja sitäkin että saan ite järkätä niitä, niin tää oli tervetullutta vaihtelua. Ehkä mun luontainen seikkailijaluonteeni on vähän tarttumassa siihenkin ;)

Kauaakaan aikaa me ei siinä metrossa vietetty, kun se metrotädin ääni kuulutti että seuraava pysähdyspaikka on....

SHINJUKU!

 Mä en ole koskaan käynyt kyseisessä kaupunginosassa Tokiota, suurimmaksi osaksi just siksi että äiti on sanonut sen olevan jotenkin kauhistuttavan vääränlainen paikka, joka pursuaa vaan työnarkomaaneja ja ryyppääviä opiskelijoita. Izumi sanokin mulle että meidän visiitti ei kauaa kestäisi, me käytäisiin vaan keskustassa jossakin puistossa katsomassa yhtä juttua. Se kehtas edelleenkin olla raivostuttavan salaperäinen, ja vaan höpötti menemään jotain siitä miten oli usein kaveriporukan kanssa päätynyt Shinjukuun pari vuotta taaksepäin ryyppäämään rankasti joko keskellä viikkoa tai ihan viikonloppuisin, ja onnistunut sitten nukahtamaan jonkun puolituntemattoman jannun kämpille, yleensä vessaan tai parvekkeelle kun alkoholi oli saanut miehen kehosta yliotteen. Mokomakin juoppo.

Mä oikeastaan ehdin jo ajatella, et Izumin aikomus oli järjestää mun synttärien kunniaksi jotkut rankat ryyppäjäiset joiden jälkeen se romanttisesti vaikka kuskais mut metrolla takaisin sen kämpille ja kattois että mä sammun oikeaoppisesti, mutta onneks kyse oli jostain ihan muusta tällä kertaa. Nimittäin yhdessä puutarhassa sellaisella kaameen isolla puistoalueella, Shinjuku gyoenilla, oli käynnissä jonkinasteinen kuvataidenäyttely! Siellä oli sellane pieni, mutta tosi kaunis puutarha, jonne oltiin ripustettu kauhean paljon eri paikkoihin mielenkiintosii töitä, joita varmaan paikalliset taiteilijat tehneet. Olin ihan haltioissani ja Izumiakos mun onnellisuutta viestittävä naamani nauratti. Miekkonen taputti mua herkästi olkapäälle ja käski nauttimaan, se itse kun jättäisi näyttelyn väliin.

Niissä teoksissa oli aikalailla kantavana voimana joku luonnon, luonnollisuuden ja rakkauden sanoma. Tosi monissa kuvissa oli jotain puita, kukkia ja söpöjä eläinhahmoja, tavallaan ne kuvat oli samaa maailmaa mitä mäkin piirrän omalle yhtiölleni. Joukossa oli kuitenkin sellaisia tosi nättejä kuvia herttaisista pariskunnista, lapsiperheistä ja vanhoista ihmisistä, sellasia elämää henkiviä kuvia. Taustalla soi kaiken päälle sellainen tosi lämmin, varmaan jostain taide-elokuvasta napattu musiikki. Mä kuljin sen näyttelyn läpi kasvoillani varmaan sata kertaa tyhmempi hymy mitä yleensä, kun se kaikki näytti niin kauniilta. Mulla oli toisinaan ihan sellainen hassu olo, että olisin vaan halunnut jäädä sinne puiden suistoon lehtiön kanssa, kuuntelemaan sitä melodiaa ja luonnostelemaan mitä mieleen juolahti.

Jonkin ajan kuluttua Izumi kuitenkin taas ilmaantui ja ilmoitti että meidän piti lähteä takaisin sen kämpille, ettei koko visiitti menisi yömyöhään. Koko metromatka mun oli pakko puhua pulputtaa siitä näyttelystä, fiiliksistä ja siitä miten onnellinen olin että olin sinne päässyt. Izumi jaksoi kuunnella mun höpinää koko matkan, mutta sen luokse päästessä se ilmotti että mun olisi nyt parempi pitää leipälapeni kiinni tai saisin koko loppuillan istua yksin nurkassa piirtämässä. Tietty se oli vitsi.

Loppuillasta nyt voi sanoo sen verran että:

Sain maailman parasta ruokaa... melkein <3

Elämänajatusmallini tällä hetkellä: