Päivittelen tätä säläblogia tod. näk. hieman verkkaisemmin tänä keväänä - kiireisenä pitävät teatteritreenit, viimeinen työharjoittelu kulttuurituotannon koulutusohjelmassa, opparin tuunaaminen, ensimmäinen romaanitekeleeni ja sen loppuunsaattaminen sekä muut tapahtumahässäkät ja mitä eteen sattuu iskeytymään. Kriitikkoblogi sen sijaan muuttuu tästä eteenpäin kohtuu-aktiiviseksi etten täysin unohtaisi miten luovaa asiatekstiä tuotetaan.
... otsikko on tosi lupaava, joten toivottavasti tämä merkintä on oikeasti sen veroinen. Tällä kertaa mie oikeasti uskallan sanoa että minulla on jotain sanottavaakin, eikä nämä asiat edes pahemmin liity lähestyvään jouluun ja muuhun häsräämiseen, joten pitäkäähän kiinni penkeistänne kun alatte lukemaan!
Joulukuu on tähän päivään mennessä ollut kumman kiireistä aikaa, eikä edes ainoastaan koulun tai teatterin tai kirjoittamisen takia. Sen sijaan kiireisenä ovat pitäneet hieman erilaiset kulttuurimenot, joihin on sisältynyt pari törkeän hyvää, luvattoman eroottista livekeikkaa, leffateatteria, esiintymistä joulutorilla sekä muita pikkuisia, vähäpätöisempiä seikkailuita. Mutta avataan nyt nämä pari isompaa seikkailua, minkä tuiskeissa olen parin viikon sisään rullannut.
Ensimmäinen seikkailu tuli koettua itsenäisyyspäivän viikonloppuna, jolloin poikkesin kavereita tapaamassa Pieksämäellä ja viettämässä erittäin hurmaavia, muumintäyteisiä pikkujouluja. Lähinnä tämä visiitti koostui Muumien tuijottelusta sekä ihanien piparien paistamisesta, joista alla pari kuvaa <3
Pieksämäen reissun jälkeen loikkasin takaisin Mikkelin junaan lauantaiksi 7.12, jolloin nuoruuteni suuri ihastus ja esikuva sekä erityisen hurmaava nuorimies, Olavi Uusivirta heitti keikkaa Naisvuoritalolla <3 Keikka oli poikkeuksellinen itselleni jo siinä mielessä, että ensi kertaa olin Naisvuorella tekemässä jotain ihan muuta kuin töitä :D Tavallaan Olavin kanssa menetimme kummatkin keikkaneitsyytemme paikan päällä, silllä toinen oli ensi kertaa kyseisellä lavalla esiintymässä, toinen ensi kertaa maksavana asiakkaana idoliaan tapaamassa. Mies oli kerrassaan hurmaava ja charmantti ja kaikkea mitä olin osannutkin odottaa, tanssitti keikalla vanhempia naisia ja flirttaili yleisön sekä bändiläistensä kanssa - unohtamatta sitä riehakasta lavalla mesoamista, josta oli mahdotonta saada live footagea :D Ehdottomasti menisin herran keikalle vielä uusiksi. Ohessa vielä pari onnistuneinta kuvaa ja pakollinen pikku videonpätkäkin! Pahoittelut kököstä laadusta :x
Olavin jälkeen itselläni oli reilu viikko aikaa toipua miehen ihanuudesta ja jälkifiilistellä vielä keikkaa, kunnes seuraava kulttuurinen seikkailu häämötti edessä! Tällä kertaa pakkasin kamani ja itseni Helsinkiä kohti suunnistavaan junaan - sanon aina leikkimielisesti, että "on aika tehdä se vuoden yksi pakollinen Helsingin reissu", koska tuntuu että viime vuosien aikana olen mestoilla pyörinyt erittäin harvoin. Viime vuonna reissuni Stadiin hieman paskoi (pyrkimys oli lähteä Placeboa katsomaan, mutta pojan pannahiset peruivat Molkon kipeän kurkun takia shown'sa), joten hieman hermostutti lähteä, koska tälläkin kertaa kyseessä oli keikkareissu.. Eikä ihan minkä tahansa bändin keikka, vaan...
Elektromusiikin pioneeri Depeche Mode nimittäin oli tulossa heittämään Delta Machine- kiertueensa viimeisen keikanHesan Hartwall-areenalle, ja pakkohan miehiä oli päästä katsomaan kun nuo viisikymppiset ovat sen verran arvaamattomia että saattavat äkkiä saada päähänsä jäädä eläkkeelle :D Keikkaa oltiin jännätty elokuusta lähtien pienellä liekillä - olimme siis kolmen muun chicksin kanssa setiä menossa katsomaan - joten viikonloppuna jännitys alkoi koota varsinaisiin kaaoslukemiin. Hesassa tuli pallottua puolitoista vuorokautta ennen keikkaa, joten siitä muutama hehkeä kuvanen:
#Robert's Coffee <3
Epäilyttävät mainostekstit ovat epäilyttäviä.
THE MASTER PAPER.
Ennen keikkaa itseä hermostutti (lähinnä edellisvuotisen peruuntuneen Placebon vuoksi) että keikka oltaisiin peruttu, ja selasinkin sunnuntai-aamuna hermostuneena nettiä siltä varalta että siellä ilmoitettaisiin esim. jonkun jäsenistä sairastuneen äkkiä vaaralliseen laikku- tai puna- tai lavantautiin tai kaikkiin samanaikaisesti, mutta pelko onneksi osoittautui turhaksi. Olisittepa nähneet miten sekapärinöissä olin, kun marssimme muiden Deppari-fanien jatkona kohti Hartwall-areenaa Pasilan asemalta - hyvä kun onnistuin hengittämään kunnolla :D Olo oli ehkä samanlainen kuin Titanicin Rosella kun se ensi kertaa näki sen aluks- okei, ehkä ennemminkin samanlainen kuin sillä Jackilla kun se ensi kertaa näki iki-ihanan Rosensa. Olipa köppäinen metafora, mennäänpä eteenpäin.
Tungos Hartwallilla oli _valtaisaa_, muttei sentään niin ahdistavaa mitä olisin kuvitellut (paikan päälllä oli sentään loppujen lopuksi noin 10 000 ihmistä, niin jengiä tosiaan oli...) Ketään tuskin kauheana kiinnostaa kuunnella sen pidempää selontekoa miten pähkinöinä olin bändiä odotellessa ja melkein potkin aivoni mielikuvien tasolla hajalle, joten hypätään suoraan kuviin ja videoihin...
Andy "Fletsä" Fletcher.
Preciousin taustavideot oli jotain kauneinta kun pirusti koiriaaa <33
Martin "Marsu" Gore ja dem dark feels :33
Dave "Pylly" Gahan (jonka pyllystä en valitettavasti saanut kuvaa, snifu!)
Keikalla meno oli tajuttoman hehkeätä, ja kuten kuvista näkee oltiin likimain lavan lähettyvillä (noin 10. rivissä, kenties?) Kaikeksi onneksemme bändin catwalk oli noin KOLMEN metrin päässä seisomapaikoiltamme, ja meinasi lentää veret nenästä ja housut jalasta kun samperin hyväkroppaiset papat joilla äänet on kuin langenneilla enkeleillä (anteeksi nämä kuppaiset metaforat), ovat IHAN SIINÄ LÄHELLÄ ja tahtoisit vain pyörtyä onnesta, syntyä uudelleen ja hukkua turhuuden puolihämärään... En aivan ole varma että saako näitä videoita julkisesti jakaa, joten uppasin ne YouTube-kanavalleni yksityisinä videoina. Linkit niihin tässä ja tässä.
Keikan jälkeen tuli poikettua (okei, käytyä kunnolla) myös On The Rocksin virallisilla DM-jatkoilla, joissa soitettiin koko ilta Depeche Modea ja pyöritettiin välistä musavideoitakin <3 Ilta oli erityisen täydellistä aikaa, mutta koska kädet tärisi erinäisten asioiden takia, eivät kuvat olleet mitään erityisen hienoja joten saatte tällä kertaa pärjätä ilman.
DM:n jälkeen tuntui elämä pari päivää erittäin häkellyttävältä - melkein kuin olisi elänyt puoliunessa kaiken eeppisyyksien ja tunnekuohujen jälkeen :D Keikanjälkeisenä maanantaina oli kaiken päälle teatteriryhmä Idean ensiesiintyminen Mikkelissä, joten oma esiintymiseni oli univelan ja viikonloppufiilinkien takia sangen hörhöilevää, mutta esitys meni kuitenkin kunnialla! Idealla on muuten myös Facebook-sivu, josta saa JA PITÄÄ käydä tyksimässä :D
Kaiken tämän kuohuamisen jälkeen päätin panna topin kaikelle kulttuurihurraamiselle... Paitsi että ei ihan. Tänään tuli nimittäin käytyä katsomassa vielä se kauan hehkutettu ja odotettu Hobitti: Smaugin autioittama maa, ja tunteet elokuvasta olivat aika... makoisat. Jouduin tosin leffan katsomaan 3D:nä mitä edelleen pahasti karsastan, mutta kaikeksi onneksi leffan 3D-efektit olivat kovin vähäiset. Ainoa vaan että kesto (kaksi ja puoli tuntia) oli tällaiselle henkiselle vanhukselle aika paha paikka - kaverin kanssa sadateltiin, että ollaan tultu liian papoiksi käymään leffateatterissa ellei leffa kestä alle tuntia :(( Filmistä jäi kuitenkin erittäin positiivinen tuntuma, suosittelen kaikkia katsomaan kunhan vain teatteriin ehditte <3 Erityisen häkellyttävää oli, että Pushing Daisiesin Lee Pace teki leffassa pöyristyttävän pyörryttävän roolin Legolas-namupalleron sitäkin komeampana Thranduil-isäpappana, mmh!
I mean, who else sees no difference?
HUH. Tuli melkein hiki tätä semijännää joulukuuta selostaessa, joten nyt taitaa olla hyvä aika pysäyttää kerronta ja tehdä tilaa joulun odottelulle :D Tämän kuun lopulla olisi vielä tiedossa uuden vuoden reissu Kuopioon, mutta sen aika koittaa sitten vähän myöhemmin. Toivottavasti ihmiset vietätte mukavan joulun ja saatte juuri sen verran lahjoja, kuin niitä ansaitsette! Okei ehkä vähän enemmänkin. Kuunnelkaa hauskoja joululauluja ja muistakaa syödä sikana (heh heh) kinkkua tai vaihtoehtoisesti riisipuuroa, jos olette ituhippejä.
P.S. Loppuun vielä feelsini tästä kuusta pähkinänkuoressa. Kiitos ajastanne.
Kaikkihan tietää että otsikon pitäisi aina kiteyttää se, että mistä on aikomus höpöttää, ja viime aikoina nämä otsikot ovat olleet jokseenkin... hurraavia. Ne itsessään eivät siis itselleen huuda hurraata erinomaisuutensa takia vaan... hurraavat vähän niin kuin minun ja kämppikseni jääkaappi ja pakastin. (Ontuvien metaforien aikakaan ei näemmä ole ohi.)
Viime postauksen jälkeen elämä on ollut melkoista haipakkaa (niin kuin mummoni sanoisi), ja elämä on viilettänyt kovin luoviin suuntiin. Toisin sanoen olen ollut koulun suhteen erittäin laiska aasi - luennoille tarvitsee nykypäivänä vääntäytyä vain kerran viikossa, minkä lisäksi koulukiireisenä miuta pitävät itsenäiset opintojaksot ja opparin verkkainen suunnittelu. Ja koska vapaa-aikaa on rutkasti, on se kulunut lähinnä... hengaillessa. Kerran viikossa onneksi pitävät kiireisenä ihanat teatteriryhmän reenit joissa nauruhermoja kutkutellaan aina useita tunteja, sekä vetämäni kirjoittajaryhmä (joka sekin tosin ensi viikolla tulee loppuunsa, MÖÖ!). Nöiden kahden lisäksi sitten aika kuluu animea ja töllöä kytätessä sekä ihmisseuraa kaipaillessa...
Minkäänlaista talvimasista ei onneksi tekemisen puutteen takia ole kerennyt tulla - päinvastoin, päiväthän ovat lähestulkoon euforisia kun saat koisia siihen asti ettei enää edes unta tule ja senkin jälkeen rauhassa raahautua ihmisten ilmoille itsenäisesti pänttäämään :D Tällaiseen elämään voisi ehkä tottua, että saisi itse määritellä sen mitä tekee ja mihin aikaan ja kenen kanssa. Ehkä sellaiseen irtiottokauteen olisi tarjolla vaikka elämyspaketteja, että hyppää arjesta irti kahdeksi vuodeksi ja kirjoita siinä välissä vaikka runoja merimakkaroista ja herkkusienistä? Jos ikinä alkaisin kirjoitella apurahahakemuksia kirjoittaja-apurahan toivossa niin tuo teksti todennäköisesti löytyisi sieltä ajatusten välistä.
Myös tämä niinkutsuttu talvifiilis ja joulunodottelu on pikkuhiljaa alkanut versoa jostain kylmyyden alta ja aloittanut tehokkaan aivopesun... Tosin se ehkä jostuu siitä että pönötin toissapäivänä kasvomaalaajana useamman tunnin lasten joulutapahtumassa missä tuoksui piparille ja glögille :3 Koska en ikinä ole ollut mikään erityisen jouluinen ihminen (pakanallista touhua, kuulin kyllä jonkun mutisevan sen), olen pohdiskellut että vietän tänä vuonna mahdollisimman eettistä ja kestävän kehityksen periaatessa kunnioittavaa joulua. Toisin sanoen siis pyrin käyttämään joululahjoihin mahdollisimman vähän finanssipääomaa ja satsata siihen että teen läheisimmille kavereille ällistyttäviä, kotitekoisia rojuja jotta voin jouluna mässätä ne rahat mitkä muuten satsaisin ylellisiin joulutavaroihin. Anteeksi kaverit, ja minäkin teitä :3
Huomasin muuten että tämän blogin ulkoasu on kamalan masentava. Ehkä pitäisi vaihtaa tuo musta vaikka lähestyvän joulun kunniaksi punaiseksi. We'll see. Tai fontti uudeksi vähintään.
Tulipa kuvaton postaus. No menkää siinä tapauksessa tänne niin on eri lailla kuvaton postaus :3
Puolipakollinen ja sitäkin puolivillaisempi pikapäivitys kuvien muodossa siitä, mitä tässä elämässä on ehtinyt viime aikoina tapahtua... Selonteko on hyvin tiivistä (ihan oikeesti tiivistä, jopa minun mittapuullani..)
Kehän kiertämistä ja vastuullisuuden hetkittäistä pakoilua...
... Liian paljon tietokoneella dataamista ja kipea alaselkä. Ja unettomuutta, totta kai. Kuvassahan on siis minä yöllä puoli kahdelta Alfred J. Kwackia katselemassa.
Ja tottakai sisäisiä ahtaumia, joista ehkä pääsisi eroon vaikka liimaa haistelemalla...
Onneksi ei sentään ole syysmasennusta kun sellaiselle ei vaan kalenterissa ole aikaa... Varsinkaan kun kalenteria fyysisessä muodossa en edes omista.
En edes oikeastaan tiedä miksi päätin blogata, mutta I felt like pictures joten syyttäkää kuvahimoa. Loppuun vielä hauskaa musiikkia.
Okei, nyt minä menen sinne aamupalalle. Onhan kellokin jo sentään yli yhden.
Ihana otsikon lainaus on ihanan Linkin Parkin ja Steve Aokin (joka hänkin on varmaan ihan okei) uudesta ihanasta jytästä A Light That Never Comes. Kaikki voivat halutessaan laittaa sen tykyttämään taustalle tätä syyspäivitystä lukiessaan... Luvassa pientä liirumnaarumia pimenevien iltojen kunniaksi, ja näitä pimeneviä iltoja saatte kiittää myös siitä että hitonmoisessa kiireessä rukersin kasaan vähän syysmäisemmän ulkoasun. Leiska vaatii vielä jonkun nerokkaan tietoteknikkonörtin avustusta... Olen laiska modaamaan mutta värit nyt sentään sain kohdilleen jee.
Traconista tuntuu olevan huisin pitkä aika (niin no, kuukausihan toisaalta on jo melkein 30 päivää), erityisesti siksi koska itseäni ovat pitäneet kiireisenä ainakin muutto, opiskelu, opparityön valmistelu, kulttuuriharrastusten kanssa touhuaminen ja satunnainen kutominen ja rasvansyönti. Viimeistä minun ei ehkä olisi kannattanut sanoa mutta olihan siihen nyt pakko joku punch line-heittää. He he.
Asiaan! Aluksi voisin tarrata tuosta toimintapuolelta muutamaan "kulttuuriharrastukseen", mitä tässä olen havahduttanut syksyn aikana. Ensinnäkin aloin mikkeliläisen nuorisomestan tiloissa pyörittää kirjoittajaryhmää, jossa yritän pätevänä mentorina opastaa muita kirjoittajia kaunokirjallisen- ja vähän muunkinlaisen tekstin tuottamisen saloihin, sekä rock-lyriikkaan (mistä oma käsitykseni rajoittuu permisheviin, pariin Reckless Loven biisiin ja satunnaisiin suomalaisiin artisteihin mutta ei se mitään!).
Ryhmän pitäminen on ollut aika hauskaa, itselle kun kirjoittaminen on miltei elinehto ja sitä on aktiivisesti harrastanut sen... noin kuusi vuotta. Vaikka harrastus on ollut rakas ja joka vuosi olen rustannut luultavasti enemmän tarinoita kuin keskivertokansalainen, koin jonkinmittaisen shokin kun tajusin että tietokoneen kovalevyltä löytyy jo viisi pitkää originaalihahmotarinaa (jokaisen pituus vähintään 9 lukua, vastikään loppuunsa tullut tarina venyi peräti 35 lukuun ja epilogiiin, what!?), runoja, lauluja, satuja ja kaikkea muuta satunnaista shaibaa - mutta näistä minä olen tainnut puhua jo joskus, joten ei niistä sen enempää. Paitsi että kirjoitan taas uutta original character-tarinaa. Tai ainakin sen alustus on kovasti työn alla. Olisikohan vielä liian myöhäistä haaveilla siitä kirjailijan urasta... NEVER SAY NEVER! Paitsi että sanoin sen juuri kahdesti. No hupsista.
Sekä itsenäisen kirjoittamisen että ryhmän ohjaamisen lisäksi olen innostunut pitkästä aikaa lukemaan myös muiden tuotoksia - lähinnä jo kirjoja julkaisseita kirjoittajia kuten Haruki Murakamia (Sputnik-rakastettuni) ja Nick Hornbya (Alaston Juliet). Syksy vain tuntuu sellaiselta vuodenajalta, kun on ihaninta sukeltaa kirjaan ja lukea sitä sälekaihtimien välistä valuvan auringon valossa vaniljarinkeleiden ja mustan teen kanssa! Kaikille kirjoittajille jotka tykkäävät listata lukemiaan kirjoja suosittelen sivustoa nimeltä www.goodreads.com, jonne kaikki lukemansa niteet voi merkitä. Niin nerokasta ettei se edes enää ole sitä.
Mutta jotten nyt syksyn aikana muuttuisi vain yksinäiseksi onnettomaksi nörtiksi joka kommunikoi ainoastaan tuoreen kämppiksensä, tämän satunnaisesti vierailevan poikaystävän, perheensä ja koulutoveriensa kanssa, olen lähtenyt syksyn kunniaksi mukaan teatteri-, koululehti- ja tanssiaisprojekteihin! Näistä en ehkä hihku vielä kovinkaan paljoa koska toistaiseksi vain tanssiaisproggis on saanut reilusti tuulta siipiensä alle, mutta luultavasti hehkutan näitä proggiksia sitten kun ne ovat jo ehtineet kasvaneet hieman eeppisemmiksi koska ihmisten jännityksessä pitäminen on niin kivvaa.
Pähkinänkuoressa syksy tähän asti on ollut ihanaa aikaa kirjoittamisineen ja kaikkineen, vaikka koulussa oleminen tuntuukin toisinaan sangen turhalta koska en jaksaisi laskeskella kustannuslaskelmia, projektibudjetteja tai pohdiskella johtajuusstrategioita tai lukea kirjoja älykkäästä johtajuudesta. Onneksi loma koputtelee kohta ovea, enää yksi hupsu viikko ja sitten tämä tyhmä kissankakkajakso on ohitse ja pikkujoulukausi sekä Halloween lähestyy!
Ja koska tämä postaus tällä erää oli kuvien puolesta erittäin köyhä (lue = alaston), tuumasin että spämmään muutaman viime aikoina itseäni ihastuttaneen biisin kuultavaksenne. Syksyn löytöjä ovat olleet erityisesti Kaiser Chiefs sekä uudelleen ihanaksi havaittu Get Set Go! Varokaa syysmörköjä ja tehkää niin kuin pojat tuossa viimeisessä videossa!
Otsikon tapahtumasta on vierähtänyt jo miltei viikko, mutta vielä ei varmaankaan ole liian myöhäistä postata tapahtumaraporttia! Kierähdin siis viime viikonloppuna Tampereella Tracon-animangalarpparitapahtumassa, missä ohjelmaa ja sekoilua oli jos jonkinmoista. Otsikossa olevat tramaliläppä oikeastaan kertoo kaiken oleellisimman siitä, millainen viikonloppu oli - viisaana koomikkona menin nimittäin ekana päivänä heittämään että eikös Traconin nimi ole lyhenne tramaleista. Hö hö. Joo ei se ennää oikein naurata.
Olen vähän pohdiskellut tehdäkö tästä postauksesta yksityiskohtainen vai lyhkäisempi, ja uskoakseni on mielekkäämpää kertoa päivistä ihan yksittäisinä kokonaisuuksina. Aloitetaan vaikka siitä saapumispäivästä, perjantaista.
Friday the 13th, September, 2013
Mahtavaa. Perjantai, kolmastoista päivä ja minulla reilu viiden tunnin bussimatka Tampereelle. Ilmoitettakoon heti että matkalla ei kuitenkaan sattunut mitään surkuisaa, mitä nyt bussi oli aavistuksen myöhässä aikataulusta ja toisen bussin kuski kuulosti eroottisten äänikirjojen kertojalta. Ei sillä että moisia olisin koskaan kuunnellut. Kröhöm. Perjantai ei vielä varsinainen conipäivä ollut (kunnia Coniitillle, kun ette ole vielä tapahtumasta kolmipäiväistä tehneet <3), vaan se kului akkuja ladatessa ja kytätessä ilman housuja Housut pois- rainaa telkkarista. Suurin osa tuosta illasta on sellaista kamaa että se pitäisi varmaan sensuroida, joten todettakoon vain että iltaan sisältyi mm. BB:tä, miehistä energiaa naisten täyttämässä huoneessa ja housuttomuutta. Kauniita aikoja.
Saturday the 14th, September, 2013
Varsinainen conipäivä numero 1 starttasi varhaisella herätyksellä. En ole tainnut muuten vielä mainita, että majoituin samassa huoneessa kahden WCS-karsin(n)assa olevan kanssa? Kauhuskenaarioni tästä oli jokseenkin hurja - mielikuvissani kyseiset neidot olivat ennen conia ehtineet herätä aamukuudelta kiroamaan peruukkisukkiaan, kehnosti rakennettuja proppeja, katkenneita kynsiä tai ripsiliiman puutetta. Nämä kauhukuvat olivat kuitenkin olleet turhia - kaksikko oli aamulla yhtä tyynenä kuin aamuisen järven pinta, eivätkä edes herättäneet meitä aamukuudelta panikoidakseen sitä olivatko asiat kunnossa vai perseellään. Kiittäisinkin tästä autuudesta teitä! Pidetään vielä toistaiseksi yllärinä kyseisten ihmisten henkilöllisyys.
Rauhaisan aamun auringonpaisteessa talsimme Tampere-talolle, josta edelleen pidän kovasti tapahtumapaikkana. MUTTA SIUNATKOON SITÄ KUUMUUTTA. Tapahtumassa oli jo aamupäivästä niin sikana porukkaa, että tuntui kuin olisin ollut porsas jota kuumennettiin elävältä Lucifer-grillissä. Erityisesti yläkerrassa polte oli melkoista, mutta onneksi ulos pääsi aina suht nopeasti.
Olin ilmoittautunut Traconiin ohjelmanpitäjäksi kaverin kanssa, mutta koska luentomme oli vasta seuraavana iltapäivänä, oli lauantai mukavan rauhaisaa aikaa. Oli mukavasti aikaa sekä hengailuun kavereiden kanssa, kuin myös syömiseen että ohjelmanumeroiden katsastamiseen. Ohjelmassa en tosin käynyt lauantaina juuri yhtään; ainoastaan Insinöörejä ja innovaatioita - Scifi-animen ihmeelliset härveleitä kävimme pikaisesti Miippasen kanssa katsomassa. Luento vaikutti ihan kiinnostavalta (erityisen herkkiä olivat "lehmämechat", joita ilmeisesti käytetään Amerikan armeijassa tavaroiden kuljetukseen pitkillä matkoilla), mutta päädyimme kesken luennon syömään koska vatsa sitä vaati...
Mussuttelun jälkeen tuli kulutettua aikaa muuten vain spärdäten ja paskaa musaa soittaen (niistä lisää merkinnän lopussa), ja neljän maissa marssimme isolla poppoolla WCS-karsintoihin jonottamaan koska tänä vuonna Tracon oli luopunut kokonaan paikkalippu- tsydeemistä. Olen usealta taholta ehtinyt lukea että päätös paikkaliputtomuudesta oli jokseenkin kakka, mutta toisaalta... eiköhän niitä jonoja olisi conipaikalle syntynyt ilman lippujakin. Toki jonottaminen on hanurista, ja myös se että niitä paikkalippuja ei ollut, mutta ymmärrän tavallaan tapahtumanjärjestäjän näkökulmasta että miksi lapuista oltiin luovuttu. Nimimerkillä kaksi vuotta sitten en edes löytänyt omaa paikkaani joka siihen lappuun oltiin merkattu.
Kisakatsomon feelssejä:
Mutta taas siihen asiaan. Olin viimeksi käynyt WCS-karsintaa katsomassa kaksi vuotta sitten samassa tapahtumassa, ja myönnettävä on että puvut sekä esitykset olivat kokeneet reippaan level-upin. Erityisesti sydäntä lämmitti Umineko no Naku Koro Ni- mangan pohjalta tehty kahden noidan shakkipeli-esitys, sekä ne kaksi pikkuista noitaa joille kisassa myönnettiin kunniamaininta. Olitte söpöjä!
Ja jottei kehuja satelisi vain noidille, niin pakko kehua muutamalla sanalla kärkikolmikkoakin. Kolmanneksi sijoittuneiden esityksestä muistan ainoastaan järjettömän komeat puvut sekä hauskan pinball-masiina-lavasteen. Esitys oli onnistunut ja korea, ja kolmossija ansaittu!
Ennen kuin pääsen kakkosiksi sijoittuneisiin, niin uskaltanen paljastaa että hopealle sijoittuivat juuri ne neitoset, joiden kanssa majoituin Omppuhotellissa viikonlopun - Operaatio FredrikinRullarinkeli sekä Malicionna (kevyt mainostus on kevyttä mainostusta). Vaikka voin kuulostaa seuraavan sanoessani puolueelliselta, niin totean silti - olitte luvattoman hyviä. Esityksen aikana pää meinasi haljeta kateudesta mm. aseidenne komeuteen, asujenne karismaattisuuteen sekä siihen energiaan, mitä pursuitte esitystä vetäessänne. Olitte melkein kuin Spaissarit parhaina aikoinaan ennen välirikkoja - täynnä hymyä ja tarmoa, sähköisinä jäniksinä kuin olisitte naukanneet jonkinlaisen adrenaliinipaukun ennen esitystä. Palatkaa samalle lavalle takaisin ensi syksynä, I insist.
Ja hahmothan ovat pelistä Dynasty Warriors 7.
Ykköseksi WCS:ssä sijoittuivat sitten Ilona Cosplay ja Hoothoot, nuo Desuconin lahjat Suomen cosplay-taivaalle. Naisten kostyymit olivat kerrassaan söpöt ja nätit, mutta itse en esityksen sarjaa tuntenut joten on paha oikeastaan esityksestä sanoa muuta kuin että huumorihan on aina hauskaa. Tai siis se on hauskaa, kun sen sijoittaa oikeaan yhteyteen ja oikeaan tilanteeseen. Ja karkki on kivaa. Jee.
WCS:ien jälkeen istuttiin "kisakatsomon" kanssa läpi vielä yksilökisat vasta-alkajille ja edistyneille, sekä missimittari jossa osallistujamäärä oli jokseenkin surullinen - vain kaksi hahmosta. Lyötiin kaverin kanssa brofistiä tiskiin, että ensi vuonna ollaan itse pitämässä siellä missikisojen kunniaa korkealla. Tai sitten vaan mennään paikalle, kun ei meitä oikeisiin missikisoihin huolittaisi erinäisten puutteiden takia =(
Varsin cosplaykisa-täyteisen iltapäivän päätteeksi valuimme vielä kaverin kanssa haastateltaviksi Tampereen Ammattikorkeakouluopiskelijoiden toimesta. Kyseiset opiskelijat olivat nimittäin hokanneet että pidämme conissa Muumi-aiheista ohjelmaa, ja tahtoivat meistä pienoisen palasen omaan tv-ohjelmaansa joka ensi vuonna esitetään Tove Janssonin satavuotis-syntymäpäivän kunniaksi. Kunnia oli melkoinen vaikka juttua ei näytetäkään valtakunnallisessa telkkarissa, mutta hyvällä tuurilla pääsemme Pirkanmaan uutisiin ensi vuoden puolella! Pitäkää simmut auki.
# Hesepulla # Verisuonet diggaa # yäk
Haastattelun (ja pakollisen Hesepullamätön) jälkeen alkoi conipäivä olla jokseenkin purkissa, mitä nyt vähän kävimme kallistamassa tuoppia kavereiden kanssa näiden WCS-hopean kunniaksi...
Sunday the 15th, September 2013
Kuten edellisenäkin aamuna, herätys oli aikainen ja kympin maita hiihdimme kohti Tampere-taloa. Aamu meni taas lähinnä hengatessa conipaikalla ja kavereiden kanssa hulivileillen, mistä seuraavassa todisteena muutama edustava kuva...
Hesemättöhetken numero kaksi jälkeen olikin aika suunnata kohti Operaatio Fredrikin järjestämää Cosplay-haastetta! Palasimme haasteeseen pitämään yllä edellisvuotista kunniaamme, ja ryhmämmehän oli seuraava...
Cosplayhaasteessa oli monta hauskanlaista tehtävää - mainittakoon esimerkiksi että rasteilla piti mm. yhdistää hahmo sekä tavara/tuote/asia mitä tarvitaan mikäli tahtoo kyseistä hahmoa cossata, rakentaa cosplay-asu jokseenkin.. mielenkiintoisista materiaaleista, vääntää cosplay-esitys ja lopuksi vielä osallistua hupsuun tietokilpailuun. Koska kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, annetaan niiden puhua puolestani.
"Me lähdimme mukaan, koska SuSen kunniaa on puolustettava." # Cumback Stage # Super Senior # ihan parsa
Kisassa oli oman SuSemme lisäksi mukana uusi sub-grouppimme, Super Senior X (jota ei siis keksitty edellisenä iltana koska skabassa sai kisata vain pareina, ei toki!). Uusi parivaljakkomme teki hienoa työtä haasteessa, katsokaa nyt tätä varis-cossiakin!
Referenssikuva tuolla ylävasemmalla.
Ihan selvä Hatsune Miku!
Ja tässä meillä on tämmöinen vähän nykyaikaisempi One Piecen Luffy. Transukenkineen kaikkineen.
Komeina.
Väääähän vain piti vastapuolelle uhota että oppivat paikkansa maailmassa.
Mutta jaettiin niille sitä rakkauttakin...
Kuten sanottu, SuSe oli edellisvuonna kisassa voittamaton ja hakkasimme kuus-nolla vastustajat, mutta tänä vuonna tiellemme tulivat esteet nimeltään sesonkianime ja pojat speedoissa...
Team Free Willie- eiku siis GaySwimmers. Ja toinen niistä näytti ihan siltä Aronilta joka ennen täälläkin harrasti kirjoittamista.
Hilpeät uimaveikot, tai saattoihan ne olla homotkin uimaveikot, oli kovin vaikea vastus. Heidän eroottinen vetovoimansa sekä solakat säärensä ja huimat fanijoukkonsa olivat kova pala purtavaksi jopa Super Senioreiden kaltaisille konkareille, ja tällä kertaa jäimmekin kakkosiksi näille silosäärisille uimareille... Tosin sain oman voittoni, kun päästin ilmoille karmean paljastuksen toteamalla, että nuo kaksi homopuppelia ovatkin oikeasti naispuolisia.
Kova järkytys on kaunis järkytys.
Vaikka haasteesta tulikin hopeaa, oli kokemus varsin mahtava! SuSen kunnia tulee elämään tästäkin eteenpäin, vaikkemme Cosplay-haasteessa ehkä näykään enää ensi vuonna kun ohjelmanumero ilmeisesti hylllytettiin. Kiitos kuitenkin katsojille ja järjestäjille tästä seikkailusta <3 Kuvien otosta vastasi tosiaan Räbbänä.
Haasteen jälkeen olikin sitten se oman conin jännin hetki - oman luennon pitäminen. Minun ja kaverin tittelinä oli Muumilaakson vapinoita, eli kävimme pähkinänkuoressa läpi mm. joitakin Muumien kauheimmista hahmoista, yliluonnollisista asioista sekä yhteiskuntatilanteesta tuossa ikuisesti pannukakulta tuoksuvassa laaksossa. Huolehdin noin pari luentoa edeltävää yötä että tuskin keräisimme suurtakaan yleisöä koska samaan aikaan suuressa salissa raikasi cosplay- ryhmäkisa, mutta suureksi shokiksemme noin 200-paikkainen Studio oli AIVAN TÄYNNÄ. TÄYNNÄ! SIIS IHAN TÄYNNÄ! Nyt on jo seuraavan viikon lauantai, enkä vieläkään ole täysin toipunut niistä muistikuvista, kun järkkärit joutuivat poistamaan jo ennen luennon alkua ihmisiä paloturvallisuuden vuoksi.
Saatiin vieraileva tähtikin <3
Luennon pitäminen oli samaan aikaan pelottavaa mutta ihanaa - harvemmin sitä pääsee hehkuttamaan rakastamaansa sarjaa täydelle katsomolle, ja saa heidät vielä puheidensa ansiosta nauramaan ja jakamaan omia kokemuksiaan aiheesta. Harmitti suuresti, kun emme kaverin kanssa olleet saaneet parempaa aikaslottia conissa - olisimme kepeästi voineet puhua aiheesta vielä vaikka puoli tuntia enemmänkin. Saimme kuitenkin jo ilmoittautumisvaiheessa tiedon ainoastaan tunnin aikaslotista, ja sekin meinasi kulua umpeen kun yleisö osallistui ja kommentoi enemmän kuin olimme osanneet kuvitella. Jos olit luentoa katsomassa ja kuuntelemassa, niin valtaisa kiitos ja toivottavasti sinulla oli yhtä hauskaa kuin meillä pitäjillä! Ja jos kenelläkään on minkäänlaista video- tai kuvamateriaalia luennosta, niin ottakaa yhteyttä. Jos tuulet ovat suotuisat, tulee tämä luento näkemään päivänvalon vielä jossain vaiheessa jossain muussakin tapahtumassa owo
Ja muuten, jos meitä avustanut vänkäri näkee tämän niin KIITOS! Olit hienoin vänkäri mitä olisivat kaltaisemme noviisi-ohjelmanpitäjät toivoneet! Tämä seuraava on ihan sinua varten:
PUUUUH tulipa asiaa. Tämän kaiken valossa voinen sanoa, että tämän vuoden Tracon oli ehkä mahtavin, hauskoin ja monikerroksisin Tracon missä olen ollut! Minkäänlaisia harmituskohtauksia ei tullut, ja vaikka öisin ei juurikaan unettanut sekä kotimatkalla meno oli sangen koomainen, niin oli reissu yksi mukavimmista mitä olen Tampereelle tehnyt :D Erityiskiitos tästä kuuluu coniporukalle, hotelliseurueelle sekä matkaseuralle, heille joiden ansiosta conistani tuli taideteos! Tässä vielä pari biisiä jotka viikonloppuna ihastuttivat (ja vihastuttivat) tätä blogaajaa.
Otin aivan surkean määrän cossikuvia tässä conissa (yhteensä vain 3 kappaletta, snifu!) joten en ehkä kehtaa postata niitä tänne koska saldo on niin ruokottoman pieni :/ Ehkä ensi vuonna rohkeammin shottailen!
Arjesta nyt en jaksa tässä sen enempää höpistäkään. Jutellaan siitä vaikka ensi viikolla. Heippali.
P.S. Ulkoasun voisin ehkä kohta vaihtaa koska syksy ja ihkut putoilevat lehdet ja jee.
Kesäloma 2013 on virallisesti historiaa! Olette varmaan jo sadasta eri blogista kuulleet sen fraasin "mutta kesä ei onneksi ole vielä itsessään ohi!", joten minä en sano sitä täällä. Paitsi että justiinhan minä sen sanoin. Ups. No, unohtakkee se.
Oma kesäni kului suurimmaksi osaksi porukoiden luona loisiessa Kangasniemellä, Etelä-Savon läänin ehkä homekouluisimmassa paikassa. Aika kului porukoiden mestoilla hitusen hitaanlaisesti, koska bostusin seuduilla lähestulkoon tasan kolme kuukautta tuijotellen melko samoja naamoja ja pidemmälläkin reissulla poikkesin vain kerran :D Olisi luullut että kaltaiseni ADHD-lapsi hankkisi tällaisesta... pysähtymisestä vähintään hermoromahduksen viikossa kun mitään erikoisen ihmeellistä ei tapahdu, mutta ihme kyllä näin ei käynyt. Toisin sanoen sain siis hermoromahduksen tylsyydestä vain joka toinen viikko.
Kolmas vuosi amk:ta starttailee tuossa huomenaamulla tiistaina, enkä... vielä ole...palauttanut kesäopintotehtäviä kaikkinensa joten.. pitäisi ehkä valua... velvollisuuksieni ääreen koska kaksi.. keskeneräistä esseetä tosiaan odottelee ja palautus olisi kiva tehdä... tällä viikolla :D.... KRÖH. TOSIN ajatus palaisi varmaan takaisin blogaamiseen kesken kirjoittamisen, joten taidan vain turista pari sanaa kesäni highlightseista ja siirtyä sitten niihin koulujuttuihin. Kauhee miten voi ihminen olla turmeltunut. TAIKAYÖ
Teatteriproggis, mistä pariin kertaan taisin täälläkin höpistä ja mihin liittyi tämä absurdi merkintäni. Taika Yö oli Teatteriosuuskunta EStaten kantanäytös, missä olin noin pari kuukautta töissä tehden tuotantoassarin duuneja (lipunmyyntiä, yleisötutkimuksen tuottamista ja toteuttamista sekä koontia jne), ja tutustuin siinä sivussa mukaviin tyyppeihin ja ihaniin ihmisiin (: Työpäivät proggiksessa olivat aika peevelin rankkoja (parhimmillaan päivät taisivat kestää 12 tuntia, lyhyimmillään 7), mutta kokemus oli aivan mahtava ja porukan ystävällisyys ja avoimuuus piti oman työmoraalin kunnossa. Töissä oli ihanaa ja jos vain aikaa on niin ensi kesänäkin olisi huuzaa olla mukana...
OULUREISSU
Puolipakollinen lomareissu pohjoisessa olevien rakkaiden immeisten luo. Itse reissussa ei mitään muuta spessua ollut kuin se että saatiin hengata toistemme kanssa, tuli seikkailtua Oulussa ympäriinsä auringonpaisteessa ja kehitellä nerokkaita sisäpiirin läppiä :D Okei on toikin jo aika spessua. Haaska reissu, ja haaskaa että näätä Oulun neetokaisia näkkee pian myös Traconissa! Ja sitten vähän kuvasia.
Hermanni Töpöhäntä <33
Koskaan ei voi olla liian vanha leikkimään Barbeilla. Tai ainakaan pukemaan herra Keniä kauniiksi <3
# Kuvis kymppi. # Iitu #Miina #Kaisa
Hieno juomapeli oli hieno - katotaan Sherlock Holmesia ja aina kun joku on suurimman osan katsojista mielestä homoa, on naukattava paukku.
JUHANNUS
Parilla sanalla - erittäin holillisia juomia, alaikäisiä teinejä joiden viinantutka tuntui olevan erehtymätön (viinoja pantiin piiloonkin mutta pikkulapset jotenkin silti löysivät perille, lienikö sitten hajun perusteella...), kalastajamaja keskellä Puulavettä ja Muumi-maraton sekä Ranskanmatiasta. Lisäksi kokeiltiin kaverin kanssa leikkiä Teuvo Lomania huojuva torni-palikoilla koska tavallisen huojuvan tornin pelaaminen oli vaan ihan liian mainstreamia... Kuvat kertovat!
MUITA SEKALAISIA SEIKKAILUJA
Mahtui kesään toki kaikkea jännää ja vähemmän jännää, mutta lähimuistini alkaa nyt syyspyhien aikaan takkuilla niin että.... otetaan loput muistelot ihan kuvien muodossa. Minkä lisäksi loppuun vielä pari biisiä mitä tänä kesänä tuli aika homona popitettua...
Kuvia jotka oli pakko vaan ottaa koska Nemo ja Leevi on niin kawaii mugumogu wigii.
Ehkä identifikoiduimmat synttärilahjani koskaan :DDD
Piirrä ja Arvaa - kuvioissa mm. Vaahteranmäen Eemeliä ja ööhh... öööh... .. jotain pafkaa.
Niin, niitä kesäbiisejä siis. Näitä onkin hyvä kelailla parahiksi kun uusi kämppis tykittää megasupervolumeilla musiikkia naapurihuoneessa :DD (onneksi se on Soadia joten se on hieno asia.)
...Älkää edes kysykö miksi. The mysterious ways.
Tähän on ehkä hyvä lopettaa tämä postaus.... Tähän kauneuteen. Tämä mies ottaa nyt suunnakseen uudet seikkailut, parin seuraavan viikon aikana saattaisin EHKÄ lupailla postausta ainakin ensi viikon Traconista minne kaverin kanssa mennään pitämään ohjelmaa muumeista, minkä lisäksi voisin jatkaa ajoittaista television katseluani ja arvostella vähän lisää paskoja ohjelmia. How I Met Your Motherinkin esittäminen lopetettiin viime viikolla, joten elämäni on aika surkeaa :(
Tai siis olisi jos minulla ei olisi kahdeksan megabitin nettiyhteyttä. Höhö.
